Normaalius VS Epänormaalius

Kumpi ihmistyyppi on loppujen lopuksi säälittävämpi: normeista poikkeava ja syrjäytynyt mielenterveysongelmainen vai tiukasti normien mukaan elävä keskivertotallaaja? On säälittävää olla syrjäytynyt siivelläeläjä, mutta on myös säälittävää olla kulttuurin ja geenien määrittelemä normaali.

Ihmiset, joilla ei ole koskaan esteitä elämässään, kulkevat suoraa, kulttuurin ja geenien määrittämää uraa syntymästä kuolemaan. He käyvät orjallisesti läpi kaikki ennaltamääritellyt elämänvaiheet: nuoruudessa "eletään täysillä"; kolmikymppisenä järjestetään kesähäät ja perustetaan perhe; keski-iässä rakennetaan uraa; eläkeläisenä nautitaan työuran hedelmistä. Kuvottavaa.

Mielenterveysongelmat tavallaan suistavat ihmisen tuolta normaaliuden uralta, mikä on hieno asia. En usein ymmärrä miksi haluan päästä eroon masennuksesta ja asettua tuolle luotisuoralle uralle, jolla elämänvalintani on suureksi osaksi päätetty puolestani.

Epänormaalius ja normaalius: yhtä huonoja vaihtoehtoja kumpikin.
1275
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Unohdat, että nuoruudessa sairastutaan masennukseen, reilu kolmikymppisenä kesähääperhe suistuu kriiseihin ja hajoaa, keski-ikäisenä tajutaan urautumisessa hukattu elämä ja pudotaan ja eläkeläisenä kohdataan raskasta luopumisen tuskaa... Matka on täynnä mahdollisuuksia herätä "normaaliuden" turtumuksesta - josta ei oikeastaan lopulta tiedä, mitä se onkaan, kun monet ovat niin normaalin epänormaaleja.

"Siivelläeläjiähän" meidän järjestelmässämme ei muuten edes ole, vaan kaikki tekevät työtä systeemin ylläpitämiseksi kuluttamalla. Jos ei muuta niin sitten vaikka lääkkeitä ja terveyspalveluita.

Kuitenkin: ehkä noita vaihtoehtoja elämän suunnille on muitakin kuin nuo kaksi mainitsemaasi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


_räkänokka_ kirjoitti:

Kumpi ihmistyyppi on loppujen lopuksi säälittävämpi: normeista poikkeava ja syrjäytynyt mielenterveysongelmainen vai tiukasti normien mukaan elävä keskivertotallaaja? On säälittävää olla syrjäytynyt siivelläeläjä, mutta on myös säälittävää olla kulttuurin ja geenien määrittelemä normaali.

Ihmiset, joilla ei ole koskaan esteitä elämässään, kulkevat suoraa, kulttuurin ja geenien määrittämää uraa syntymästä kuolemaan. He käyvät orjallisesti läpi kaikki ennaltamääritellyt elämänvaiheet: nuoruudessa "eletään täysillä"; kolmikymppisenä järjestetään kesähäät ja perustetaan perhe; keski-iässä rakennetaan uraa; eläkeläisenä nautitaan työuran hedelmistä. Kuvottavaa.

Mielenterveysongelmat tavallaan suistavat ihmisen tuolta normaaliuden uralta, mikä on hieno asia. En usein ymmärrä miksi haluan päästä eroon masennuksesta ja asettua tuolle luotisuoralle uralle, jolla elämänvalintani on suureksi osaksi päätetty puolestani.

Epänormaalius ja normaalius: yhtä huonoja vaihtoehtoja kumpikin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu