En vaan tiedä oliko päätös oikea vai väärä,elämä on ollut vailla mitään sisältöä lopetuksen jälkeen,todella tyhjä olo.
Ei nuo lääkärin onnittelut mua paljon lohduta kun väkisin mut sinne kunnallisille puolelle vietiin ja sen jälkeen leima otsassa,voisi lääkärikin muissa asioissa hänen luona käydessä kysyä vaikka mikä vaivaa eikä ensimmäisenä että onko tullut otettua viinaa.
Tää leima otsassa on sitten tullut esiin myös muissa sairaanhoitoyksiköissä.
Ulkoisia apuja en ole tarvinnut,lääkärin määräämiä lääkkeitä en ainuttakaan pakkausta ostanut,miksi huijata itseään kalliilla lääkkeellä.
Jos muuten on kotiasiat perseellään niin onko sillä enää väliä juotko vai et.
Yhdessäkään pummiremmissä en koskaan ollut vaan harrastuksista paljon baareissa puhuttiin,nyt ei ole enää sitäkään,perään ovat kyselleet.
Yksi vaihtoehto jota olen miettinyt niin voisi olla viisainta päättää päivänsä.
Hyvää tulevaa pääsiäistä ja kesää kaikille.
Ei nuo lääkärin onnittelut mua paljon lohduta kun väkisin mut sinne kunnallisille puolelle vietiin ja sen jälkeen leima otsassa,voisi lääkärikin muissa asioissa hänen luona käydessä kysyä vaikka mikä vaivaa eikä ensimmäisenä että onko tullut otettua viinaa.
Tää leima otsassa on sitten tullut esiin myös muissa sairaanhoitoyksiköissä.
Ulkoisia apuja en ole tarvinnut,lääkärin määräämiä lääkkeitä en ainuttakaan pakkausta ostanut,miksi huijata itseään kalliilla lääkkeellä.
Jos muuten on kotiasiat perseellään niin onko sillä enää väliä juotko vai et.
Yhdessäkään pummiremmissä en koskaan ollut vaan harrastuksista paljon baareissa puhuttiin,nyt ei ole enää sitäkään,perään ovat kyselleet.
Yksi vaihtoehto jota olen miettinyt niin voisi olla viisainta päättää päivänsä.
Hyvää tulevaa pääsiäistä ja kesää kaikille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkoholismista toipumiseen ei kaikille pelkkä juomattomuus riitä.
Joillekin juomattomuus tuo luontaisesti uusia toimintoja, harrasteita ja sisältöä elämään, ja joillekin viinan tilalle tuleekin vain tyhjyyden tunne ja eristyneisyys. Mutu-tuntumalla arvelisin eron johtuvan juomishistorian kestosta, ja sen vaikutuksista koko elämäntapaan.
Alkoholismikaan ei ole mikään vakio, vaan takana ovat kaikki mahdolliset yksilökohtaiset ominaisuudet.
Kaikille pitkään juoneille ja lopettaneille alkuvaiheen lamaannus ja tyhjyys, ja ehkä masennuskin ovat tuttuja, mutta vielä vuodenkin päästä moinen olotila on aika hälyttävää.
Elämään pitäisi löytää uutta sisältöä ja merkitystä, mutta eristäytymällä ja katkeroitumalla sitä ei löydy.
Itse olen saanut samanlaisen leiman otsaani ja nimeni kirjoihin ja kansiin, mutta koska en enää asiaan voi vaikuttaa mitenkään, viittaan kintaalla koko asialle, kun ainoa elämä tässä on elettävänä, ja katkeroituminen ei auta mitään.
Juomiseensa voi käpertyä ja sillä eristää itsensä, mutta niin voi tehdä myös juomattomana sen myötä tulleilla kielteisillä, lähinnä menneisyydestä työntyvillä muistoilla.
Kukaan ei voi toisen tuntemuksia täysin sisäistää, joten en voi antaa kuin kaksi vinkkiä:
- Älä pilaa vuoden juomattomuutta, sillä juomisen uudelleen aloittaminen ei korjaa eikä auta yhtään mitenkään. Päinvastoin.
- Aloita uudenlainen elämäntyyli rakentamalla itsellesi hyvä fyysinen kunto. Sen myötä tulee myös parempi psyykkinen vointi.
Itse olin juomisen lopetettuani kunnossa, että peseytyminen tai hampaiden pesu oli lähes tekemätön paikka. Ei jaksanut oikein mitään. Mielialat sellaisia, että aina pyrki olemaan ajttelematta mitään. Koski vähemmän.
Sitä aallonpohjaa juomattomana kesti monia kuukausia.
Kuitenkin jo muutaman kuukauden liikunnalla kunto paranee, ja sen myötä mielialatkin.
Ota suunta tulevaisuuteen. Älä katso taakse. Siellä olevaa et voi muuttaa.
Apteekista ei voi ostaa raittiutta, eikä fyysistä hyvää kuntoa.
Ja ei etenkään henkistä hyvinvointia.
kuin seinään. En kuitenkaan kyennyt tekemään sitä yksin vaan menin vuosia sitten yhtenä iltana AA-ryhmän kokoukseen. Siellä olen kohdannut paljon kohtalotovereita ja saanut heiltä tukea alusta alkaen. Nyt minulla on monta hyvää ystävää, joihin olen tutustunut kokouksissa. Heidän kanssaan on ollut antoisaa harrastaa, matkustella tai muuten vaan viettää aikaa. Muutamista on tullut jopa perhetuttuja.
Lääkärissä ei ole tullut käytyä alkoholin takia, muuten kylläkin, mutta eipä nuo ole kyselleet juomisista, tupakista kuitenkin.
Tänään tiedän, että itsekin olen saanut olla toisten alkoholistien tukena heidän pyrkiessään pitämään kiinni kerran alkaneesta raittiudesta.
Tiedän, että alkoholisteilla on monta tapaa olla raittiina, mutta minulle AA ja sen toveriseura on tarjonnut paljon muutakin kuin pelkän viinattomuuden. Myös ulkomailla tai missä tahansa Suomessa.
Ainoana pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen.
Hyvää Pääsiäistä sinullekin!
Niin, niin kuin olen toisaalla kirjoittanut, ei raittius itsessään ketään onnelliseksi muuta tai poista ongelmia, joita on juomalla yrittänyt tukahduttaa/muuttaa/pahentaa.
"koskaan ei mene niin huonosti ettei viinaa juomalla menisi vielä huonommin"
Sinullahan varmaan säästyy rahaa kun et istu baarissa. Tee ihmeessä säästyneillä rahoilla jotain kivaa!! Vie itsesi jonnekin uuteen paikkaan, osta jotain mistä olet aina haaveillut!! Mä ostan nykyisin itselleni herkkuruokia ja uhraan samat rahat laadukkaaseen ruokaan, jotka aikasemmin meni bisseen. Lahjon itseäni jätksillä ja salmiakilla. Jos en juo bissee, syön jätskii. Lääkärin määräyksestä pitää juoda maitoa, että saa kalsiumia, joten laajensin repertuaarin myös jätskiin > kalsium.
Ala matkustella! Sun pitää rakentaa sun elämän palikat uuteen järjestykseen. Mun sosiaalinen elämä näyttää päin vastoin piristyneen, kun en istu baarissa/makaa krapulassa kotona, kärsi viinan kaameista vierotusoireista: paniikkihäiriöstä, yöhikoilusta jne jne
Eräänlaisessa huoneentaulussa mulla on ohjeita elämänhallintaan, yksi on: OPETTELE OLEMAAN ONNELLINEN. Sitä mä en ole kovin hyvin osannut. Jos asiat menee hyvin, olen tasapainossa, tunnen oloni oudoksi. Jotain pitää tehdä, että tulis taas kunnon kriisi. Broidi sano hauskasti kerran, että elämähän on kriisistä toiseen elämistä. Joten laitoin elämän remonttiin ja koska sain toisen mahdollisuuden enkä delannutkaan, teen vain kivoja/inspiroivia juttuja enkä tuhlaa aikaani kaljan lipitykseen ja kuolla kupsahdan ennen aikaisesti. Jos lekuri sanoo, että oli 50/50 mahis kuolla, mä uskon sitä.
Jos sulla on "leima otsassa", se johtuu siitä että olet alkoholisti.
Esimerkki: mun vähän yli nelikymppinen broide sairastaa MS-tautia, kympin urheilija ei enää pääse edes vessaan itsenäisesti, ei nää kunnolla, voimat riittää nipinnapin pyörätuolissa istumiseen joksikin aikaa. Ja sä väität että sun elämä on tyhjää ja leima otsassa. Ole onnellinen siitä että KÄVELET. VOIT MENNÄ VESSAAN YKSIN. Ihmiset kuolee syöpään kakskymppisinä, pikkulasten vanhemmat kuolee liikenneonnettomuudessa. Eikö se ole susta itsestä kiinni, minkälaisen elämän itsellesi teet? Jos masentaa, mene lääkäriin ja syö lääkkeitä edes jonkun aikaa. Yllättävän moni mies jättää lääkkeet ostamatta, kävelee viinakauppaan ja lääkitsee itseään viinalla, ja kuolee sitten siihen, ennemmin tai myöhemmin, viinaan tai sen mukanaan tuomiin sairauksiin: sydänkohtauksiin jne.
Nämä on A-klinikan konkreettisia neuvoja osa: Älä jää yksin!!! Hae apua!! Mene terapiaan, jos tarve vaatii, apua on tarjolla jos hiffaa sitä hakea. Mutta jos kiellät olevasi alkoholisti, jos sulla on epäoikeudenmukaisesti "leima otsassa", sua ei voi auttaa, jos et itse myönnä että joo, ongelma on. Jos ei ongelmaan, ei tarvita ongelmanratkaisua.
Nää oli mun neuvoja pääsiäisen kynnyksellä. Juti-Suomella; baby steps.
Älä ota tätä minään besserwisser-länkytyksenä, kuten joku sanoi aiemmin, mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella.
Minulla tulee näinä päivinä 4 vuotta raittiutta täyteen. Lopetus sujui omasta mielestäni melko kivuttomasti, koska:
- ei enää karmeita krapuloita
- rahaa säästyy vuodessa useita tuhansia euroja, jotka olen käyttänyt matkailuun lasten kanssa, ajokorttiin, auton ostoon, yms.
Kunto on hyvä, tupakoinnin lopetin vajaa vuosi sitten, tulevaisuus näyttää paremmalta kuin kännäysaikoina.
Mutta eivät ongelmat lopu kuin seinään, jos lopettaa alkoholin käytön. Minullakin on paljon selvitettäviä asioista, sillä olen jättänyt omiin lapsiini jäljet omalla ryyppäämiselläni. Mutta uskon olevani oikealla tiellä tänään: en omalla rypemiselläni tule auttamaan ketään, vähiten itseäni.
Avartakaa mieltänne, älkää käpsistykö omaan pieneen itseenne. Jos haluatte muuttaa elämäänne, vapauttakaa itsenne kangistuneista kaavoista, kuten nyt vaikkapa siitä ajatuksesta, että kun on näin monta pyhää, niin eihän sitä kestä selvin päin. Aloittakaa pienistä askelista, päivä kerrallaan.
Munarikasta pääsiäistä kaikille!