Oi rakkain Jeesukseni
piinattu, verinen,
mun särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pääs pyhä kruunattiin.
Ah, kuinka Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Mä synnin, kuolon orja
vain vihaa ansaitsin,
vaan ristis kautta, kurja
sain armon kuitenkin.
Mua saata, Paimeneni,
taas omaan laumaasi.
Suo armolähteheni
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanassas,
näin vieläkin sä anna,
oi Herra laupias.
Nyt kiitos, Jeesus, sulle
sä parhain ystävä,
kun kuolemas on mulliäinen elämä.
Mua auta uskollisna
sua aina seuraamaan,
sinussa turvallisna
myös kerran kuolemaan.
Kun joutuu viime retki,
sä auta, vahvista.
Tuo kova kuolonhetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
sun vaivas voimalla.
Sun ristintuskaas muistaa
mun tuskassani suo.
Minulta pelko poista
ja lohtu sieluun tuo.
Mä katson kasvois puoleen,
jään, Jeesus, turvahas,
kun näin mä täältä kuolen,
on kuolo autuas.
VK Virsi 63
piinattu, verinen,
mun särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pääs pyhä kruunattiin.
Ah, kuinka Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Mä synnin, kuolon orja
vain vihaa ansaitsin,
vaan ristis kautta, kurja
sain armon kuitenkin.
Mua saata, Paimeneni,
taas omaan laumaasi.
Suo armolähteheni
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanassas,
näin vieläkin sä anna,
oi Herra laupias.
Nyt kiitos, Jeesus, sulle
sä parhain ystävä,
kun kuolemas on mulliäinen elämä.
Mua auta uskollisna
sua aina seuraamaan,
sinussa turvallisna
myös kerran kuolemaan.
Kun joutuu viime retki,
sä auta, vahvista.
Tuo kova kuolonhetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
sun vaivas voimalla.
Sun ristintuskaas muistaa
mun tuskassani suo.
Minulta pelko poista
ja lohtu sieluun tuo.
Mä katson kasvois puoleen,
jään, Jeesus, turvahas,
kun näin mä täältä kuolen,
on kuolo autuas.
VK Virsi 63
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sua, Jeesus piinattiin, kun itses alttiiks annoit
Sua piikkikruunuin kruunattiin ja purppuraa sä kannoit.
Sun ruumiis piesty, ruoskittu
pääs haavoitettu, raadeltu, ne kaikki verta vuoti.
2. puhkaistiin kätes, jalkasi ja ristiin pingoitettiin. Sun polttavainen janosi sapella sammutettiin. Näin tuomiomme ankara, syntimme palkka kauhea, toi kovan kuolon sulle.
3.Sun ruumisi on rauennut, pääs pyhä kallistunut. On kaunis muotos muuttunut ja kasvos vaalistunut. Ah, luodut kaikki säikähtyi ja luonto itse hämmästyi Herransa kuolemasta.
4. Ei ollut suussas vilppiä, lain täysin täytit aivan. Sä vaikk et tehnyt syntiä, sait palkaks kuolon vaivan. Vanhurskas olit ainiaan, kuitenkin kuolon katkeran sait syntiemme tähden.
5. Oi tuomio, oi salaisuus! Vanhurskas vaivatahan. Tähtemme kannat ristinpuus, oi, syytön surmatahan Käy kuolematon kuolemaan ja elämä käy tuonelaan. Oi aivoituksen syvyys!
SUN SAATTI RAKKAUTESI NÄIN SUUREEN TUSKAAN, VAIVAAN.
SYNTEIMME SOVITUKSEKSI SÄ KUOLIT HERRA TAIVAAN.
SÄ MAKSOIT TÄYSIN VELKAMME JA KÄRSIT RANGAISTUKSEMME. JOIT KALKIN KATKERIMMAN.
Ahkeroidaan uskossa kirkkoon, jokainen kynnelle kykenevä!
Kun kyse on Jumalan pojasta Jeesuksesta niin tuntuu pahalta että Hänestä sanotaan " sä ".
Ei ole mikään " sä " vaan hän.
Jotenkin halventava lähestymistyyli mielestäni.
Mitä itse ajattelet tuosta ilmiöstä?
Virsirunoilijan vapaudella virressä lyhennetään "sinä" muodoksi "sä".
Teitittely olisi tietenkin hyvin kunnioittavaa:
Te Jumalan Poika Jeesus Kristus kärsitte ristillä minunkin syntieni vuoksi.
Tämä tuntuu kyllä kovin etäiseltä, kun kysymys on kuitenkin Sydämen Valtiaasta, ei mistään maallisesta vallanpitäjästä.
,nuoruuden ajoilta!Paljon ihania nyt jo Taivaan Kotiin menneitä muistelen sekä omaa lapsuuttamme!Kiitoa,haikeus hiipii mieleen!vn