Sikiötutkimukset

Täällä pohjoisessa päin käydään kahdessa ultrassa; niskapoimussa ja rakenneultrassa. Yleinen sääntö on ollut se, että jos epäillään että vauvalla on jotain vikaa, silloin ultrataan enemmän.

Mutta toisaaltahan ei tiedetä, sitä mitä useasti ultraaminen voi tehdä. Ainakin jossain väitöstutkimuksessa epäiltiin, että jos ultria tehdään useasti, sillä saattaa olla (huom. SAATTAA OLLA) jotain vaikutusta syntyvän lapsen hedelmällisyyteen.
Eli minä ainakin uskon omalla kohdallani siihen että noi kaks ultraa riittävät.
Mutta lapsivesitutkimuksethan on varmaan sitten jo toinen asia. Kannattaa kysyä lääkäristä.

Käytännöt vaihtelevat kunnittain. Itse sain nuorimmaiseni 42-vuotiaana, enkä päässyt edes seerumiseulaan, koska np-ultran mukaan ei ollut kohonnutta down-riskiä. Ikä ei merkannut mitään. Rakenneultraan pääsin, mutta silti koko raskautta varjosti pelko downin syndroomasta. Olisin ollut halukas lapsivesitutkimukseen, mutta en siihen päässyt. Paikkakunnallani ei kukaan tee niitä edes yksityisesti. Loppuajalla pääsin sitten useaankin ultraan.

Minkä takia sinulle on niin tärkeää päästä kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin? Oletko miettinyt, miten toimit jos lapsi osoittautuisikin vammaiseksi? Onko sinusta päätöksen tekijäksi, jos jotain poikkeavaa löytyisi? Jos olet valmis ottamaan vastaan mitä tuleman pitää ja huolehtimaan mahdollisesti sairaastakin lapsesta, niin mielestäni silloin tutkimukset ovat turhia.

Muistuttaisin myös siitä, ettei sellaista testiä olekaan, joka paljastaisi kaikki poikkeavuudet. Lapsivesitutkimus sulkee pois vain kromosomipoikkeavuudet, ei kaikkia vammoja. Koskaan mikään ei takaa tervettä lasta, eikä toisaalta koskaan ole 100 prosenttisen varmaa, että sairaaksi todettu lapsi todella on sitä synnyttyään.

Muistathan että tutkimuksissa on aina myös riskinsäkin (keskenmenon vaara kasvaa). Täällä meillä ei ollut tarjolla kuin rakenneultra ja hyvin ainakin minulle riitti.