Miten käsis eroaa lopullisesta teoksesta, jos käsis menee sellaisenaan läpi.
Käsis tekeillä ehkä
käsiskö?
5577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Todennäköisyys sille, että käsikirjoituksesi koskaan julkaistaan on häviävän pieni.
Käsikirjoitus ei juuri koskaan mene läpi ilman korjauksia. Jos menee, se mainitaan uutisissa.
Keskisuuri kustantaja hylkää vuodessa 3.000 - 4.000 käsikirjoitusta.
Esikoiskirjailijoita on vuodessa noin 60.
Käsikirjoitus pitää taittaa, jotta siitä saa kirjan. Se taas tehdään taitto-ohjelmalla. Paino haluaa PDF-tiedoston.
Kun käsikirjoitus on viilattu loppuun, se siis taitetaan. Sillä tavalla se eroaa.
Koskeeko ne korjaukset siis tyyliä, kieltä vai käsiksen rakennetta? Bongaavatko kliseitä, vai hylkäävätkö heti, jos kieli on pikkasenkin kliseistä? Mietin tässä vaan, että minkälaista teosta ne ylipäänsä viitsivät ryhtyä korjailemaan.
Viimeistely on niin vaikeaa, vaikka käsiksen teko ihan viime päiviin saakka on sujunut hyvin, ja loppusuoralla selvästi ollaan.
tehdään enemmän työtä, joten tuskin kenellekään se menee aivan sellaisenaan läpi. On dramaturgista korjailua painopisteissä, leikkauksia, rytmityksiä ja hahmodetaljeja sekä juonen set up:n, kaarien korjauksia ja tarkennuksia. Loppuratkaisu ja nimi ovat usein syynissä.
Mutta mitä enemmän olet teoksia tehnyt, synnyttänyt teoksillasi jonkin kirjallisen mielleyhtymän sinusta kirjailijana, vähenee kässäreitten syynääminen. Joko tulet taitavammaksi itsesi kanssa kirjoittajana tai sitten kriittisyys ei kosketa dramaturgisia lainalaisuuksia samalla tavalla kuin ennen.
Omalla kohdallani viimeisimmässä teoksessa oli jotakin kielikorjauksia, muuta ei juurikaan todettu kuin milloin teos tulisi ulos ja millaisia kansimaailmoja minulla oli mielessäni.
Mutta esikoisen kohdalla olisin valmis suuriinkin muutoksiin. Ero voi olla huomattavan suuri tai minimaalisen pieni. Yleensä enemmän kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.
Olipa harvinaisen tarkka vastaus, mistä selviää mihin tyyliin käsistä kommentoidaan.
Lisäkysymys: kun kustantaja ehdottaa tällaisia muutoksia, niin antaako hän jo siinä vaiheessa ymmärtää, että muutosten jälkeen julkaistaan? Vai onko ne vaan parannusehdotuksia, jonka jälkeen voi koittaa tuuria uudestaan?
hyväksi käsikirjoitukselle. Jossain tapauksessa tämä johtaa julkaisuun, joissain tapauksissa ei, jolloin työtä pitkää joko jatkaa eteenpäin työstämisessä tai aloitettava kokonaan uuden käsikirjoituksen kirjoittaminen.
Monien ongelmana näyttäisi olevan tietynlainen puurtamisen tarve tai taito; jotenkin käsikirjoituksessa jäädään liian usein keskeneräiset ajatukset ilmaan roikkumaan ja se johtaa käsikirjoituksen hyllyttämiseen. Mistä se johtuu, on vaikeampi sanoa, ehkä ihmiset eivät aina miellä kirjailijan työtä käsityöksi, käsikirjoitusta hiottavaksi ja korjattavaksi tarkoitetuksi.
Kustantajan kanssa kannattaa olla suora, kysyä, mitä he todella tuumaavat käsikirjoituksesta, mutta itse keskittyä eniten voimanjaossa korjaamistyöhön. Kieli, siinä se koko ydin. Oma persoonallinen tapa hahmottaa maailmaa. Muuta ei tarvita. Ja se on tietysti tavattoman vaikeaa, ei aina, mutta usein se on niin paljon energiaa vaativaa, että ihmiset jättävät käsikirjoituksensa vain kesken.