Hei
Teemme tutkielmaa anoreksiasta ja tarkemmin ottaen anoreksiaa sairastaneen nykyisestä suhtautumisesta omaan kehoon, ruokaan ja ruokailutilanteeseen. Käytämme vastauksia apuna tutkielman aiheen rajaamisessa ja ongelman kartoittamisessa.
Voit vapaasti kirjoittaa mistä tahansa sairauteen liittyvästä, etenkin jos koet, että meidän olisi tärkeää ottaa se huomioon aihetta tarkasteltaessa. Voisit vastata esimerkiksi joihinkin seuraavista asioista:
• Miten koet nykyisin ruokailutilanteen? Onko ruokailuympäristöllä/-seuralla merkitystä?Tarkkailetko ruoan määrää tai lasketko kaloreita? Miten nykyinen suhtautumisesi eroaa sairauden aikaisesta tai sitä edeltäneestä ajasta?
• Koetko parantuneesi sairaudesta täysin vai tunnetko, että sairaus on vain siirtynyt taka-alalle? Luuletko, että sairaus tulee vielä uusiutumaan?
• Minkä koet johtaneen sairautesi puhkeamiseen?
• Miten koet suhtautumisesi omaan vartaloosi muuttuneen? Oletko tyytyväinen nykyiseen olemukseesi?
Voisit myös lyhyesti mainita sairastumisiän, sairauden keston ja nykyisen ikäsi. Voit vastata nimettömänä joko tähän ketjuun tai sähköpostiin [email protected].
lukiolaiset Eveliina ja Siniriikka
Teemme tutkielmaa anoreksiasta ja tarkemmin ottaen anoreksiaa sairastaneen nykyisestä suhtautumisesta omaan kehoon, ruokaan ja ruokailutilanteeseen. Käytämme vastauksia apuna tutkielman aiheen rajaamisessa ja ongelman kartoittamisessa.
Voit vapaasti kirjoittaa mistä tahansa sairauteen liittyvästä, etenkin jos koet, että meidän olisi tärkeää ottaa se huomioon aihetta tarkasteltaessa. Voisit vastata esimerkiksi joihinkin seuraavista asioista:
• Miten koet nykyisin ruokailutilanteen? Onko ruokailuympäristöllä/-seuralla merkitystä?Tarkkailetko ruoan määrää tai lasketko kaloreita? Miten nykyinen suhtautumisesi eroaa sairauden aikaisesta tai sitä edeltäneestä ajasta?
• Koetko parantuneesi sairaudesta täysin vai tunnetko, että sairaus on vain siirtynyt taka-alalle? Luuletko, että sairaus tulee vielä uusiutumaan?
• Minkä koet johtaneen sairautesi puhkeamiseen?
• Miten koet suhtautumisesi omaan vartaloosi muuttuneen? Oletko tyytyväinen nykyiseen olemukseesi?
Voisit myös lyhyesti mainita sairastumisiän, sairauden keston ja nykyisen ikäsi. Voit vastata nimettömänä joko tähän ketjuun tai sähköpostiin [email protected].
lukiolaiset Eveliina ja Siniriikka
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että anoreksia on samanlainen sairaus kuin alkoholismi, jos olet kerran alkoholisti, olet sitä loppuelämän. Anoreksian kanssa on sama juttu. Välillä on joillain hyviä kausia, välillä huonoja, toiset taas tavallaan parantuu kokonaan.
Itse koen parantuneeni, mutta välillä huomaan ajattelevani syömisestä/ruoasta samalla tavoin kuin silloin kun sairaus oli "päällä".
Olen ihan vastikään alkanut päästä irti anoreksiasta. Mitat on 157/43 ja ikää 15 vuotta, olen tyttö. Anoreksiani alkoi kesällä 2008, ja laihduin 27 kg siitä tähän päivään.
1. Miten koet nykyisin ruokailutilanteen? Onko ruokailuympäristöllä/-seuralla merkitystä? Tarkkailetko ruoan määrää tai lasketko kaloreita? Miten nykyinen suhtautumisesi eroaa sairauden aikaisesta tai sitä edeltäneestä ajasta?
- Yksin syöminen on kaikista helpointa. Suuri pöytäseurue saattaa ahdistaa hieman, mutta mikäli ruoka on sellaista, jonka haluan syödä, ei ongelmia tule. Vaikka kovasti yritän lopettaa sen, tarkkailen yhä syömisiäni ja ynnäilen jonkin verran kaloreita päässäni. Sairauden pahimpina aikoina muistan pidelleeni omenaa käsissäni puoli tuntia, kääntelin sitä mietin, kannattaako puraista. Nykyään syön jo ihan hyvin, enkä pelkää sitä.
2. Koetko parantuneesi sairaudesta täysin vai tunnetko, että sairaus on vain siirtynyt taka-alalle? Luuletko, että sairaus tulee vielä uusiutumaan?
- En usko, että tämä uusiutuu, mikäli pysyn vahvana. Täysin en usko tästä koskaan paranevani. Tiedän lähes KAIKKIEN ruokien kalorit, enkä niitä varmaan koskaan pysty unohtamaan täysin. Pyrin lähinnä siihen, että hyväksyn sen, että tarvitsen kaloreita elääkseni enkä ota niistä paineita.
3. Minkä koet johtaneen sairautesi puhkeamiseen?
- Olin aina ekasta luokasta asti pullukka. Lopulta 7-luokalla olin jopa 70 kg ja 157 cm pitkä. Minua oli aina kiusattu paitsi läskeistäni, myös monimuotoisista fyysistä sairauksistani... Olen useasti ollut liikuntakyvytön ja leikkauksia läpikäynyt. Itsetuntoni oli todella olematon.
3. Miten koet suhtautumisesi omaan vartaloosi muuttuneen? Oletko tyytyväinen nykyiseen olemukseesi?
- En ole tyytyväinen, mutta mitä vähemmän ajattelen asiaa, sitä onnellisempi olen. Läskinä ollessani en KOSKAAN ajatellut sitä, ja olinkin varmasti koko maailman onnellisimpia ihmisiä (paitsi niinä hetkinä, kun itkin kiusaamistani)
Kiitos paljon vastauksista!