Olen siis 8- luokalla oleva poika, kohtaukset alkoivat viime kuun alussa. Suurissa tiloissa, koulussa, paikoissa joissa on inhottavia ihmisiä, sain kohtauksia, joihin sisältyi hyperventilointia, tärinää ja vapinaa, oksettavaa oloa, silmien sumenemista, kuolemanpelkoa ja itkua.
Näitä tuli joka päivä koulussa, ja kolmen viikon kuluttua pääsimme nuorisopsykologian lääkärille. Olen ollut psykologilla muista syistä jo marraskuusta lähtien, mutta psykologin lisäksi lääkäri määräsi Seronilia ja Propraalia, beta-salpaajaa.
Lääkityksen aloitin yli viikko sitten, mutta Seronil aiheutti minulle niin pahan olon, etten pystynyt syömään mitään, ja valehtelin vanhemmilleni syömisistäni, ja kolmen päivän kuluttua pyörryin koulussa. Minut pakotettiin vastentahtoisesti syömään, enkä tiedä milloin menee ohi. Olen laihtunut nyt 5kg.
Toinen ongelma on että olen aina väsynyt, haukotuttaa, ja heikko olo. En tiedä kummasta lääkkeestä johtuu, mutta ongelma on kuitenkin pysynyt. Mielestäni lääkityksen aloittaessa pitäisi saada sairaslomaa, koska olen liian heikossa kunnossa kouluun.
Sitten kysymykseen: onko kellään samanlaisia ongelmia, ja milloin menee ohi vai meneekö ollenkaan
Näitä tuli joka päivä koulussa, ja kolmen viikon kuluttua pääsimme nuorisopsykologian lääkärille. Olen ollut psykologilla muista syistä jo marraskuusta lähtien, mutta psykologin lisäksi lääkäri määräsi Seronilia ja Propraalia, beta-salpaajaa.
Lääkityksen aloitin yli viikko sitten, mutta Seronil aiheutti minulle niin pahan olon, etten pystynyt syömään mitään, ja valehtelin vanhemmilleni syömisistäni, ja kolmen päivän kuluttua pyörryin koulussa. Minut pakotettiin vastentahtoisesti syömään, enkä tiedä milloin menee ohi. Olen laihtunut nyt 5kg.
Toinen ongelma on että olen aina väsynyt, haukotuttaa, ja heikko olo. En tiedä kummasta lääkkeestä johtuu, mutta ongelma on kuitenkin pysynyt. Mielestäni lääkityksen aloittaessa pitäisi saada sairaslomaa, koska olen liian heikossa kunnossa kouluun.
Sitten kysymykseen: onko kellään samanlaisia ongelmia, ja milloin menee ohi vai meneekö ollenkaan
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensimmäiseksi sinun pitäisi ottaa yhteyttä sinua hoitaneeseen psykiatriin / lääkäriin joka lääkkeet määräsi ja kertoa kuinka huono olo sinulla on, ja että tarvitset sairaslomaa. Voi myös olla että lääke ei sovi sinulle, ja se pitää vaihtaa. Voit myös mennä koulusi terveydenhoitajalle, hän varmasti osaa ohjata sinut eteenpäin sinne mistä tuota sairaslomaa saat!
Toiseksi, jos et halua syödä näitä lääkkeitä niin sinua ei voi pakottaa, on todella kohtuutonta vanhemmiltasi pakottaa sinut syömään lääkkeitä joista tulee todella paha olo.
Mutta täysin huoleti voit kuitenkin olla, näistä uusista SSRI lääkkeistä (mihin tuo sinunkin lääkkeesi kuuluu) kaikilla on sivuvaikutuksia, ja tunnetuin niistä on juuri tuo pahoinvointi. Kuvottavaa oloa, heikkoa oloa, suun kuivumista, ruokahalun menetystä yms yms. kestää lääkkeen aloittamisesta 1-2 viikkoa.. Jos sivuoireet eivät ole kolmannen viikon kohdalla helpottaneet, niin lääkkeen vaihto olisi paikallaan. Jos selailet netistä löytämiäsi keskusteluja esim. seronilistä niin huomaat että hyvin suurella osalla lääkkeen aloittaneista on aivan samat oireet kuin sinulla, harvoin näistä lääkkeistä pääsee ohi sivuvaikutuksitta!
Teho lääkkeillä alkaa näkyä vasta jopa kuukaudenkin kuluttua aloittamisesta, eli alkuun voi olla jopa vielä ahdistavampi olo kuin yleensä, mutta se menee kyllä myös ohi ja lääke alkaa sitten tehota, olo paranee eikä jännitä enää ja kohtauksia ei juurikaan tule (mikäli lääke on siis oikea ja tehoaa!)
Propralista oireesi tuskin siis johtuu, mutta voin melkein luvata että kyllä se ohi menee!!
Paljon voimia, ja toivottavasti saat ymmärrystä osaksesi ja olo alkaa parantua!
mä söin sertralinia eka 50mg/pv ja sit tuli ruokahaluttomuus ja oksentelu. Mikää ei pysyny sisällä eikä kyl tehny mielikään. Annos puolitettii mut oireet vaan jatku. Saikulla nyt sitte lääkkeettömänä vieroitusoireineen ja kohta aika psykologille. Toivottavasti sais oikeet lääkkeet. Voimia sulle ja käy ihmees hakee uudet lääkkeet että olo paranee!!!
Mulla täysin samoja oireita. Mutta me luotetaan siihen että menee ohi, vai mitä!? :) ei saa lannistua ainakaan kokonaan. Lääkkeet ja terapia auttaa ja tästä voi parantua. Se on tosi rankkaa, mutta yrittää miettiä tulevaan ja sitä että tä sairaus on voitettavissa. Sulle löytyy varmasti sopiva lääke, lääkäritkään ei voi heti tietää mikä kaikille sopii, se selviää vaan kokeilemalla. Psykoterapiaa ja lääkkeitä älä missään nimessä lopeta, pahentaa vaan tilannetta, voin sanoa kokemuksesta että sillon käytiin pohjalla. Vaikka välillä tuntuiski että siitä terapiasta ei ole hyötyä, oikeesti se on vaan päinvastoin. Kannattaa ettiä ja koittaa jotain mihin sä pystysit vielä purkamaan niitä tunteita mitä sulla on ja semmoseen asiaan mistä sä tykkäät..sehän voi olla mitä vaan. Uskon, että sä oot vahva ihminen ja sä selviät niinkun kaikki muutkin jotka tätä sairastaa. Itse uskon tohon yläkerran ukkoon ja siihen että ei tämmöstä heikoille ihmisille tuliskaan..mikä ei tapa vahvistaa. Jos susta tuntuu, että tarvitsisit lomaa koulusta, kannattaa ehdottomasti kysyä. Itsellä nimittäin onnistuu huonompina aikoina saikulle jääminen. Tosin olen kyllä ammattikoulussa, en tuosta peruskoulusta osaa oikein sanoa. Kysyä kannattaa ainakin. Sun täytyy muistaa ettet ole yksin, meitä on tässä maailmassa monia! Jos sun paikkakunnalla on jonkinnäkösiä kokoontuvia ryhmiä jossa on muitakin paniikkihäiriöisiä kannattaa käydä juttelee niiden kanssa, sitten kun on valmis sellaseen tilanteeseen. Ne ymmärtää jos joku!! :)
Tsemppiä sulle sinne hirveesti!
jossain muodossa, jos käytät, lopeta se kokonaan, pääset oireistasi täysin muutamassa kuukaudessa.
lupailee jo täällä täydellisiä parantumisiakin!! Hoh,hoijakkaa
täydellistä on, kofeiinihan aiheuttaa solukuolemaa aivoissa, joten jotkin vauriot voivat olla pysyviäkin. Minulta ovat vieläkin matemaattiset kyvyt palaamatta, ne katosivat kofeiinimyrkytyksen parin viimeisen vuoden ja vieroitusoireiden aikana.
on ainoa tapa oppia, vai pitäisikö jonkun toisen oppia minun puolestani?
...kofeiinikeskusteluun ja ihmettelen minkälaisia virtuooseja täällä kirjoittelee, jotka vähättelevät paniikki/kofeiinia. Puhut täyttä asiaa. Kiitos sinulle.! Minulla on 30v. kokemus tästä taudista ja jos joku nimittelee "itseoppejamme", menköön toisille palstoille arvostelkoon tietämättömänä siellä!! Paniikkihäiriön kanssa kamppailevat ihmiset eivät voi kuin ihmetellä typeryyttä. Itse tässä on pakko oppia, todellakin....
aina positiivista palautetta:))))))