naissaarnaajien suhteen 1800-luvulla
"Naiset sananjulistajina lestadiolaisuudessa 1800-luvulla"
"Tutkija Pekka Raittilan mukaan naisia toimi saarnaajina lestadiolaisuudessa ainakin jo 1860-luvulla, herätysliikkeen lähtiessä toden teolla leviämään Laestadiuksen kuoltua. Ilmeisesti jo Laestadius itsekin oli kannustanut naisia saarnaamaan.[21][22][23][24][25] Lestadiolaisuuden tutkimuksessa on mainittu useimmiten ainakin nämä kolme varhaista puhujaa: Magdaleena ja Maria Jokela sekä Angelica Laestadius.[26] Oskari Heikki Jussilan mukaan juuri naiset käyttivät ensimmäisinä sittemmin liikkeen tunnusmerkiksi muodostunutta synninpäästön muotoa: ”Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi annetut”.[27][28]
Herätysliikkeessä kiistattoman johdon Laestadiuksen jälkeen saanut maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (1811–1899) otti varsin hyväksyvän kannan naisten saarnatoimintaan, vaikka katsoikin Paavalin sanan kieltävän naisia tavoittelemasta papin virkaa. Hän kirjoitti vuonna 1878 Pohjois-Ruotsissa toimineelle lestadiolaiselle kirkkoherralle P.O. Grapelle[29]:
»Paljon on työtä Jumalan pellolla, että valaistuita vaimo-ihmisiäki tarvitaan, ehkä niitä löytyy, jotka tahtoisit sulkea vaimonpuolten suuta Paavalin sanoilla Korinthon vaimoille, jotka astuit miesten eteen eikä tainneet sanan vuoroa antaa miehille, sentähden Paavali heitä nuhtelee, vaan Raamattu osottaa että Hanna on puhunut samaten lapsesta Jeesuksesta kun Simon kaikille kun lunastusta Israelissa odotit; vieläpä Herra lähettää vaimoja ilmoittamaan, se on saarnaamaan epäuskoisille opetuslapsillensa että Hän on jälleen eläväksi tullut, vieläpä vaimoin sydämissäki. Jospa vaimot yhdistettyinä miesten kanssa saarnaisit elävän Herran Jeesuksen tuntemista seurakunnassa! Paulus on tarvinnut Febetä avuksi kirjottaessa lähetyskirjoja, joka oli Kristuksen seurakunnan palvelus-piika. Ovathan vaimot Jumalan välikappaleet ja äidit Israelissa että saattavat sanaaki selittää, kuin ymmärrys on avattu Pyhän Hengen kautta, erinomattain vähemmissä seuroissa, kun miehiltä lahjat puuttuvat, ett’ei osaa eikä ymmärrä kieliä, erinomattain sitä kieltä, jota Pyhän Hengen koulussa opetetaan. Estäköön Paavalin puhe vaimoja piispan ja papin virkoja etsimästä. Emme tahdo vaimoin kanssa astua saarnatuolille eli alttarille, vaan puhumme Jumalan valtakunnasta kaikille, joilla korvat on kuulla. Vieläpä Pyhä Henki nuhtelee mailmaa kaikkein suun kautta, joissa Hän asuu ja vaikuttaa.»
(Raattamaa 1878)
Raattamaa lähettää tämän kirjeensä lopussa terveisiä Oulussa saarnaajana tuohon aikaan esiintyneelle "Kristuksen seurakunnan palvelus-piialle Hackzellin Sofialle". Oululainen kirjakauppias Maria Sofia Hackzell (1826–1904) toimi vuosina 1876–1883 Oulun ruotsinkielisen lestadiolaisryhmän raamatunselittäjänä.
Myös Raattamaan sihteerillä Mathilda Fogmanilla (1835–1921) oli tuon ajan lestadiolaisuudessa vahva hengellinen auktoriteettiasema. Fogman keskusteli saarnaajien kanssa opillisista kysymyksistä sekä puuttui lestadiolaissaarnaajien toimintaan ja sopimattomaan käyttäytymiseen ja nuhteli asianomaisia kirjeissään. Saarnaajat Erkki Antti ja Juhani Raattamaa asettuivat näissä keskusteluissa puolustamaan Fogmanin käsityksiä.[30]
Piispa Gustaf Johansson esitti edellä mainitussa kirjassaan Laestadiolaisuus jyrkän paheksuntansa myös siitä, että liikkeessä sallittiin naistenkin saarnata. Johanssonin kritiikistä voidaan päätellä että lestadiolaisuudessa naiset edelleen 1890-luvullakin saarnasivat. Johansson kirjoitti:
»Naisiakin lahkokunta käyttää saarnaamistoimissa, sillä lahkon leweneminen ja koossa pysyminen on täällä pääasia. Nainen onkin warsin sopiwa lahkoa lewittämään, sillä naisen sulo on aisti-ihmiselle wiehätyksenä, ja aisti-ihmistä lahko wiljelee. Tässä puuhassa waikuttaa huonompia woimia, joita kristinusko ei tahdo käyttää. Jumalan sääntöjen halweksiminen ja polkeminen esiintyy nykyaikana niissä liikkeissä, jotka pyytäwät naista siirtää toimialoille, joille Jumala ei tahdo häntä päästää – –.»
(Johansson 1892)
Myös kritisoidessaan lestadiolaista rippioppia ja äänellistä syntien anteeksi julistamista Johansson kirjoittaa lestadiolaisnaisten aktiivisesta toiminnasta:
»Toinen suuri erhetys on siinä, että lahko laskee taiwaan waltakunnan awaimet jokaisen lahkolaisen käsiin. Jopa ämmätkin sanowat tien taiwaan waltakuntaan menewän heidän kauttaan.»
(Johansson 1892)"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuuteen_liittyvät_kiistat
"Naiset sananjulistajina lestadiolaisuudessa 1800-luvulla"
"Tutkija Pekka Raittilan mukaan naisia toimi saarnaajina lestadiolaisuudessa ainakin jo 1860-luvulla, herätysliikkeen lähtiessä toden teolla leviämään Laestadiuksen kuoltua. Ilmeisesti jo Laestadius itsekin oli kannustanut naisia saarnaamaan.[21][22][23][24][25] Lestadiolaisuuden tutkimuksessa on mainittu useimmiten ainakin nämä kolme varhaista puhujaa: Magdaleena ja Maria Jokela sekä Angelica Laestadius.[26] Oskari Heikki Jussilan mukaan juuri naiset käyttivät ensimmäisinä sittemmin liikkeen tunnusmerkiksi muodostunutta synninpäästön muotoa: ”Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi annetut”.[27][28]
Herätysliikkeessä kiistattoman johdon Laestadiuksen jälkeen saanut maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (1811–1899) otti varsin hyväksyvän kannan naisten saarnatoimintaan, vaikka katsoikin Paavalin sanan kieltävän naisia tavoittelemasta papin virkaa. Hän kirjoitti vuonna 1878 Pohjois-Ruotsissa toimineelle lestadiolaiselle kirkkoherralle P.O. Grapelle[29]:
»Paljon on työtä Jumalan pellolla, että valaistuita vaimo-ihmisiäki tarvitaan, ehkä niitä löytyy, jotka tahtoisit sulkea vaimonpuolten suuta Paavalin sanoilla Korinthon vaimoille, jotka astuit miesten eteen eikä tainneet sanan vuoroa antaa miehille, sentähden Paavali heitä nuhtelee, vaan Raamattu osottaa että Hanna on puhunut samaten lapsesta Jeesuksesta kun Simon kaikille kun lunastusta Israelissa odotit; vieläpä Herra lähettää vaimoja ilmoittamaan, se on saarnaamaan epäuskoisille opetuslapsillensa että Hän on jälleen eläväksi tullut, vieläpä vaimoin sydämissäki. Jospa vaimot yhdistettyinä miesten kanssa saarnaisit elävän Herran Jeesuksen tuntemista seurakunnassa! Paulus on tarvinnut Febetä avuksi kirjottaessa lähetyskirjoja, joka oli Kristuksen seurakunnan palvelus-piika. Ovathan vaimot Jumalan välikappaleet ja äidit Israelissa että saattavat sanaaki selittää, kuin ymmärrys on avattu Pyhän Hengen kautta, erinomattain vähemmissä seuroissa, kun miehiltä lahjat puuttuvat, ett’ei osaa eikä ymmärrä kieliä, erinomattain sitä kieltä, jota Pyhän Hengen koulussa opetetaan. Estäköön Paavalin puhe vaimoja piispan ja papin virkoja etsimästä. Emme tahdo vaimoin kanssa astua saarnatuolille eli alttarille, vaan puhumme Jumalan valtakunnasta kaikille, joilla korvat on kuulla. Vieläpä Pyhä Henki nuhtelee mailmaa kaikkein suun kautta, joissa Hän asuu ja vaikuttaa.»
(Raattamaa 1878)
Raattamaa lähettää tämän kirjeensä lopussa terveisiä Oulussa saarnaajana tuohon aikaan esiintyneelle "Kristuksen seurakunnan palvelus-piialle Hackzellin Sofialle". Oululainen kirjakauppias Maria Sofia Hackzell (1826–1904) toimi vuosina 1876–1883 Oulun ruotsinkielisen lestadiolaisryhmän raamatunselittäjänä.
Myös Raattamaan sihteerillä Mathilda Fogmanilla (1835–1921) oli tuon ajan lestadiolaisuudessa vahva hengellinen auktoriteettiasema. Fogman keskusteli saarnaajien kanssa opillisista kysymyksistä sekä puuttui lestadiolaissaarnaajien toimintaan ja sopimattomaan käyttäytymiseen ja nuhteli asianomaisia kirjeissään. Saarnaajat Erkki Antti ja Juhani Raattamaa asettuivat näissä keskusteluissa puolustamaan Fogmanin käsityksiä.[30]
Piispa Gustaf Johansson esitti edellä mainitussa kirjassaan Laestadiolaisuus jyrkän paheksuntansa myös siitä, että liikkeessä sallittiin naistenkin saarnata. Johanssonin kritiikistä voidaan päätellä että lestadiolaisuudessa naiset edelleen 1890-luvullakin saarnasivat. Johansson kirjoitti:
»Naisiakin lahkokunta käyttää saarnaamistoimissa, sillä lahkon leweneminen ja koossa pysyminen on täällä pääasia. Nainen onkin warsin sopiwa lahkoa lewittämään, sillä naisen sulo on aisti-ihmiselle wiehätyksenä, ja aisti-ihmistä lahko wiljelee. Tässä puuhassa waikuttaa huonompia woimia, joita kristinusko ei tahdo käyttää. Jumalan sääntöjen halweksiminen ja polkeminen esiintyy nykyaikana niissä liikkeissä, jotka pyytäwät naista siirtää toimialoille, joille Jumala ei tahdo häntä päästää – –.»
(Johansson 1892)
Myös kritisoidessaan lestadiolaista rippioppia ja äänellistä syntien anteeksi julistamista Johansson kirjoittaa lestadiolaisnaisten aktiivisesta toiminnasta:
»Toinen suuri erhetys on siinä, että lahko laskee taiwaan waltakunnan awaimet jokaisen lahkolaisen käsiin. Jopa ämmätkin sanowat tien taiwaan waltakuntaan menewän heidän kauttaan.»
(Johansson 1892)"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lestadiolaisuuteen_liittyvät_kiistat
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on tosiasia. lestadiolaisuus oli 1800-luvulla radikaali uskonliike, uudistaja.
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/03/protestiliikkeesta-aarikonservatiiviseksi/
Mutta lestadiolainen herätysliike hajaantui erimielisýyksiin vuosisadan vaihteessa, ja samaan aikaan se alkoi laitostua. Siinä hajaannuksessa nimellä "vanhoilliset" esiintynyt ryhmä oli muuten itse asiassa kaikkein uudistusmielisin ja joustavin... silloin. Mutta siitäkin on nyt tullut lähinnä sisäänpäin kääntynyt sisäisen kurin pitämiseen keskittynyt konservatiivinen liike, joka palvoo omaa itseään (seurakuntaa) jumalana.
VL-foorum taas sanoo harhaisesti ettei mikään ole vl-liikkeessä muuttunut 2000 v:ssa
Raaamatussa rankaistiin erästä naista ja miestä kun he valehteli, että ei he ole mihinkään menneet.
Pietari puhumassa heidän kanssa tästä ja he molemmat kuoli sen jälkeen.
Joka luulee seisovansa katsokoon ettei lankea
vaan Jumalan päälle.
»Naisiakin lahkokunta käyttää saarnaamistoimissa, sillä lahkon leweneminen ja koossa pysyminen on täällä pääasia. Nainen onkin warsin sopiwa lahkoa lewittämään, sillä naisen sulo on aisti-ihmiselle wiehätyksenä, ja aisti-ihmistä lahko wiljelee. Tässä puuhassa waikuttaa huonompia woimia, joita kristinusko ei tahdo käyttää. Jumalan sääntöjen halweksiminen ja polkeminen esiintyy nykyaikana niissä liikkeissä, jotka pyytäwät naista siirtää toimialoille, joille Jumala ei tahdo häntä päästää – –.»
(Johansson 1892)
»Toinen suuri erhetys on siinä, että lahko laskee taiwaan waltakunnan awaimet jokaisen lahkolaisen käsiin. Jopa ämmätkin sanowat tien taiwaan waltakuntaan menewän heidän kauttaan.»
(Johansson 1892)"
Kovaa tekstiä.
On kuitenkin otettava huomioon, että Jumala käytti Leistadista selkänä lähettiläänä Lapissa saarnaamamassa evankeliumia, sekä lopettamaan tolkuttoman viinanjuonnin. Laestadiuksella oli selvä tehtävä Jumalan toimesta Pojassaan ja Pyhässä Hengessä.
Tulokset olivat nähtävissä, jokapäiväinen viinanjuonti, joka oli heille aika uutta kulttuuria, vei miehet perikatoon, he joivat pikkuhiljaa kaiken omaisuutensa, eli porot perheiltä.
Kummallisinta tässä olikin se, että viinana myyjät, majatalot olivat piispojen lomapaikkoja, sekä suojeluksessa, tätä vastaan Laestadius soti, ja onnistuikin.
Piispat ja papit olivat viinanmyyjien puolella, jopa esivalantana, ja näin mahdollistivat porojen pakko perinnän viina velkoihin, ja saivat siitä palkaksi viinaa ja rahaa. Tämän Jumala halusi lopettaa, ja käytti siinä juuri Laestadiusta.
Laestadius vaati parannusta. Mutta tämän päivän parannus on SRK;ssa aivan muuta. Nykyajan parannus on seurakuntaan, entinen parannus oli pois pahuudesta, Kirutuksen syliin. Seurakuntaa Hän ei koskaan määrännyt.
Vaikka lahko jakaantui lähes 20 kertaa, oli VL seurakunta vielä yksi seurakunta muiden joukossa -50/-60 luvun vaihteessa, ne pienet erot, jotka olivat, eivät koskaan tulleet esteeksi, jos ihminen halusi tulla Jeesuksen eteen, silloin Jeesus oli Herra. Tämän vahvistivat seuroissa takapenkin mummut, jotka koko ajan ylistivät Kristusta, puheista piittaamatta, mutta se sopi myös puhujille, Heissä oli Pyhä Henki.
Silloin ei juuri puhuttu avainten vallasta, KOSKA SIITÄ EI OLE RAAMATUSTA MAININTAA, ETTÄS E OLISI OPETUSLAPSILTA KENELLEKÄÄN MENNYTKÄÄN. Tämä avainten valta on tullut Saaren ja Reinikaisen aikaan.
Rauhaa.
tuollaisessa uudessa tilanteessa naisia toimi puhujina yleisen pappeuden perusteella, mutta eivät olleet virkapappeja.
Tämä on ihan luterialisen opin mukaista. Sitten kun tulee päteviä miehin, naiset jäivät pois.
OHHOH!
"Sitten kun tulee päteviä miehin, naiset jäivät pois."
Ihan pimeetä!
Wehan puheenvuorot on tosi noloja.
eikä ole kelvollisia ja päteviä miehiä puhumaan, niin hätä ei lue lakia poikkeustilanteessa. Sitten kun on vakiintunut seurakunta, naiselle ei kuulu opettamisen tehtävä.