Hei vain,
minua kiinnostaa ihan äärettömästi, että kuinka moni teistä aivan raisaalassakin anorektikoiksi (siis niin mentaalisesti kuin fyysestikin) todetuista on ns. hankkinut sairautensa esim. pro-ana-villityksestä?
Itse olen käsittänyt, että anoreksia puhkeaa joistain mielensisäisistä raskauttavista tekijöistä, kuten esimerkiksi lapsuudessa tapahtuneiden kamaluuksien vuoksi, ja sairaus syntyy itsestään henkilön itse sitä tietämättä. Mutta kuinka moni teistä on oikein pyrkimällä pyrkinyt anorektisiksi ja nyt saavuttanut tämän "muotisairauden"? (miltä nyt tuntuu?)
Kiitoksia asiallisista kommenteista ja pahoittelen, jos jokseenkin kärkäs kielenkäyttöni loukkasi jotakuta.
minua kiinnostaa ihan äärettömästi, että kuinka moni teistä aivan raisaalassakin anorektikoiksi (siis niin mentaalisesti kuin fyysestikin) todetuista on ns. hankkinut sairautensa esim. pro-ana-villityksestä?
Itse olen käsittänyt, että anoreksia puhkeaa joistain mielensisäisistä raskauttavista tekijöistä, kuten esimerkiksi lapsuudessa tapahtuneiden kamaluuksien vuoksi, ja sairaus syntyy itsestään henkilön itse sitä tietämättä. Mutta kuinka moni teistä on oikein pyrkimällä pyrkinyt anorektisiksi ja nyt saavuttanut tämän "muotisairauden"? (miltä nyt tuntuu?)
Kiitoksia asiallisista kommenteista ja pahoittelen, jos jokseenkin kärkäs kielenkäyttöni loukkasi jotakuta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuinka moni teistä on ylpeä sairaudestaan? Tällä keskustelupalstalla annetaan kovasti neuvoja muille laihuutta sairaalloisesti ihannoiville, mikä mielestäni osaltaan kannustaa anorektisen painon tavoitteluun, MIKÄ TAAS ON SAIRASTA JA EPÄINHIMILLISTÄ SILLÄ IHMISEN YKSI PERUSEDELLYTYKSISTÄ ON SYÖMINEN JA SITÄ KAUTTA SAAVUTETTU TERVEYS OLLUT KAUTTA AIKOJEN.
kartaa 10v sitten ei näitä pro ana blogeja/foorumeja edes tainnut olla olemassa.
Ainakaan minä en niistä tiennyt tai anoreksiasta ylipäätänsäkkään.Eikä syömishäiriöistä muutenkaan ollut kauheesti puhetta.Tosin eräs luokkalaiseni sairasti bulimiaa.
Omalla kohdallani päätin vaan pudottaa muutaman kilon näyttääkseni paremmalta jossain välissä mopo vaan karkasi totaalisesti käsistä ja laihdutuksesta tuli pakkomielle.
Nyt on taas päässyt käymään samoin.Vaikka olinkin reilusti ylipainoinen koitin hyväksyä itseni sellaisena kun olen sillä tiesin,että jos rupean laihduttamaan luisun pikkuhiljaa vanhoihin tapoihini ja sitä koitin välttää viimeiseen asti.Valitettavasti ihmiset osaa olla ilkeitä ja kun tarpeeksi kauan kuulee negatiivisia kommenteja rupeaa jo itteäsäkkin kyrsimään ja se on sitten menoa.
En siis koskaan ole pyrkinyt sairastumaan,enkä usko että se edes on mahdollista.
Syömihäiriö oli se sitten bulimia,anorexia taI mikä tahansa muu hiipii niin hiljaa elämään,että kun sen tunnistaa sitä saattaa uiskenella jo niin syvissä vesissä ettei ole enää edes halua koittaa uida takaisin rantaan.
On vaikea uskoa, että kukaan haluaisi sairasrua anoreksiaan, ellei ajattele kovin itsetuhoisesti ja silloinkin löytyy helpompia keinoja. Mutta moni haluaa olla laiha, langanlaiha, näkymätön keijukainen.
Vertaan tätä anoreksiaa johonkin muuhun riippuvuuteen. Joku käyttää alkoholia, joku huumeita jne. Aluksi käytetään mielihyvän ja kuka minkäkin asian vuoksi. Sitten joillekin käy niin, että he jäävät koukkuun. Huumetta on saatava joka päivä, mikään muu asia maailmassa ei ole yhtä tärkeää. Jos joltakin kysyttäisiin etukäteen, että haluatko narkomaaniksi, niin tuskin kukaan tervejärkinen haluaisi. Moni uskoo pystyvänsä lopettamaan sopivassa kohdassa. Monet jotka ovat parantuneet anoreksiasta tiedostavat olevansa alttiita muunkinlaiselle riippuvuudelle kuin syömättömyys. Äärimmäisyyksien ihmisen kun on vaikea olla siltä väliltä.
En ollut nähnytkään mitään pro-ana-sivustoja sairastuessani. Sairastuin anoreksiaan noin kuusi vuotta sitten. Törmäsin noihin älyttömyyssivustoihin vasta muutama vuosi takaperin enkä ole kyllä niitä ikinä seurannut. Eli ei, "innoitukseni" ei ole niistä lähtöisin.
Sairastumiseni oli surkeiden sattumusten summaa. Kärsin masennuksesta ja inhosin itseäni niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Minua ei koulussa varsinaisesti kiusattu, mutta inhottavia kommentteja sain toistuvasti pituudestani (olen verraten pitkä), koulumenestyksestäni (kiitettävä keskiarvo), vinoista hampaista (vaikka monilla on sama ongelma), muka rumista kasvoista !?(vaikka monet ovat nykyään sanoneet kauniiksi) etc. Lihavaksi minua ei toki koskaan haukutta. Miksi edes olisi, sillä BMI:ni oli ennen sairastumistani 17, joten olen luonnostaankin lievästi alipainoinen. Ehkä huono itsetunto olikin suurin liikkeelle laukaisija. Mitään laihdutusvillitystä en aloittanut. Halusin vain kuihtua pois tai jotain. Silloin ei auttanut, vaikka oli kavereita ja hyvä, rakastava perhe.
No, onneksi voin tänäpäivänä hyvin. :)
Täälläkin keskustelupalstalla niin paljon on sellaisia viestejä, joissa anorektiset antaa esimerkiksi toisten anorektisten retkahduksiin "pelastusneuvoja", eli näin ja näin korvaat nuo syömisesi, enemmän tällaistakin kohtaa täällä kuin sellaisia neuvoja, että jatka tuohon tahtiin hyvähyvä...
Surullista, mutta voisin väittää että nämä "pelastusneuvot" on sanottu pelkästään hyvää tarkoittaen. Jokainen anorektikko tietää kuinka suuri paniikki, itseinho, sekavuuden ja hallinnan menetyksen tunne siitä tulee kun "suunnittelema" ruokalista saakin yllättäviä kaloreita lisää. Neuvot kompensoimisen mahdollisuuteen huojentavat mieltä "huh, en ole ainoa joka on 'repsahtanut' ja tälle voi tehdä jotain". Vaikka tarvetta ei olisi ja joutuu vain pahempaan jamaan neuvojen vuoksi, se on se sairaus joka ajaa tekemään nämä virheet, ei muiden avunsanat. Kun itse sain painoa lisää ja kaverit kehuivat ulkomuotoani, rupesin itkemään. Vaikka näyttäisi kuinka paljon terveemmältä ja paremmalta, näkee vain omat läskit. Ei se ole hauskaa tapella joka päivä ruuan kanssa mutta eipä sille muutakaan mahda, jokainen ihminen tarvitsee ravintoa ja asiaa joutuu käsittelemään alituiseen. "Syödäkkö vai eikö syödä, kas siinä pulma..."
Sanotaanpa nyt vaikka että "anoreksiani" (Mulla mitään anoreksiaa muuten ole. -.- Sanotaan nyt vaikka raskaaksi laihdutukseksi.) on tullut aivan muista syistä. Tottakai tähän on vaikuttanut myöhemmin (Ja vahvistanut) pro-ana villitys, thinspot ym.
Ihmisiltä tuppaa unohtumaan että anoreksia todella on SAIRAUS, eikä oma valinta. Enhän voi hankkia esim. diabetestakaan nettisivuilta?
Jos sinulla ei ole taipumusta (tai mistä ikinä anoreksia nyt sitten pohjimmiltaan syntyykään) et sitä saa. Sitä voi haluta, sitä voi laihduttaa, mutta todellinen anorektinen mieli ei ole tahdonalaisesti hankittavissa.
Nämä pro-ana yms. nettisivut voivat kuitenkin pahentaa jo syntynyttä sairautta ja viedä vauhdilla pohjalle. Voit päättää laihduttaa, haluta näyttää siltä ja siltä tai painaa sitä ja tätä näiden nettisivujen myötävaikutuksesta, mutta anoreksiaa et niiltä saa. Se kun on niin paljon muutakin kuin pelkkä laihdutus, se on sairastunut ajatusmaailma pakkomielteineen ja paniikkeineen.
Itselläni sairastumisesta aikaa myös kymmenen vuotta, parantumisestakin jo seitsemän-kahdeksan. Pro-ana sivuihin tutustuin vasta paranemiseni loppuvaiheessa, mutta luojan kiitos tahdonvoimasta tai mistä lie, en antanut niiden viedä mennessään sairaudelle altista itseäni.
zeran. puhuu järki puhetta mutta jos jotkut todella haluavat tappaa itsensä tuolla maailman lapsellisemmalla sairaudella niin antaa tappaa ;)
Ehkä olisi pitänyt lisätä tuohon viestiini vielä, että vaikka anoreksia ei oma valinta olekaan, niin halu parantua on sitä. Hyvin harvalta se omin voimin onnistuu, mutta motivaatio siihen on tultava itseltä, ja sen voi valita.
Ootko tosissas?
Luuletko sä ihan OIKEASTI, että anorektikot ajattelee vain "jes jes, nyt viel kaks kiloa niin mä kuolen. JEE"
Ei vittu oot tyhmä :D:D:D:D
Tuskin zeran. enkä minä noin ajattele, EI KUKAAN NOIN TYHMÄ VOI OIKEASTI OLLA HAHA :) !!