Millaisissa tapauksissa käytännössä tapaamisoikeuksia voidaan rajoittaa tai poistaa kokonaan?
Meillä tilanne se, että lasten isäsuhde on pahasti hunningolla -isän oman käytöksen ja valintojen takia. Edellisestä tapaamisesta vuosia, muu yhteydenpito erittäin satunnaista, silloin kun on yhteydessä niin lupauksia tapaamisesta .. jotka eivät ikinä kuitenkaan toteudu.
Ekaluokkalainen lapsi on ilmoittanut psykologin tutkimuksissa, että haluaa olla mahdollisimman kaukana isästään. Ei halua tavata isäänsä, eikä puhua puhelimessa. Olen kuitenkin aina pakottanut lapsen puhelimeen isänsä kanssa silloin harvoin kun tämä sattuu soittamaan.
Psykologin tutkimuksissa selvisi, että tämä isäsuhde on vahingoittanut lasta, hän kärsii mm. huonosta itsetunnosta, syyllisyydestä ja hirvittävästä surusta koska kokee että isä on hylännyt hänet koska on niin tyhmä/tuhma jne. Exä oli hyvin väkivaltainen minua kohtaan yhdessä olomme aikana, ja on jatkanut kiusantekoaan myös eron jälkeen. Tämäkin varmasti osaltaan on vaikuttanut myös lapseen.
Ja silti sanotaan, että ellei isä ole erityisen vaarallinen lapsilleen, ei tapaamisia voi perua eikä yhteydenpitoa rajoittaa. Eli tämä lasta rikkova tilanne jatkuu niin kauan kunnes lapsi on kyllin vanha itse päättämään onko isäänsä yhteydessä vai ei?
Tässä tilanteessa tuskin tapaamisten rajoittamisella on mitään tekoa, kun muutenkin tapaa lapsiaan maksimissaan kerran vuoteen? Kuitenkin jokaisen loman alla aloittaa lapsilleen puhumaan että "isä tulee hakemaan" -lapset ahdistuvat tästä niin, että alkavat oireilla koulussa ja tarhassa. Ei auta, vaikka isälle on sanottu että tapaamisista sovitaan aikuisten kesken, eikä niistä ilmoitella lapsille ennenkuin asiat on lyöty lukkoon.
Viranomaiset suosittelevat valvottuja tapaamisia, joiden perusteella lasten ja isän suhdetta alettaisiin muodostamaan uudelleen. Voinko velvoittaa isää valvottuihin tapaamisiin, sanomalla että jos ei suostu niin lapsia ei saa tavata ollenkaan? Vai pitääkö tälläisestä olla jokin oikeuden päätös? Riittääkö pelkkä lastenspykiatrin ja lastensuojeluviranomaisten lausunto?
Löysin tällaisen maininnan korkeimman oikeuden sivuilta, olisiko tästä jotain apua?
"..Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982 vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen, jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti."
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Meillä tilanne se, että lasten isäsuhde on pahasti hunningolla -isän oman käytöksen ja valintojen takia. Edellisestä tapaamisesta vuosia, muu yhteydenpito erittäin satunnaista, silloin kun on yhteydessä niin lupauksia tapaamisesta .. jotka eivät ikinä kuitenkaan toteudu.
Ekaluokkalainen lapsi on ilmoittanut psykologin tutkimuksissa, että haluaa olla mahdollisimman kaukana isästään. Ei halua tavata isäänsä, eikä puhua puhelimessa. Olen kuitenkin aina pakottanut lapsen puhelimeen isänsä kanssa silloin harvoin kun tämä sattuu soittamaan.
Psykologin tutkimuksissa selvisi, että tämä isäsuhde on vahingoittanut lasta, hän kärsii mm. huonosta itsetunnosta, syyllisyydestä ja hirvittävästä surusta koska kokee että isä on hylännyt hänet koska on niin tyhmä/tuhma jne. Exä oli hyvin väkivaltainen minua kohtaan yhdessä olomme aikana, ja on jatkanut kiusantekoaan myös eron jälkeen. Tämäkin varmasti osaltaan on vaikuttanut myös lapseen.
Ja silti sanotaan, että ellei isä ole erityisen vaarallinen lapsilleen, ei tapaamisia voi perua eikä yhteydenpitoa rajoittaa. Eli tämä lasta rikkova tilanne jatkuu niin kauan kunnes lapsi on kyllin vanha itse päättämään onko isäänsä yhteydessä vai ei?
Tässä tilanteessa tuskin tapaamisten rajoittamisella on mitään tekoa, kun muutenkin tapaa lapsiaan maksimissaan kerran vuoteen? Kuitenkin jokaisen loman alla aloittaa lapsilleen puhumaan että "isä tulee hakemaan" -lapset ahdistuvat tästä niin, että alkavat oireilla koulussa ja tarhassa. Ei auta, vaikka isälle on sanottu että tapaamisista sovitaan aikuisten kesken, eikä niistä ilmoitella lapsille ennenkuin asiat on lyöty lukkoon.
Viranomaiset suosittelevat valvottuja tapaamisia, joiden perusteella lasten ja isän suhdetta alettaisiin muodostamaan uudelleen. Voinko velvoittaa isää valvottuihin tapaamisiin, sanomalla että jos ei suostu niin lapsia ei saa tavata ollenkaan? Vai pitääkö tälläisestä olla jokin oikeuden päätös? Riittääkö pelkkä lastenspykiatrin ja lastensuojeluviranomaisten lausunto?
Löysin tällaisen maininnan korkeimman oikeuden sivuilta, olisiko tästä jotain apua?
"..Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982 vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen, jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti."
Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Löysin tällaisen maininnan korkeimman oikeuden sivuilta, olisiko tästä jotain apua?
"..Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982 vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen, jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti.""