G: ohjaako

Kyllä tunteet pääsääntöisesti, mutta joskus on ollut järkeäkin, ainakin taustalla vaikuttamassa asiaan. Riippuu tietysti minkälaisesta päätöksestä on kyse. Joskus on luovuttava unelmista järkisyiden takia.
Pakottaa itsensä siihen.

Toki unelmista voi luopua myös tunnesyiden takia. Entisenä urheilijana voin sanoa että urheilussa joutuu tekemään päätöksiä niin järki kuin tunnetasolla. Esim. jos joku homma ei ole (enää) mahdollista ja vaikka kuinka mieli tekisi, on pakko lopettaa tai luopua asiasta. Esim. joku vaarallinen laji voisi olla sellainen.

pääsääntöisesti. kirjoitti:

Kyllä tunteet pääsääntöisesti, mutta joskus on ollut järkeäkin, ainakin taustalla vaikuttamassa asiaan. Riippuu tietysti minkälaisesta päätöksestä on kyse. Joskus on luovuttava unelmista järkisyiden takia.
Pakottaa itsensä siihen.

Toki unelmista voi luopua myös tunnesyiden takia. Entisenä urheilijana voin sanoa että urheilussa joutuu tekemään päätöksiä niin järki kuin tunnetasolla. Esim. jos joku homma ei ole (enää) mahdollista ja vaikka kuinka mieli tekisi, on pakko lopettaa tai luopua asiasta. Esim. joku vaarallinen laji voisi olla sellainen.

Totta. Itse näen asian niin, että tunneasiat (rakkaus) on lajeista vaarallisin, koska siinä voi mennä taju (järki).
Jollain tasolla sitä haluaa olla kontrollissa. Toisaalta, jos antaa pelkästään järjen ohjata, matkanteko on aika tylsää. Parhaimmat omat kokemukseni ovat tunneasioissa hankittuja, ei ns. järki-meriittejä.

vaihdellen kirjoitti:

Totta. Itse näen asian niin, että tunneasiat (rakkaus) on lajeista vaarallisin, koska siinä voi mennä taju (järki).
Jollain tasolla sitä haluaa olla kontrollissa. Toisaalta, jos antaa pelkästään järjen ohjata, matkanteko on aika tylsää. Parhaimmat omat kokemukseni ovat tunneasioissa hankittuja, ei ns. järki-meriittejä.

Lisäisin vielä, että tottakai tunneasioissa (rakkaus) pitää olla myös järkeä. Mitään holtitonta touhua en kuitenkaan harrasta. Rakastuminen ei ole toisaalta mahdollista puhtaasti rationaalisesti tahdonvoimalla, ei ainakaan minulle. En ymmärrä järkiliittoja lainkaan, toisaalta. Suhde ilman rakkautta taas kuulostaisi karmealta. Se on valitettavasti monen naisen kohtalo kuitenkin.

Unelmia ei voi kukaan ottaa pois.

vaihdellen kirjoitti:

Totta. Itse näen asian niin, että tunneasiat (rakkaus) on lajeista vaarallisin, koska siinä voi mennä taju (järki).
Jollain tasolla sitä haluaa olla kontrollissa. Toisaalta, jos antaa pelkästään järjen ohjata, matkanteko on aika tylsää. Parhaimmat omat kokemukseni ovat tunneasioissa hankittuja, ei ns. järki-meriittejä.

Lisäisin vielä, että tottakai tunneasioissa (rakkaus) pitää olla myös järkeä. Mitään holtitonta touhua en kuitenkaan harrasta. Rakastuminen ei ole toisaalta mahdollista puhtaasti rationaalisesti tahdonvoimalla, ei ainakaan minulle. En ymmärrä järkiliittoja lainkaan, toisaalta. Suhde ilman rakkautta taas kuulostaisi karmealta. Se on valitettavasti monen naisen kohtalo kuitenkin.

Unelmia ei voi kukaan ottaa pois.

järkeäkin. kirjoitti:

Lisäisin vielä, että tottakai tunneasioissa (rakkaus) pitää olla myös järkeä. Mitään holtitonta touhua en kuitenkaan harrasta. Rakastuminen ei ole toisaalta mahdollista puhtaasti rationaalisesti tahdonvoimalla, ei ainakaan minulle. En ymmärrä järkiliittoja lainkaan, toisaalta. Suhde ilman rakkautta taas kuulostaisi karmealta. Se on valitettavasti monen naisen kohtalo kuitenkin.

Unelmia ei voi kukaan ottaa pois.

Niinhän se menee. Tunnepuoli valitsee (rakastuu) kohteen ja järki-minä hyväksyy tai hylkää valinnan. Ainakin mulla.

Jotenkin idealistisesti haluaisin kuvitella, että ns. järkiliitotkin ovat alkaneet tunnepohjalta, kunnes sitten jossain kohden on tapahtunut hyydähdys. Ja sen jälkeen on katsottu, että on parempi jatkaa kaksin kuin yksin.

tähän kirjoitti:

Niinhän se menee. Tunnepuoli valitsee (rakastuu) kohteen ja järki-minä hyväksyy tai hylkää valinnan. Ainakin mulla.

Jotenkin idealistisesti haluaisin kuvitella, että ns. järkiliitotkin ovat alkaneet tunnepohjalta, kunnes sitten jossain kohden on tapahtunut hyydähdys. Ja sen jälkeen on katsottu, että on parempi jatkaa kaksin kuin yksin.

Tuo kuulostaa kyllä aika julmalta jos sanot rakastuvasi ihmiseen ja sitten kun se ihminen ei kelpaa sinulle, hylkäät hänet järkisyihin vedoten. Annatko sen toisen rakastua itseesi ja sitten pari viikon kuluttua käsket painumaan helvettiin kun hän ei ollutkaan tarpeeksi hyvä sinulle.

Minusta tuollainen on toisen ihmisen tunteilla leikkimistä.

rakastuminen. kirjoitti:

Tuo kuulostaa kyllä aika julmalta jos sanot rakastuvasi ihmiseen ja sitten kun se ihminen ei kelpaa sinulle, hylkäät hänet järkisyihin vedoten. Annatko sen toisen rakastua itseesi ja sitten pari viikon kuluttua käsket painumaan helvettiin kun hän ei ollutkaan tarpeeksi hyvä sinulle.

Minusta tuollainen on toisen ihmisen tunteilla leikkimistä.

Stop! Vanhemmat voivat hyljätä lapsensa, mutta aikuista ihmistä ei voi kukaan muu 'hyljätä' kuin hän itse. Aikuinen ihminen tekee valintoja. Myös tunneasioissa. Meillä on kaikessa valinnanvapaus, ja se pitää sallia myös toisille. Se on sitä järjenkäyttöä.

Ei, en leikittele ihmisten tunteilla. Ainahan voi myös kysyä, kannattaako antaa tunteilleen niin paljon hallintaa, että rakastuu henkilöön, jonka kanssa suhde on mahdottomuus. Jos itsellä on tunteita jotakuta kohtaan, se ei kerro vastapuolen tunteista. Senkin tiedostaminen on järjenkäyttöä. Tunteisiin liittyy paljon illuusioita, jotka ovat mukavia poutaisina kesäpäivänä, mutta aika heppoisia kun on vilu ja nälkä ;-)

tasapaino-- kirjoitti:

Stop! Vanhemmat voivat hyljätä lapsensa, mutta aikuista ihmistä ei voi kukaan muu 'hyljätä' kuin hän itse. Aikuinen ihminen tekee valintoja. Myös tunneasioissa. Meillä on kaikessa valinnanvapaus, ja se pitää sallia myös toisille. Se on sitä järjenkäyttöä.

Ei, en leikittele ihmisten tunteilla. Ainahan voi myös kysyä, kannattaako antaa tunteilleen niin paljon hallintaa, että rakastuu henkilöön, jonka kanssa suhde on mahdottomuus. Jos itsellä on tunteita jotakuta kohtaan, se ei kerro vastapuolen tunteista. Senkin tiedostaminen on järjenkäyttöä. Tunteisiin liittyy paljon illuusioita, jotka ovat mukavia poutaisina kesäpäivänä, mutta aika heppoisia kun on vilu ja nälkä ;-)

Jos valehtelee rakastavansa ja saa toisen ihmisen uhraamaan elämänsä (tekemään lapsen, hankkimaan omistusasunnon) tai jotain vastaavaa ja sanoo sitten jälkeenpäin "ähäskutti, et kelpaa mulle, mä vaan testailin sua" niin kyllähän se on toisen ihmisen tunteilla leikkimistä.

No, minä en ihmishirviöitä arvosta eikä moni muukaan. Hyväksikäyttäjät saavat yleensä maistaa omaa lääkettää. Yksinäinen vanhuus heitä odottaa.

Juridisesti on tietenkin oikeus hylätä toinen, mutta ei se sitä tosiasiaa poista, että kyseessä on toisen tunteilla leikkiminen. Sitä ei ole kriminalisoitu, mutta erittäin alhaista moraalia sellainen osoittaa.

Juupas-eipäs ihmiset ovat toisten tunteilla leikkijöitä. Yäk.

Toivottavasti en ikinä kohtaa kaltaisiasi hirviöitä. Kuvottava.

sinulle siellä. kirjoitti:

Jos valehtelee rakastavansa ja saa toisen ihmisen uhraamaan elämänsä (tekemään lapsen, hankkimaan omistusasunnon) tai jotain vastaavaa ja sanoo sitten jälkeenpäin "ähäskutti, et kelpaa mulle, mä vaan testailin sua" niin kyllähän se on toisen ihmisen tunteilla leikkimistä.

No, minä en ihmishirviöitä arvosta eikä moni muukaan. Hyväksikäyttäjät saavat yleensä maistaa omaa lääkettää. Yksinäinen vanhuus heitä odottaa.

Juridisesti on tietenkin oikeus hylätä toinen, mutta ei se sitä tosiasiaa poista, että kyseessä on toisen tunteilla leikkiminen. Sitä ei ole kriminalisoitu, mutta erittäin alhaista moraalia sellainen osoittaa.

Juupas-eipäs ihmiset ovat toisten tunteilla leikkijöitä. Yäk.

Toivottavasti en ikinä kohtaa kaltaisiasi hirviöitä. Kuvottava.

Ihmishirviökö...? Huh-huh. Taidat nyt tahallasi haluta ymmärtää väärin. Ole hyvä vaan, mikäpä siinä, oma valinta.