Jokunen vuosi sitten olin etsimässä koiranpentua ja kysyin kaverereilta josko he tietäisivät.
Ajattelin myös että jospa löytöeläintalolta löytyisi.
Mutta joku minua varoitteli että älä ihmeessä sieltä hae, koska siellä joutuu sellaiseen kuulusteluun elämäntavoista ym oloista, että lapsenkin adoptoiminen käy helpommin.
Kai ne tarkastaa kodinkin ja sukupuolisen suuntauksenkin ennekuin luovuttavat eläimen.
Ja kuulemma tekevät jälkitarkastuksia kotiisi että kaikki on ok.
No joo kyllähän se tietysti on hyvä selvittää etä on kykenevä eläimestä huolehtimaan, mutta joku raja siinäkin.
En siis väitä etä näin olisi, muta näin minulle kerrottiin.
Voisiko joku asiasta enemmän tietävä kertoa kuinka asiat toimii jos löytöeläintalolta lemmikin ottaa?
Ajattelin myös että jospa löytöeläintalolta löytyisi.
Mutta joku minua varoitteli että älä ihmeessä sieltä hae, koska siellä joutuu sellaiseen kuulusteluun elämäntavoista ym oloista, että lapsenkin adoptoiminen käy helpommin.
Kai ne tarkastaa kodinkin ja sukupuolisen suuntauksenkin ennekuin luovuttavat eläimen.
Ja kuulemma tekevät jälkitarkastuksia kotiisi että kaikki on ok.
No joo kyllähän se tietysti on hyvä selvittää etä on kykenevä eläimestä huolehtimaan, mutta joku raja siinäkin.
En siis väitä etä näin olisi, muta näin minulle kerrottiin.
Voisiko joku asiasta enemmän tietävä kertoa kuinka asiat toimii jos löytöeläintalolta lemmikin ottaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kävin kanssa kyselemässä koiraa, suhtautuminen oli epäilevää heti, asumismuodosta (kerrostalo) kun tuli puhe niin se oli sitten siinä, vedottiin koiran kokoon. kyseltiin siellä paljon, mutta niin ne kyselee kaikki koiran kasvattajat, ei siinä mitään. kasvattajilla on vaan enemmän tietoa ja näkemystä.
no koira tuli taloon, ja yhtä kookas kuin mitä ei yhdistykseltä saatu,ja hyvin jaksaa.
pitää tietysti ymmärtää että yhdistyksen ihmisillä on äärimmäisen kova huoli eläinten hyvinvoinnista, ja se aiheuttaa jyrkkiä näkemyksiä.
Näillä hoitolaitoksen henkilöillä kai sellainen pelko, että eläimet luovutetaan liian helposti pois, jos ne eivät sittenkään miellytä. Tai sitten ne pidetään huonoissa olosuhteissa. Siksi on aika ymmärrettävää, että ottavat selvää, millaisiin olosuhteisiin ja millaisille ihmisille eläimet annetaan.
Itse ainakin syynäisin melko tarkkaan, ennen kuin
luovuttaisin koiran tuntemattomalle. Eihän yhtään tietäisi, millaisiin oloihin ja millaiselle eläinrääkkääjälle se lopulta joutuisi.
Ihan hyvä kun ovat tarkkoja. Välillä kissat jotka on otettu löytöeläintalosta päätyvät sinne takaisin. Jos itse olisin hankkimassa koiraa niin minulla ei ainankaan olisi mitään salattavaa. Enkä antaisi omaa koiraani ihan kelle vaan. Joskus oli se koira ohjelmakin, missä koira kävi kylässä kahdessa perheessä ja omistaja valitsi kummalle koiran myy tai antaa.
Jokunen vuosi sitten enoltani kuoli kissa, joka eli yli 20vuotta. Talvet Heldingissä, isossa kerrostalossa (4h kk). Ulkoilua valjaissa ja muuta aktiviteettia. Kesät mökillä vapaana. Seuraa ja laadukasta ruokaa ja hoitoa. No, kissa kuoli ja eno meni kesällä kysymään Mesyltä uutta kissaa. Vastaus oli jyrkkä ei ja perusteluna se, että kissa kärsii Helsingissä! Jos eno asuisi Mikkelissä kerrostalossa ympäri vuoden niin saisi kissan, muttei Helsinkiin. Mielestäni tuo on ihan sairasta, eihän se kissa tiedä asuuko se Helsingissä vai Mikkelissä. Kissanpentu löytyi sitten maalaistalon navetasta ja nykyisin on onnellinen kotikissa saaden jakamattoman huomion koko perheeltä. Hyvähän se on että löytöeläinkodit tarkistavat tulevan koti, mutta jotain rajaa kuitenkin.
Mesyltä on menny Helsinkiin monta kissaa.
Mitä voi odottaa ihmisiltä jotka puhuvat eläimistä muodossa "hän"
Kas sellaisilta jotka puhuvat eläimistä muodossa "hän" voi odottaa paljon parempaa kohtelua eläimelle kuin sellaiselta joka puhuttelee eläintä muodossa "se".
suhteelinen käsite: jälkimmäinen voi pitää kurin yllä koiralla (tietysti huonollakin tavalla, ensimmäinen voipi olla lepsu, jolloin koirasta tulee häirikkö komennon puutteesta.
tai espanjan kulkukoirat sivuja, sielläkin täytetään lomakkeita olosuhteista ja voit esittää mitä koiraa haluat, mutta kannattaa lukea koiran tiedot, siellä ollaan tarkkana annetaanko ainoaksi koiraksi vai toisen kaveriksi.
Hyviä kokemuksia koirista on.
En tiedä periikö löytötalo maksun koirista, mutta periaatteessahan on niin mistä on maksanut siitä huolehtiikin.
Koira on hyvä kaveri, aina ottaa iloisesti vastaan.
Katso tarkemmin mesy.fi
Itse otin ensin yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen sähköpostin ja puhelimen avulla, kun kiinnostuin alkuvuodesta yhdestä "käytetystä" koiruudesta. Asumme hiukan kauempana ja maalla omakotitalossa. Sitten menimme mieheni kanssa kahden aikaisemman koiramme kanssa käymään paikan päällä juttelemassa ja esittäytymässä (aika kului kuin siivillä ja siinä vierähtikin varmaan parisen tuntia =)) sekä tutustumassa mahdolliseen uuteen perheenjäseneen.
Mitään ei päätetty silloin vaan saimme vielä aikaa miettiä ja ilmoitella sitten myöhemmin, että sopiiko elämäämme aikuinen ja melkoisen kuriton koira =))
Todellakaan mitään asiattomuuksia ei kyselty, ihan normaalia ihmisten välistä keskustelua. Tarkoitushan on vain, ettei koira taas hetken päästä ole kolkuttelemassa eläintensuojelun ovella eli pyritään löytämään oikealle koiralle se oikea ihminen ja myös asuinolosuhteilla ja harrastuksilla ym. on tietenkin merkitystä!!! Esimerkiksi meidän ihana "adoptio" koira ei missään tapauksessa sopisi sohvaperunalle...tai keksisi taatusti vaikka mitä pientä puuhaa päiviensä ratoksi :))
Nyt olemme viettäneet yhteistä ja mukavaa elämää kolmen koiran kanssa nelisen kuukautta. Edelleen pidän yhteyttä Mesyyn sähköpostitse kuvien kera kuulumisia kertoen ja kesällä olisi tarkoitus mennä kyläilemään ja moikkaamaan niitä mukavia löytöeläintalon ihmisiä :)
Tuttava oli hankkimassa koiraa sieltä. Se tyssäsi siihen, kun "kuulusteluissa" oli tullut ilmi, että edellinen koira oli kuollut traktorin alle. Tuttavalla oli siis maatila. Eivät toki tahallaan koiran päälle ajaneet, mutta oli jäänyt alle, kun oli peruutettu. Vahinko mikä vahinko, mutta koiraa ei annettu sieltä talolta. Hassua että sieltä talolta muka ei anneta koiraa kerrostaloon. Onhan niillä itselläänkin joillakin iso koira ja asuvat kerrostalossa. Omituista!