opiskeluvuosien välillä olin töissä toimistossa. Siellä oli nuorehko nainen joka kovasti itkeskeli. Kerran hänen mentyään vessaan vanhemmat naiset kertoivat että hänelle oli tehty laiton abortti, oli suhde naimisissa olevaan mieheen. Oli kovasti kipuja, hädin tuskin jaksoi olla työssä. Kukaan ei häntä tuominnut, pilkannut edes selän takana, porukka vain sääli häntä. Sosiaaliturvaa ei tuolloin juuri ollut. Voi vain kuvitella millaiseksi hänen elämänsä olisi muodostunut au-äitinä silloin. Nyt on toisin. Vapaus tuo myös vastuuta! Valitettavasti kaikki eivät tunne vastuuta. Siihen on sitten tyytyminen että turhia abortteja tulee aina olemaan.
ajankuvausta
60-luvulta
3204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Silloin on ollut yhteisöllisyys voimissaan.On ymmärretty aborttiin päätynyttä..Mutta entä nyky vuosikymmeninä? Tuomitaan, tyrmätään ja syyllistetään. Vaikka toimenpide suoritetaan sairaalassa ja LAILLISESTI. Siitäkin huolimatta syyllistetään ja puhutaan paskaa...(Tietääkseni nämä p-kan puhujat ovat itse kokeneet vastaavaa..)
monien mielestä nykyajan hyvinvoinnin keskellä niin käsittämätöntä sen mittakaavan itsekkyys.
Siskoni oli raskaana ukkomiehelle,muttei saanut
aborttia,koska OLI TERVE!-Huomioikaapas se,nykyabortoijat.Tämä tapahtui -68.
Nyt sillä lapsella on jo kaksi lasta.-JA sisko
vain selvisi hammasta purren,vaikka joutuikin
samanaikaisesti samaan synnytyshuoneeseen
ukkomiehem oikean vaimon kanssa.-Siinä katseli
vierussängyssä,kun oikea vaimo sai kukkia...