Pakko kertoa Teille, kun ei oikein voi muillekkaan kertoa vielä.
Kerran rakastin tyttöä, jolta vain lopulta pakit. Se oli pahinta mitä elämässäni olen kokenut. Puoli vuotta kelasin asiaa edestakaisin ja enkä oikein päässyt asian yli. Kavereilla oli silloin minussa kestämistä, kun hermot oli riekaleina. Tein kaiken unohtaakseni tytön, join ja vedin itseni loppuun töitä paiskimalla. Enkä nukkunut. En enää uskaltanut ajatellakkaan rakastumista johonkin toiseen pakkien pelossa. Ei se mikään ensimmäinen rakkaus ollu, mutta luulin liian varmasti hänen olevan se oikea mulle.
Mutta nyt. Rakastunu taas. Hitto mikä olo. Uni ei tule ja vatsassa on perhosia. Rakkaus on villieläin, ei onnistu kesyttää. Kyllä se tästä taas lähtee eteenpäin vaikka pelottaa. Tää vaan tapahtui niin nopeasti vaikka tytön ennalta jo tunsinkin. En mä paljon vaatisi, kunhan olis vaan yksi, jonka kainaloon saisin käpertyä. Olkapää johon saisin itkeä. Oon vaan ollu liian kauan yksin.
Rohkeutta ja jaksamista kaikille, jotka on samoissa tilanteissa. Kyllä elämä jatkuu vaikka haaveet kaatuu. Pitää vaan uskaltaa ottaa taas askelia eteenpäin.
Kuulostaa varmaan kokemattomalta 3-kymppisen ajatuksiksi. En ole vaan juossut tyttöjen perässä, kun pidän kiinni siitä periaatteesta, että etsin kunnes löydän "sen oikean" jonka kanssa saan jakaa koko elämäni.
Mies -79
Kerran rakastin tyttöä, jolta vain lopulta pakit. Se oli pahinta mitä elämässäni olen kokenut. Puoli vuotta kelasin asiaa edestakaisin ja enkä oikein päässyt asian yli. Kavereilla oli silloin minussa kestämistä, kun hermot oli riekaleina. Tein kaiken unohtaakseni tytön, join ja vedin itseni loppuun töitä paiskimalla. Enkä nukkunut. En enää uskaltanut ajatellakkaan rakastumista johonkin toiseen pakkien pelossa. Ei se mikään ensimmäinen rakkaus ollu, mutta luulin liian varmasti hänen olevan se oikea mulle.
Mutta nyt. Rakastunu taas. Hitto mikä olo. Uni ei tule ja vatsassa on perhosia. Rakkaus on villieläin, ei onnistu kesyttää. Kyllä se tästä taas lähtee eteenpäin vaikka pelottaa. Tää vaan tapahtui niin nopeasti vaikka tytön ennalta jo tunsinkin. En mä paljon vaatisi, kunhan olis vaan yksi, jonka kainaloon saisin käpertyä. Olkapää johon saisin itkeä. Oon vaan ollu liian kauan yksin.
Rohkeutta ja jaksamista kaikille, jotka on samoissa tilanteissa. Kyllä elämä jatkuu vaikka haaveet kaatuu. Pitää vaan uskaltaa ottaa taas askelia eteenpäin.
Kuulostaa varmaan kokemattomalta 3-kymppisen ajatuksiksi. En ole vaan juossut tyttöjen perässä, kun pidän kiinni siitä periaatteesta, että etsin kunnes löydän "sen oikean" jonka kanssa saan jakaa koko elämäni.
Mies -79
Vastaukset 8
Vanhimmat
voi ottaa askeleita eteenpäin? ei haaveet kaadu jos vain uskaltaa...kerro se hänelle jo tänään
Voi kun tää ois mulle..ikä sopis mun kaipauksen kohteelle.Mulle tuli kuuma nyt..
Kolmekymppiset naiset ei kyllä oo enää mitään tyttöjä...
3-kymppinen mies enää miehenalku... Mutta niinhän se nykyään menee, että teini-ikä loppuu vasta 6-kymppisenä. Jos silloinkaan
ja teille. Rohkeutta ja uskallusta. Rakkaudentäyteisiä päiviä.
Tiedä omasta kokomuksesta mitä tarkoitat.
Sinänsä ei itselläni ole mitään ongelmaa puhua tai katsoa oman ikäisiä tai vanhempia naisia silmiin. Jostain syystä muutenkin keski ikäiset naiset tuntuvat muutenkin viihtyvän seurassani.
Tuossa puolisen vuotta sitten tapasin vakio kaupassani käymässäni erään kassa neidin ja pitää sanoa kyllä että vähän koomiselta se tuntui sanoa että olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä.
Näemme silloin tällöin ja vaihdamme katseita ja koetan välillä jotain typerää jutella. Sinänsä vähän koomista että vaikka olen nähnyt häntä jo niin monta kertaa, en edes tiedä hänen nimeään.
Mutta koska kuitenkin meillä on ikäeroa jonkinverran en ole ottanut kovinkaan painostavaa asennetta mutta jos olisin esim. joku kymmenisen vuotta nuorempi ja tunteeni olisivat samat olisin varmasti jo pyytänyt häntä ulos tai näin ainakin vakuuttelen itselleni niin.
Nyt vain odotan sitä päivää kun itse rohkaistun enkä pelkäisiä häpeää tunnustaa tunteita hänelle tai sitä tilannetta missä hän tekisi selvän aloitteen suuntaani. Onko se vain vasta flirttiä, kohtelaisuutta tai muuta en tiedä. Lisäksi itseäni hämää vielä se että hänellä on oikeassa nimettömässään sormus josta lähinnä ajattelen että jos se on kihlasormus eipä poikaystävällä ole ollut kovinkaan suurta rahallista panostusta asiaan.
Tähän ikään mennessä olen jo tottunut yksinelämiseen ja vaativa työ pitää kiireisenä mutta kuitenkin olen ajatellut häntä niin monesti ja monesti. Tarkoituksella pidin vähän aikaa sitten useamman viikon tauon normaali rutiineistani jolloin olisin pystynyt hänet unohtamaan mutta sitten sattumalta hänet taas tapasin ja katseesta luin että hänelläkin oli ollut ikävä itseäni.
Olen ottanut jo askeleen elämässä eteenpäin ja sain taas levyn pyörimään, kun rakastuin. Sitä yritin alussa kirjoittaa ja suositella toisille. Siksi olen niin onnellinen taas ( vaikka tekstistäni ehkä sai väärän kuvan). Tottakai aion takoa raudan, kun se on vielä kuuma, mutta asiat on edenny hiukan liiankin nopeasti elämässä viime aikoina enkä halua haavoittaa häntä hosumalla. Kyllä hän odottaa mua jos kerran rakastaa.
Ja kyllä ne naiset on tyttöjä vaikka ne olis 50. :) Saan kai kutsua mun rakkauttani tytöksi, kun se on niin paljon kauniinpaa kuin "nainen". Toiseksi ei mun tyttöni on vielä useamman vuoden alta 3-kymppinen...
Taitaa tulla piiiitkä perjantai.
tyttöjä ollaan vaikka ollaankin 50 :) Ihan varmasti :)
rakastumisen tunteeseen vaan, ja se toinen on sitä samaa sulle vielä parinkin vuoden päästä.Oliko sulla pitkäkin parisuhde se edellinen, jos olet sen nyt jo puolessa vuodessa unohtanut?