Ihan vain sellaista kyselisin että miten yksinhuoltajuus eroaa yhteishuoltajuudesta. Voisin mennä tietenkin jostain ne katsomaan tai vaikka lastenvalvojalle soittaa, mutta haluaisin myös mielipiteitä asiaan...Eli tilanne on se että kahdella lapsella yhteishuolto (9 ja 2,5v lapset). Isällä on päihde/mielenterveysongelma eikä lapset tietenkään voi mennä isälleen silloin kun on mopo lähtenyt käsistä. Aika harvat tapaamiset ovat onnistuneet ja joskus jopa tehty niin että isä on viikonlopun täällä (lapset näkevät isäänsä jonkun turvallisen/vakaan ihmisen läsnäollessa). Enää en kyllä sellaista systeemiä jaksa. Ja ehdotinkin että voisi järjestää jonkinlaisia valvottuja (joko ulkopuolisen tai isän sukulaisen "valvomia") tapaamisia, mutta isälle tämä ei käynyt. Tapaamisiinhan ei yksinhuolto vaikuta, mutta mietinkinn lähinnä sitä, että en voi pienemmälle edes tiliä avata, passia hankkia yms. ilman toista vanhempaa ja tämä henkilö ei todellakaan ole yhteistyöhaluinen ja jos valvotut tapaamiset vaadin niin ei ole sitä vähääkään. Onko muita ollut vastaavassa tilanteessa? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja selviytymistarinoita. En todellakaan halua vaikeuttaa isän ja lasten tapaamisia. Haluan vain että ne sujuvat turvallisesti. Ja kaikesta huolimatta isä on aina isä ja lapsille tärkeä...Entäs onko niin, että yksinhuoltajana voin nämä pankki ja paperiasiat yksin hoitaa? Se olisi ainakin loogista...Näin blondin aivolla ajatellen...
Kysymyksiä
terppa...
7278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos tuo sinun esittämäsi isän päihde/mielenterveysongelma on todellinen niin silloin tottakai sinun on otettava yhteyttä lastenvalvojaan jotteivat lapset joutuisi kärsimään tuosta sanotaanko sairaudesta/luonneviasta sillä lasten turvallisuus ja hyvinvointi on aina etusijalla!!!
Mikäli kuitenkin isän ja lasten väliset tapaamiset ovat onnistuneet kuten sanoit eikä lapsilla ole ollut mitään todellista vaaraa (lukuunottamatta sinun huolestumistasi) niin aivan ehdottomasti kannattaa kannustaa isää ja lapsia siihen että he myös ovat yhdessä sovittuina aikoina.
Jos haluat pistää asiat oikein hankalaksi niin iso edellytys siihen on todellakin tuo että haet yksinhuoltajuutta lapsiisi!!!
Täällä aivan varmasti tulee "eräiltä" puoltoja siihen että sinun kannattais hakea yksinhuoltajuutta mutta varsinkin sinun tilanteessasi harkitsisin todellakin sitä sillä tuo isä ei ole ilmeisesti millään muotoa uhannut lapsiaan ja kun hänellä on niitä ongelmia niin voi olla että joku yksinhuoltajuuden hakeminen voikin laukaista tuossa isässä ei toivottuja reaktioita kun hän tajuaa että aiot viedä lapset häneltä kokonaan (vaikka yksinhuoltajuuden hakeminen ei sitä merkitsisikään niin tunne/pelko siitä että lapset eristetään kokonaan omasta isästään voi saada vallan ja silloin sairaassa mielessä voi kehittyä vaikka mitä kaameita juttuja..)
Teille minun haukkujilleni voin heti suoralta kädeltä sanoa että tuo olettamus ei todellakaan ole omien kokemuksien kertomaa vaan olen lukenut ja tutkinut paljon artikkeleita vastaavista tilanteista.
Anna lapsien isälle mahdollisuus näyttää kykynsä ja kerro ihan oikeat realiteetit mihin hänen touhunsa voi johtaa jollei hän ota itseään niskasta kiinni!!!
Jollei hänelle lapset ole tärkeintä niin silloin pistä peli poikki ja hae se yksinhuoltajuus mieluusti lähestymiskiellon kautta sinuun...
haukkumas etäisää tostaki kirjoituksest? tais reppanoil mennä toiki kirjoitus putkinäön ulkopuolel!
Kiitti kun nostit listalle yhden noista kirjoituksistani johon "jostain kumman syystä" yksikään yh-äippäRESSUKKA ei silloinKAAN kommentoinut mitään...
Tuossa on yksi esimerkki siitä että yh-äippäRESSUKOILLA todellakin on todella valikoiva putkinäkö, siis etsitään VAIN ne kirjoitukset mistä päästään haukkumaan ja syyttelemään...
No jokainen tietää että tuo on yksi yh-äippäRESSUKAN ominaisuuksista.
Joo, kyllä sinulla on kinkkinen tilanne.
Se, että onko yksinhuoltajuus vai yhteishuoltajuus, ei vaikuta etävanhemman tapaamisoikeuksiin mitenkään, yksinhuoltajuus tuo ainoastaan selkeyden asioista päättämiseen, eli päätökset tekee yksinhuoltaja yksin, kun taas yhteishuotajuudessa kaikesta, jopa lapsen koulun tai asumisen järjestelyistä vastaavat vanhemmat yhdessä. Eli suomeksi; jos saat vaikka töitä ja asunnon toiselta paikkakunnalta, voi yhteishuollossa toinen vanhempi kieltää lasta muuttamasta.
Mutta se kysymys saatko yksinhuoltajuutta, onkin jo toinen asia.Jos entinen puolisosi ei halua purkaa yhteishuoltajuutta on sinun sitä haettava oikeudelta ja esitettävä painavia syitä sopimuksen purkamiseksi.
Aikaisemmin minulla ja ex-puolisollani oli yhteishuoltajuus lapseemme, mutta yhteisymmärryksessä muutimme sen niin, että olen nykyisin yksinhuoltaja. Tämä muutos johtui vain ja ainoastaan siitä, että lapsen asioiden hoito yksinkertaistui ja nopeutui (ex-puolisi asuu yli sadan kilometrin päässä)ja tästä taas hyötyvät pidemmän päälle kaikki osapuolet.Nyt minulla on esim. oikeus päättää lapsen hakiessa haluamaansa kouluun, että hän voi sinne hakea, eikä tarvitse hakemuskaavaketta kiikuttaa toiselle vanhemmalle.
Mieti tarkkaan miten asian hoidat, koska jos ex-puolisosi ei ymmärrä sopimuksen purkamisen tarkoitusta ja haet sen oikeudelta, voi jatkossa tapahtua esim. lapsen hylkääminen tai muunlainen ikävä teko ex-puolisosi taholta.
Voimia.
Molemmille vastauksista. Sain paljon ajateltavaa. Itseasiassa en edes ollut ajatellut tuota ettei lapsi voisi muuttaa jos isä alkaisi oikein ilkeäksi. Miten se sitten pätee jos isä itse muuttanut kauemmas ja itse olisi muuttamassa "ei niin pitkälle" nykyisestä asuinkunnasta? Onko näissä jotain kilometrimääriä? Yksinhuoltajuus olisi isän historiasta (ja nykyisistä törttöilyistä) johtuen luultavasti melko helppo saada, mutta en todellakaan halua että se vaikuttaisi sitten isän "haluun" tavata lapsiaan. Tai sitten saisi käytöksen suistumaan kokonaan raiteilta. Välillä tuntuu vain niin epäreilulta, että toinen voi tehdä mitä vaan, ilman seurauksia. Toisaalta eihän tämä ole ilman seurauksia. Ainakin teen hänelle selväksi että jos käytös ei muutu, haen yksinhuoltajuutta. Jospa se auttaisi toistakin saamaan itseään niskasta kiinni. Kokemuksia vastaavasta olisi edelleenkin kiva kuulla.
Meillä oli yhteishuolto vanhemmasta lapsesta, mutta nuoremmasta mies ei sitä koskaan edes halunnut.
Ensinäkin vanhemmalla lapsella oli tili. Isä tyhjensi sen ryyppyreissullaan.... Ei pitänyt olla käyttöoikeutta, mutta kuulemma huoltajana hänellä oli silti oikeus tekoonsa...
Olen myös oppinut, että jos on vanha sopimus yhteishuollosta, voi sen kiikuttaa pankkiin näytille ja esiintyä sen avulla huoltajana, eli jälleen tili tyhjenee...
Varminta onkin avata tili omiin nimiinsä.
Koulussa tuli ongelmia, kun vanhempi lapsi olisi tarvinnut tukitoimia, niihin kun tarvittiin molempien huoltajien suostumus, eikä putki päällä olevaa isää tavoitettu. Asia kyllä järjestyi lopulta, kun kaikki lain edellyttämät keinot ja aika oli käytetty, eikä miestä löydetty.
Kyllä on nuoremman kanssa ollut helppoa, kun koulun tukitoimet saatiin viivytyksettä!
Ja passin saaminen onnistui nuoremmalle ongelmitta, vanhemmalle sain passin vasta nyt, kun sain lopulta yksinhuollon.
Yksinhuolto myönnettiin määräaikojen ja laillisten kuulutusten ym. jälkeen, kun isää ei tavoitettu haastetta ja kuulemista varten.
Olet oikeassa siitä, ettei huoltajuus vaikuta tapaamisiin. Oli yhteishuolto tai ei, lapsella on oikeus tavata isäänsä, tuntea tämä ja pitää tähän yhteyttä sekä oikeus tapaamisten säännöllisyyteen. Mutta tärkein on lapsen oikeus turvalliseen, tasapainoiseen lapsuuteen. Jos tapaamiset vaarantavat lapsen kehitystä tai turvallisuutta, tulee sinun huoltajana puuttua asiaan. Radikaalein toimi on luovuttamisesta kieltäytyminen, mutta kyllä ensin lastenvalvojaan kannattaa olla yhteydessä. Jos isä ei suostu mihinkään järkevään järjestelyyn, voi luovutuksesta kieltäytyminen tulla ajankohtaiseksi. Samalla asia toki kannattaa viedä oikeuteen, jotta sieltä saadaan päätös tapaamisten muuttamiseta tuetuiksi (=Hulivili tms, vklo-tapaamiset ym. lomat onnistuvat, joskin ruuhka on kova ja säännöllisyys rimaa hipoen mahdollinen sen vuoksi) tai peräti valvotuiksi (valvottuja tapaamisia on vaikea käytännössä järjestää ja ne kestävät max. 2 tuntia). Toki on vaihtoehto, jossa sukulainen "valvoo", mutta oikeus suhtautuu moiseen nihkeästi ja ehdottomasti päätös vaatisi sukulaisen kuulemisen ja päätöksen määräaikaisuuden.
Jos isä ei neuvottele, on oikeuteen mentävä. Se ei ole tapaamiseten vaikeuttamista vaan lapsen edun, turvallisuuden ja tapaamisten turvaamista!
Yksinhuolto on mahdollinen, jos voidaan toteennäyttää, ettei isä ole saatavilla lapsen asioista päätettäessä tai on etääntynyt lapsesta niin, ettei hänellä katsota olevan riittävää asiantuntijuutta lapsensa asioista päättämiseen. Myös mielenterveys ja päihdeongelmat puoltavat yksinhuoltoa.
Myös jaoteltu huolto on mahdollinen- siinä tuomari jakaa tehtävät vanhempien kesken esim. siten, että lähivanhempi päättää ja tekee paperit lapsen asioissa yksin, mutta on velvollinen tiedottamaan isää päätöksistään tai isälle jää tietojen saantioikeus.
Kovasti!!