Käynnistys

Sitten kun kohdunkaula on "kypsä", niin ROIKU vaikka kellarin putkissa käsistäsi tai miehesi roikottaa kainaloista selkäpuolelta. Se edistää kohdunkaulan aukeamista. Painovoima auttaa siinä puuhastelussa. Sairaalassa ei mene sitten niin kauaa synnyttämisessä. Laulaminen rentouttaa myöskin.
Älä suursiivoa tai rehki liikaa.

mikään tyyppiesimerkki käynnistyksestä, koska synnytin kaksoset, mutta kerron sen nyt kuitenkin.

Olin jo valmiiksi sairaalassa tarkkailussa, koska verenpaineeni oli koholla ja pissassa vaihtelevasti valkuaista. Synnytys päätettiin käynnistää vähän ennen laskettua aikaa useistakin syistä, tärkeimpinä mahdollisesti kehittymässä oleva raskausmyrkytys ja hitaasti mutta varmasti nouseva verenpaineeni. Ultraäänitutkimuksen mukaan toisen vauvani kasvu oli myös hidastunut huomattavasti, mikä yhdessä verenpaineen kanssa herätti minussa huolen mm. istukan toiminnasta. Olinkin aika ahdistunut ja huolissani vauvojen voinnista, vaikka tiesinkin että kyse oli todennäköisesti vain mittavirheestä (kuten sitten olikin ja poika oli kasvanut ihan hyvin).

Kivuliaita supistuksia ei ollut siihen mennessä ollut lainkaan. Kivuttomia supistuksia kyllä piirtyi käyrille aina kun vauvojen sydänääniä kuunneltiin, vaikka hädin tuskin itse niitä tunsin, ja nekin olivat jo kypsyttäneet paikkoja hieman. Kohdunsuuni oli kuitenkin vain sormelle auki ja kodunkaulaa jäljellä paljon, joten käynnistys aloitettiin kypsyttelyllä. Sain aamupäivällä annoksen prostaglandiinia kohdunsuulle, eikä aikaakaan, kun supistukset voimistuivat muuttuen ensin kuukautiskipumaisiksi ja sitten yhä voimakkaammiksi ja kivuliaammiksi. Lapsivedet taisivat lorahtaa vessan lattialle kahden maissa iltapäivällä, ja alkuillasta päivällisen syötyäni ja suolihuuhtelun saatuani pääsinkin jo synnytyssaliin. Siellä supistukset kävivät jo tuskallisiksi, mutta jouduin muutaman tunnin odottamaan epiduraalia, koska kohdunsuu oli edelleen niin epäkypsä. Epiduraalin avulla kestin sitten ponnistusvaiheeseen asti, vaikkei se kipuja poistanutkaan ihan niin hyvin kuin olin toivonut.

Vauvat syntyivät aamuyöllä kahden maissa, eli vain noin 16 tuntia sen jälkeen kun olin prostaglandiinit saanut. Olin varautunut odottelemaan tositoimiin pääsyä vuorokausia, ja olinkin hiukan pöllämystynyt, kun kaikki kävi niin nopeasti. En tiedä, kuinka tavallista on, että homma etenee näin vauhdilla, tai miten kauan synnytyksen käynnistyminen vastaavista lähtökohdista yleensä kestää. Kaikki tuntemani äidit, jotka ovat käynnistyksen kokeneet, ovat joutuneet odottelemaan paljon pitempään, vaikka heidän kohdunsuunsakin olisi ollut huomattavasti kypsempi.

Käynnistetty synnytys on usein kivuliaampi ja rajumpi kuin luonnostaan käynnistynyt, mutta kun omani oli ensimmäiseni ja toistaiseksi viimeiseni, en osaa tehdä vertailuja omalla kohdallani. Kyllähän se tietysti sattui, ja välillä tuntui jo voimat loppuvan kun supistukset olivat rajuimmillaan, mutta olin kyllä odottanutkin synnytyskipujen olevan jotain aivan ennenkokematonta, käynnistettiin tai ei. Hyvä puoli oli se, että koko lystiä kesti vain sen pyöreät 16 tuntia, ja siitäkin ajasta vain noin puolet oli todella kivuliasta. En ainakaan joutunut kärvistelemään kivuliaiden supistusten kanssa viikkokaupalla kuten monet muut. Eniten käynnistyksessä huoletti, että siitä aiheutuisi vauvoille vaikeuksia, mutta kaikki meni todella hyvin.

Itselläni käynnistettiin synnytys (lapsen koon ison koon vuoksi) 12 päivää ennen la:aa.

Synnytys käynnistettiin tableteilla tiistaina ja vasta perjantaina yöllä meni lapsivesi ja alkoi supistukset. Lopulta jouduttiin tekemään sektio, mutta ei käynnistys aina suju niin helposti kuin sitä kuvitellaan.

Vierustoverini tosin synnytti 12 h käynnistyksestä, eli kaipa näitä tarinoita on vähän kaikenlaisia.

Tsemppiä :)

hei :)

sain helmikuussa esikoiseni ja synnytys käynnistettiin yliaikasuuden vuoksi. ensin mulle laitettiin murunen lääkkeestä suoraan alapäähän ja paikat alko pehmenemään 9aikoihin aamulla.
seuraava palanen laitettiin joskus klo15-16 ja sitten klo18 jälkeen alkoi supistukset jotka olivat aluks ihan siedettävät mutta parin tunnin päästä aivan mahottomat, missään asennossa ei voinu olla ja itse vain itkin ja huusin en aivan ääneen mutta kuitenkin. no kestin niitä 9h ilman kipulääkkeitä jonka jälkeen olin jo niin rasittunu että oli pakko ottaa epiduraali vaikken ollut sitä suunnitellut. sen laitossa meni sitten 40min että saatiin oikeaan kohtaan ja kivut lähti heti ja jalat meni alta enkä päässy liikkeelle. aamulla sitten 8aikaan alkoi se pakottava vessanhätä ja kätilö äitini kanssa kantoi minut vessaan mut eihä se ollutkaan mikään isompi hätä vaan muksun pää oli jo melkein ulkona ja eiku takas sänkyyn ja ponnistamaan. meni alle 5min ja 6x ponnistin ja ulkona oli :) ei jääny mitenkään kauheita traumoja tai kokemusta käynnistyksestä muutakuin se lääkäri joka sen lääkkeen laitto kun ei käyttäny mitään liukuvoidetta ym (käsitteli erittäin rajusti) työnsi vaan koko nyrkin sisään ja pyöräitti napin sisälle ja kipeää teki! seki oli väärin hoitajien mielestä. no mut onnea sulle synnytykseen!

tippa yhdeltätoista aamupäivällä, ja vauva syntyi puoli kolmelta samana päivänä.

minulla yritettiin käynnistää synnytys maanantaina 40 1 viikolla vauvan suuren koon takia. Prostaglandinia sain murusen ja siitä tulikin kovettelu suoistuksia. Kohdun kaula oli täysin epäkypsä, pituutta 4 senttiä ja ihan kiinni ja kiinteä. Kovettelusupistusten takia en saanut enää uutta annosta maanantaina ja puoleen yöhön mennessä oli kaikki supistukset loppuneet.Tiistaina sisätutkimuksessa kaula jäljellä 3 senttiä ja yhdelle sormelle ulkosuu auki, uudet prostaglandiinit sisään. Taas supistuksia, jotka loppuivat kuitenkin ennen puolta yötä. Keskiviikkona kaulaa jäljellä yhä 2 senttiä eikä auennut yhtään enempää, joten tulin kotiin koska lääkärin mielestä ei nyt jatketa ennen kuin ensi tiistaina. Voi olla, että syntyy nyt spontaanisti ennen sitä tai sitten taas kypsytellään monta päivää...Vauvan koko oli siis maanantaina jo 4,5 kg mahdollisesti enemmän. Lääkäri oletti kohdunkaulan pehmenevän kuitenkin vaikka oli aivan epäkypsä koska olen jo kolmatta tekemässä...