tsmies muuttuu kylmäksi testoista ja tsnainen itkuiseksi. Vai onko nämä ihan normijuttuja liittyen vain ja ainoastaan sukupuoleen?
Meneekö tämä näin?
tyhymä
6665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nojoo, hormonien alkuvaiheessa typerät nyyhkyleffat sai mut itkemään, mutta se on mennyt aikalailla ohi.
mies, joka ei itkenyt oikeastaan mistään syystä. Nyt olen ts nainen joka syö hormooneita. Mieliala vaihtelut ovat suuria ja välillä itken melkein ilman syytä.
joka ei itkenyt, kun Suomi voitti mm-kultaa eikä edes lähiomaisen hautajaisissa. Nykyään olen ts-mies, joka liikuttuu helposti. En nyt sentään seurassa itkuun purskahda, mutta liikutun kuitenkin.
jääkiekossa, kai tajusitte... Vaikka sama kai se mistä lajista on kyse, en itkenyt, kun olin olevinaan niin kova. Miehet ei itke, sitä toistelin itelleni. Siis muitten nähden. Onneks enää ei tartte esittää miestä, riittää, että vaan on mies.
tuskimpa aivan yksioikoisesti sortua stereotypiohin.
Tunnettuahan kumminkin on että hormonaalinen "balanssi" - LOL vaikuttaa mielentilaan, sitä ei käy kieltäminen, mutta toisaalta eihän meitä kaikkia "samasta muotista ole valettu"
Vai onko muka ?
Eli on ehkä huonoa tehdä suoraviivaisia päätelmiä käytetyistä hormooneista, mutta kyllä ne vaikuttavat käyttättäytumiseen hyvinkin paljon.
Mie olen m2F , kyllä minäkin itkin ennen HRT:tä paljonkin, useammin jopa. Estrot tasoittivat tilannetta, mutta esim. jokin kynnys on myöskin alentunut katsoessa vaikkapa romanttista elokuvaa onnellisella lopulla. Se tunne tila valtaa koko kehon ja kyyneleet saattavat irrota jopa onnelisesta lopusta, eli emotialiinen kytkentä on todella paljon voimistunut, vaikka aikaiseminkin ole ollut herkkä.
On minulla huomiota f2M tutuistakin, mutta jätän alueen mielummin heidän kommetoitavaksi.
^ Tuokin em. lause, vuosi sitten olisin saattanut hyvinkin esittää siihen oman kommenttini, mutta nyt olen oppinut antamaan tilaa muille. Uups.
oli aina todella herkkä olo. Nyt sitä ei enää ole. Se on ainoa muutos, minkä olen kokenut. En ole mikään "kova kivi".