Liput salkoon, ja liehumaan.
Oman kielemme merkitys, mitä se on sinulle?
Äidinkieli, isänkieli,
mikä on mielestäsi se kaunein sana?
Oman kielemme merkitys, mitä se on sinulle?
Äidinkieli, isänkieli,
mikä on mielestäsi se kaunein sana?
Mikael Agricolan ja
Suomen kielen päivä
11355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos sellainen oisi hnakittuna..
Kauneimpia sanoja ovat kotimaa, isänmaa, äidinkieli, koivu, ja tietysti äiti.
ja kun oikein kuuntelen ja luen sanojamme, - kaikki kielemme sanat ovat kauniita. :)
tuntuu tämän päivän nuorilta, usein olevan hukassa.
Meidän ikäiset, osaamme nauttia kielemme rikkaudesta.
Miten moninaisesti voikaan tuoda ajatuksiaan julki.
Emme tarvitse joka väliin v.... sitku, ja kaikenlaisia täytesanoja.
Murteet ovat myös rikkaus, kielessämme.
Äiti, useimmille se ensimmäinen ja viimeinen sana.
Rakas, on myös kaunis ja tärkeä sana.
sanoa kaiken niin, etteipä siihen paljon lisättävää jää.;)) Olen samaa mieltä Pirren kanssa.
Kielemme on paitsi kaunis myös todella rikas. Luulenpa, ettei kukaan meistä vielä tässäkään iässä uskaltaisi väittää ihan kaikkia suomen kielen sanoja tuntevansa.
Kauneimmat sanat valikoituvat sanojan ja niille annetun merkityksen mukaan. Samalla sanalla voi olla monenlaisia merkityksiä riippuen sen lausujasta, tunnetilasta ja tarkoituksesta.
Sanalla on suuri mahti.
Kauan eläköön kaunis kielemme!
väittää vastaan.
Kun kuuntelee myös vieraita ihmisiä kodin ulkopuolella liikkuessaan, mielestäni joutuu usein huomaamaan, ettei mainitsemasi ilmiö ole iästä kiinni. Kodin malli, kasvu- ja elinympäristö vaikuttavat enemmän kuin ikä. Tälläkin palstalla on luultavasti muutamia, joiden puheessa kuulisi enemmän niitä erilaisia välimerkkejä kuin muuta rikkautta. Välimerkit tosin voivat alkaa välillä muillakin kirjaimilla. - Jossain ympäristössä vaati todellista tahtoa, etteivät ne välimerkit tarttuisi omaankin kieleen.
Murteiden uudelleen heränneestä arvostuksesta iloitsen minäkin.
Me olemme rikkaita ja onnekkaita. Meillä on oma kaunis kieli ja saamme käyttää sitä vapaasti.:)
Olen itse tavallaan kielipuoli ;D
Vanhempani olivat äidinkieleltään molemmat erilaisia. Suomi oli perhemme puhekieli, mutta lapsuudessani paljon kuuntelin, ja myös puhuin vajavaisesti kahta muutakin kieltä.
Kouluun menoaikaan käytiin sotaisia keskusteluja, mihin minut laitetaan.
Järki voitti, ja pääsin suomenkieliseen.
Opettajat olivat onnekseni pitkämielisiä, kun saattoi olla todellakin sanoja, jotka tiesin ainoastaan muulla kielellä.
Kiroilu oli ehdottomasti pannassa, mainittiin aina; kiroilu kuuluu heille, jotka eivät hallitse kieltä, silloin on tarve turhia sanoja lisätä, tullakseen ymmärretyksi. ;D
No, olen kerran metromatkalla jäänyt pois kalasataman tuulisella seisakkeella, koska kulosaaresta tuli valtava määrä oppilaita metroon. Korvani ei kestänyt enempää, yhtään lausetta en sillä välillä kuullut, missä ei olisi ollut enemmän näitä tilkesanoja, kun oikeita.
Minulla ei oikeastaan ole aikuisten suhteen tuollaisia kokemuksia, varmaan niitäkin on.
ABC: Mikael Agricola voi vetää rauhassa elbaa, sillä äidinkielemme on nyt ihan yyberliekeissä - tsiigaa vaikka www.urbaanisanakirja.com
Näin oli kirjoitus päivänlehdessä :))
Etin ne ymmärretymmäksi; vetää elbaa = nukkua,/ yyber = jonkun asian korkeataso hyvässä/huonossa,/ liekeissä = innostunut, kiihottunut.
Niin propsit = kiitokset, hatunnosto, kunnianosoitus.
Näitäkin ihmettelin; - itkupotkuraivari = täydellinen itsehillinnän menetys,
- juoksukalja = kaljojen näpistämistä kaupasta ja sitten niiden ryyppäämistä,
-ruuhkatukka = pitkät paksut hiukset (mies),
- saigon = sairausloma
- umpivintti = tyhmä, idiootti,
- teinihelvetti = K-18-baari, jossa käy vaan teinejä (alaikäisiä)
- vaimonhakkaajapaita = miesten hihaton verkkopaita
- XDXD = suukkoja ja halauksia
muutaman vain mainitakseni ;))
Varsinkin kaksikielisissä perheissä, tuo tulee hyvin esille.
On vaikeaa tunteitaan välittää vieraalla kielellä, vaikka sitä osaisikin, etenkin lasten pienokaisaikana, huomasin.
Molemmat vanhemmat hellittelyissään, käyttivät omaa alkuperäiskieltään, vaikka jompikumpi, tai aivan vieras kieli molemmille, olikin yleinen käyttökieli.
Kyllä sanoja on paljon, mutta,,, ÄITI tuntuu niin suloiselta, aikuisten lasten sanomana, kun halaavat ja suukon poskelle antavat, ja tuon lausuvat.
hienoa ja sanana täysi. Kaipauksella vaan luin tuota lasten suukottelua.. Omani on niin juro, ettei sellaista heru. Muuten OK. Ei ole isältään oppinut.
Lippu olisi, mutta jostain syystä en ole salkoon laittanut. Oli kiire anoppia tk.n viemään, ruuan teko ja sade. Siinä se.
Kieltämme arvostan paljon.
Inflaation kärsinyt on kieli nuorisolla. Vähän samaa perua, kuin ruuan arvostuksen puutekin. Se koskee kyllä aikuisiakin.
Suukot ja halit, on perua omasta lapsuuskodistani.
Samoin lapsille, olen suukotellut kouluun lähtiessä, ja sitten kun omilleen lähtivät. Ei mielläkään yksi oikein luontevasti sitä tee, mutta yrittää silti ;)
Saatoin huutaa aikoinaan takaisin, kun kiireellä vilahtivat ulos ; hei, mikä jäi!
Nyt nuorimmaiseni varsinkin, halaa mennen tullen, on nuori mies, 27v.
Muutkin lähtiessä ;D.
Sukuvika tuo on, toisilla on toisenlaiset tavat osoittaa välittämistä. Pääasia, että välitetään.
Kovin oli vähän mielipiteitä, tai palstalla ihmisiä, joita rikas kielemme kiinnostaa :(
Kiitos kuitenkin, O-O, Pirre, ja muut vastaajat.
Leppoisaa pitkäperjantaita.