Nuuhkitko ennekuin uskallat lähempään kontaktiin esim. uuden miestuttavuuden/naistuttavuuden kanssa?
Haistelemalla selviää monta asiaa.
Esim. mahdolliset sairaudet.
Haisteletko ennekuin syöt ruokaa? Entä jos sovitat vaatteita kaupassa? Voi joku suttuinen ihminen ehkä olla sovittanut ennen sinua...
Jos lainaat kirjastosta kirjan joka on kulahtanut niin nuuhkaisetko sitä, vai lainaatko vain uuden näköisiä kirjoja, vai lainaatko lainkaan vaan ostat omia?
Käytkö mitaamassa verenpainettasi terveyskeskuksen yleisellä mittarilla vai oletko ostanut oman?
Haistelemalla selviää monta asiaa.
Esim. mahdolliset sairaudet.
Haisteletko ennekuin syöt ruokaa? Entä jos sovitat vaatteita kaupassa? Voi joku suttuinen ihminen ehkä olla sovittanut ennen sinua...
Jos lainaat kirjastosta kirjan joka on kulahtanut niin nuuhkaisetko sitä, vai lainaatko vain uuden näköisiä kirjoja, vai lainaatko lainkaan vaan ostat omia?
Käytkö mitaamassa verenpainettasi terveyskeskuksen yleisellä mittarilla vai oletko ostanut oman?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Totta kai, työnnän nokkani aivan liiveihin ;)
Totta on, että ihmisillä on ominaishajunsa, mikä vaikuttaa myös parinvalintamieltymyksiin. Nuoruudessa joku muuten ok, en voinut sietää, kun en sietänyt hajuaan (en tarkoita likaa).
Minulla on äidiltä peritty hyvä hajuaisti. Esim. hajusta tiedän, jos meillä on käynyt poissaollessa joku vieras.
Ainakin jos käyttävät jotain deoranttia tai muuten on ihmisessä vähän erottuvampi ominaishaju.
Raskaana muinoin ollessa tämä korostui aivan megamittoihin, olin aina repimässä ikkunoita auki.
Paras juttu oli kun kävelin maha pystyssä talvella kylätiellä, ja rupesi heinä tuoksumaan. Kun parin sadan metrin päässä mutkan takana tuli vastaan tienposkessa lato, sai tämäkin ihme selityksensä.
Asioita muistan enimäkseen näkömielikuvan ja tuoksun kautta, en niinkään äänien. Olen myös kemiallisille hajuille allerginen, en kukille niinkään.
joitakin. Esim. kuumeessa oleva lapsi haisee "kuumeelle", ja monisairaissa, vähän liikkuvissa vanhuksissa on usein vankka taudin lemu, minkä tunnistaa huonommallakin hajuaistilla.
Tunnustan kyllä joskus nuuhkineeni sairastelevaa lasta, kuin joku huolehtiva eläinemo.
Hormonit vaikuttavat myös kehon hajuun. Vahva testesteroni haisee vähän kuin karjulta ;)
Se kuuluu minulle, olen kovin haistelija, totta kai löyhkä minua ärsyttää, mutta muuten sitä ei häiritse minua. kaikki, mitä siitä seuraa?
vai jostain yleisestä jonkinlaista alavirettä viestivästä elekielestä: Toisinaan tulee jonkun tuntemattoman tai tutunkin ihmisen seurassa tunne; tuo ei ole terve, sillä on joku tauti.
En tietenkään sano mitään, se nyt vielä puuttuisi.
ainoa mikä menee nenään joskus on keväiset lannat pelloilla.
sairauden voi hajuaistilla huomata,en oikein usko.
Vaikka herkkä onkin hajuaistini.
kyllä huomaa,eli pelkää jopa puhua toisen lähellä,ettei pöpöt häneen tartu.
Ehkä sekin on "sairaus".
en ole sairaaloisen pöpökammoinen.
Ei tällä ole mitään tekemistä pöpökammon kanssa, enkä oikeasti tietysti nuuhki ihmisiä.
Päin vastoin olen sitä mieltä, että eläinpöly, kaikenlainen mullanpölinä ja ei-liian steriili koti on vain hyväksi vastustuskyvylle.
Kädet pesen kuitenkin aina kaupasta tultua, sehän on silkkaa järkevyyttä flunssa-aikana, enpä tänäkään talvena sairastunut flunssaan.
Mutta kyllä jotkut sairaudet haistaa, olen edelleen sitä mieltä. Koirat ja kissat haistavat syövän, ja saattavat nuolla sitä kohtaa tai tulla erityisesti "pesimään" silloin viereen.
joskus aistit voivat olla ns. yliherkät..
t.friidu
hajuaisti ennen, kun olot ovat olleet ankarammat ja on pitänyt osata lukea luonnon olosuhteita selvitäkseen hengissä muun muassa petojen kynsistä.
Eikä esimerkiksi hajusteyliherkkyydessä ole mielestäni kyse allergiasta, vaan normaalista reaktiosta epänormaaleja yhdisteitä kohtaan.
Olen monesti ajatellut, miten esim. koirat mahtanevatkaan kärsiä nykyihmisten kanssa, jotka tupsuttavat deoranttipilviä, hyttysmyrkkyjä, ikkunasumutteita, vessat täynnä hajusteita ym ym ym. Nykykoirien sairastelun yksi osasyy voi olla pakko-oleskelu päivät kemikaaleille lemuavissa sisätiloissa. Ei eläin sellaiseen ole luotu!
tuotteita, luontoon luonnostaan kuulumattomia. Itse en kykene sietämään kosmetiikan keinotekoisia parfyymejä,voimakashajuinen eritoten suhutettava deodorantti saa aikaan olon, että rupeaa oksettamaan, ja kurkkua kuristaa ja kirveltää sekä tulee päänsärky, sama juttu liimat yms. haisevat kemikaalit.
Sen sijaan kukat luonnonmukaisena tuoksuna ei aiheuta mitään, paitsi jotkut voimakkaat niin kuin suopursu (joka on itseasiassa voimakkaasti myrkyllinen kasvi ja levittää sitä myrkkyainestaan myös hajussa, käytetty koiden estoon):
Itsellämme kun tämä nuorin kundi, on autistinen.
Niin hänellä tuo aistiyliherkkyys on ollut aina. siis hän todella kärsii siitä itse. Mutta, se kuuluu tähän hänen sairauteensa..väliin nuo aistit ovat vähemmän herkät..ja väliin taas liiankin yliherkät...tämä aistiyliherkkyys kyllä koskee hänen kaikkia aistiaan. Tietyillä "treeneillä" lapsena tuota olisi voitu helpottaa paljonkin, emme vain silloin tuota kuntousta saaneet ja vähän voidaan tehdä vieläkin...mutta, ei niin paljon enää kun aikuinen. Jos, nuo aistit todella ovat yliherkät.
Muuten kyllä tuo asia varmasti noin miten kirjoitit.
t.friidu
Tuot vieläkin uusia alueita elämästäsi esille.
(Vuodenvaihteessa sain netin käyttööni)
Olen tunnistanut Sinut, hyvin elämää tuntevaksi ja ihan oikeasti ELÄVÄKSI, nyt paljastit, osan kokemuksistasi,näin myös meille kaikille. Olet hyvin rohkea ja päättäväinen tyttö!
Olen itse jollakin tapaa itseäni suojaava, mutta kun otsikot haastavat reagoimaan, tulee täyttä totta ja reellisesti!
Kiitos Sinulle, minäkin aikoinaan " Hyvonilla 3kk"
vasta leikattua nurmea, ja kangasmetsää saaressa kun aurinko sitä lämmittää.
Asvaltilla on ihan oma hajunsa sateen jäljiltä.
Puusepän verstaassa on taas omansa.
Juuri leivotun pullantuoksu vaatii heti jääkaapilta hakemaan kylmää maitoa.
Ihmisiä en haistele kyllä jotkut nokkaani kuitenkin tulevat jos on tullut työkaveri suoraan hevostallilta käymättä kotona vaihtamassa vaatteita. Ja toinen vastaavasti oikein kovien hajusteiden kanssa.
Kirjoja lainaan mielelläni vanhojakin en niitä haistele tai mieti että missä ovat juuri ennen minua olleet.
Vaatekaupassa jos on monta samanlaista vaatetta voi katsoa sieltä kauempaa jos on ihan uuden näköinen ettei ota sitä ensimmäistä. Monethan päivälehdenkin ottaessaan valitsevat sieltä välistä eivät ota ensimmäistä lehteä.
Minä tosin en tuollaisia pohdi ostoksilla mutta joskus kun on aikaa on kiva seurata ihmisten käyttäytymistä kaupoissa.
Just noin se menee, joskin pakko vilkaista, kun mies tuoksuu, niin ihanalta esim. vaikka ohikulkeissa ja joskus yllättyy kovin ja silloin kyllä on partavesi asialla.
Ostaisiko itelle jotain ihanaa partavettä ja käyttäisi yöpukuna.
Tai sit ostais partavettä ja ripottelis sitä viereiselle tyynylle. Sulkis silmät ja nuuhkisi hyvää tuoksua ja kuvittelis, että maailman kaikkein parahin mies se siinä vierellä köllii.
kyllä hyvän tuoksuinen mies saa pään kääntymään.
Ja jos tuoksuu liikaa saa silloinkin vaikka ei välttämättä ihastuksesta.
Miehetkin kun voivat liikaa tuoksua itseensä hölvätä.
Hajuaisti on yksi muiden aistien joukossa. Sen käytön ei tarvitse olla kovin tietoista, kuten ei muidenkaan. Se varoittaa tai houkuttelee, ihan vastaanottimen lajikohtaisista ja yksilöllisistä säädöistä riippuen. Ihminen tarvitsee sitä aika vähän, useimmille muille eläimille se on paljon tärkeämpi.
On tutkittu että ihmisen pariutumiskäytöksessä hajusignaalit näyttelevät merkittävää osaa.
Naaraan ja uroksen feremonit leijailevat tiedostamatta nenään ja houkuttavat.
Esimerkiksi parhaillaan ovuloiva nainen koetaan erityisen houkuttelevaksi erittyvien feremonien takia.
Tätä viestintää tosin sotkee, kun monet nykynaiset ajelevat karvansa, joissa feremonit killuvat ja käyttävät tymäköitä hajusteita.
Miksi hajuaistia pitäisi aliarvostaa.
Nuuh ja nuuh.... esim. hyvä ruuan tuoksu saa minut ihan kiemurtelemaan mielihyvästä. En sentäs kuitenkaan ala kuolaamaan, niinkuin Tanskandoggit. Nuuhkin silleen hillitysti.
Sitten se ihanainen meren tuoksu, se on aivan ihana tuoksu.
Metsä, aah.... ja ihan vaikkapa, kun pihassa multaa tonkii ja kukkia istuttelee.... heinä... sateen jälkeen saaressa, kun menee ulos... vauva tuoksuu suloiselle.... mun mies tuoksui ruusunnupulle :)) Onhan noita tuoksuja.
Ihmisiä en piittaa haistella. Enkä kirjoja, enkä muita vastaavia..
En yhtään tykkäisi, jos joku ihminen tulisi liian lähelle ja alkais haistelemaan... pökkäisin sen kauemmas ja sanoisin, että meekkös siitä tuhisemasta :/
Jos tahtoisin tutustua lähemmin toiseen ihmiseen, tietenkin nuuhkisin, tunnistaakseni feromonit, tottuakseni toisen ominaistuoksuun ja ennen muuta selvittääkseni oitis, onko tuoksu miellyttävä vai torjunko silmieni ilon.
Ruokaani haistelen tietenkin, en selvittääkseni onko se pilaantunutta, vaan nauttiakseni niistä tuoksuista, joita siinä piilee, eri aineksista ja niiden eri koostumuksesta riippuen. Aivan yhtä luontevasti kuin haistelen viiniä, ennen kuin ensimmäisen suullisen otan.
Kaupassa en haistele vaatteita, ei tule mieleenkään, mutta kunkin kaupan yleistuoksun kyllä tunnistan ja vastenmielistä vieroksun. Kirjaston kirja on periaatteessa mielenkiintoinen siksi, että siihen on voinut tarttua tuoksua siitä asunnosta, jossa se juuri ennen on ollut, kirjastossa viipyvä kirja tuoksuu vain pölyltä, kuten kirjaston henkilökunta.
mutta eipä ole koskaan tullut mieleeni moinen käytös.
Taitaa olla kyseessä neuroosi?
jos jonkun suu puhuessa löyhkää hammasmädälle tai kalaruualle joka on alkanut pilaantua hampaiden välissä, tai angiinaisen mädäntyneen haju tai bakteeriproput nielussa ym?
Minulla on näkömuisti, mutta myös hajuaisti melkoisen herkkä.
Nauratti nuo kysymyksesi, ne monessa suhteessa kuvaavat arkeani...
En kylläkään fopioi, mutta kyllä hajuaisti ohjaa paljon mieltymyksiä, täytyy myöntää, en ole ajatellutkaan.
Lukematta ketjua vastaan tässä.
Hajuaisti on mielenkiintoinen, voi luoda pelkän hajun, tai tuoksun kautta sillan menneeseen. Esimm. kauan lopetetun shampoon tuoksu(jokin samantyyppinen) toi mieleen Paimion Kansanopiston saunan, jossa 16 vuotiaana käytin eka kertaa tuota pesuainetta!
Myös kuulo, näkö aistit ovat minulla herkässä.
Kuuntelen mielennäni ihmisten äänenvärejä.
Joskus jonkun ihmisen ääni saa ihokarvani nousemaan, tark. tässä hyvää...
Kiitos Aloittajalle, pistit liikkeelle JOTAKIN kivaa...
-49
Itseltäni toimii hajuaisti vain ajoittain. En tunne muuta kuin hyvin voimakkaat hajut.
..torilla, mansikka-herne-pöydän ääressä..
Muuan mies ja minä, asiakkaina.
Huomasin myyjän häkeltyvän tehdessään kauppaa miespuolisen kanssa, hämmentynyt hymy kasvoilla.
Toinen lähti ja tyttö kertoi miten partavesi oli tulvahduttanut muistot - kaihoisasti näytti katselevan jälkeensä.
Joinakin sateen jälkeisinä kesäiltoina saattaa aistia tuoksut vaikka miten kaukaa, erityisesti sireenit ja ruusut.