80:n eri henkilön kirjoittama saarnakokoelma II vuosikerran evankeliumiteksteistä.
Törmäsin tällaiseen SRK:n julkaisuun vuodelta 1963. Kiirastorstain saarnan kirjoittajana olikin tuttu nimi, Heikki Saari, joten haluan jakaa elämyksen. 1963 Heikki Saari oli vielä täysin seurakunnan rakkaudessa, joten tämä on Saara-äidin hoivassa matkaa tekevällekin turvallista luettavaa.
---
Kiirastorstai
OPETUSLAPSEN PUHTAUS
Joh. 13: 1-17
1 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkensä tulleeksi, että hänen piti tästä maailmasta Isän tykö menemän, niinkuin hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän loppuun asti rakasti heitä.
2 Ja ehtoolisen jälkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydämeen lykännyt, että hänen piti hänen pettämän,)
3 Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:
4 Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.
5 Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.
6 Niin hän tuli Simon Pietarin tykö, joka sanoi hänelle: Herra, sinäkö minun jalkani peset?
7 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sinä sen tietää.
8 Pietari sanoi hänelle: ei sinun pidä ikänä pesemän minun jalkojani. Vastasi häntä Jesus: ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani.
9 Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, ei ainoastaan minun jalkojani, mutta myös kädet ja pää.
10 Sanoi Jesus hänelle: joka pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan että jalat pestään, ja niin hän on kokonansa puhdas: ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.
11 Sillä hän tiesi pettäjänsä; sentähden hän sanoi: ette kaikki ole puhtaat.
12 Sittekuin hän oli pessyt heidän jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui hän taas ja sanoi heille: tiedättekö, mitä minä teille tehnyt olen?
13 Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sillä minä myös olen.
14 Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän.
15 Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille.
16 Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti.
17 Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette.
Tämä kiirastorstain evankeliumi kertoo Jeesuksen väsymättömästä rakkaudesta, jolla hän hoiti opetuslapsiaan loppuun asti. Samalla näkyy meille, miten tällaisen rakkauden hoidossakin voi sydän pimetä ja paatua, kuten Juudas Siimon Iskariotin sydän. Ei kai ollut sielunhoitajan vika, että Juudas paatui ja pimeni. Ja nyt voitiin arvostella: ”Sellaista se on koko Nasarealaisen joukko. Nyt sen pohja paljastui, kun Juudas kavalsi Herransa.” Näinhän tavallisesti arvostellaan, jos Jumalan valtakunnassa joku lankeaa syntiin. Sanotaan: ”Sellaisia ovat kaikki.”
Meille tämä opettaa, miten tärkeää on valvoa, ettei ahneus, kaiken pahuuden juuri, saisi sydäntämme kietoa, kuten Juudaan sydämen. Ensin pienempiin varkauksiin ja vääryyksiin, ja vihdoin kun sydän oli pimentynyt voi jo Herransakin myydä.
Juudaskin oli peittänyt sydämensä ahneuden. Hän oli köyhien asian hoitaja. Sellaisia on meidänkin ajassamme paljon, jotka ovat olevinaan köyhien asioiden hoitajia, mutta joiden sydämessä on ahneus ja oma kunnia. He eivät kaihda keinoja, kunhan vain rahaa ja tavaraa tulee. Tällaisia voi erikoisemmin nähdä politiikan ja eriseurojen piirissä, missä käydään Juudaksen tavalla kauppaa Jumalan lapsistakin. ”Ahneudesta ajatelluilla sanoilla pitää heidän teitä kauppaaman, joiden tuomio ei silleen kauvan viivy, eikä heidän kadotuksensa makaa.” (2. Piet. 2:3) Jumalan elävä ja läpitunkeva sana heitäkin herättäköön synnin tuntoon ja Jumalan rakkauden evankeliumi johdattakoon parannukseen, ettei tulisi Juudaksen loppu.
Toisena osana tässä evankeliumissa on Jeesuksen antama esikuva siitä, miten meidän tulee Herran seurakunnassa toinen toistamme hoitaa riisuen vaatteemme, se on meidän oma luontomme, joka on ylpeä eikä kumartuisi kenenkään likaisten jalkojen pesijäksi. Siksi Herra ja Mestari opetti nöyryyden esikuvalla meitä nöyrtymään pesijäksi ja pestäväksi. Oma ylpeytemme on silloin riisuttava, kun on kysymys vikaan joutuneen korjaamisesta. Emme voi sanoa kuten Kain: ”Olenko minä veljeni vartija?” Meidän on vyötettävä itsemme liinaiseen, se on vanhurskauteen ja totuuteen, joka on armossa, niin ettemme hyväksy kenenkään ehtoja.
Pietari esitti tietämättömyydessään, että pitäisi pestä kädet ja pääkin, mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sen tietää.” Jalkojen peseminen on niin tärkeätä, että ”ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani”. Mitä on pään ja käsien peseminen? Epäusko on se pää, joka irroittaa uskon kädet Herrasta Jeesuksesta. - Pietari oli opetuslapsi lasten valtakunnassa. Jumalan lapsetkin joutuvat vikoihin, mutta eivät silti ole uskottomia. Kun heiltä pestään jalat, niin he ovat kokonaan puhtaita. Tätä ei vielä silloin käsittänyt Pietarikaan. Ja tämä armoetu on outo niille, jotka kodittomassa hengellisyydessä ovat. He eivät tiedä, mitä on omistaa Jumalan valtakunta kotina, jossa Jumala hoitaa Pyhän Hengen lahjoilla lapsiaan, niin että he säilyttävät puhtautensa, kun jatkuvasti pesevät aina tarttuvan synnin vikoja Jeesuksen verellä.
Juudaksen synti ei ollut enää jalkojen likaa. Hänellä oli pettäjän sydän, joka ei tule puhtaaksi, vaikka hänen jalkansa pestään. Hän olisi tarvinnut pään ja käsien pesemistä, mutta sitä hän ei pyytänyt. Tämä tottelemattomuus vei hänet hirsipuuhun.
Siksi me pyydämmekin olla kuuliaisia lapsia ja tehdä Jeesuksen antaman esikuvan mukaan, että kun kerran saapuu Hän, joka on huoneen Herra, meidätkin puhtaina ja nuhteettomina rauhassa löydettäisiin ja olisimme valmiit kirkkauden valtakuntaan. Amen.
Törmäsin tällaiseen SRK:n julkaisuun vuodelta 1963. Kiirastorstain saarnan kirjoittajana olikin tuttu nimi, Heikki Saari, joten haluan jakaa elämyksen. 1963 Heikki Saari oli vielä täysin seurakunnan rakkaudessa, joten tämä on Saara-äidin hoivassa matkaa tekevällekin turvallista luettavaa.
---
Kiirastorstai
OPETUSLAPSEN PUHTAUS
Joh. 13: 1-17
1 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkensä tulleeksi, että hänen piti tästä maailmasta Isän tykö menemän, niinkuin hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän loppuun asti rakasti heitä.
2 Ja ehtoolisen jälkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydämeen lykännyt, että hänen piti hänen pettämän,)
3 Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:
4 Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.
5 Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.
6 Niin hän tuli Simon Pietarin tykö, joka sanoi hänelle: Herra, sinäkö minun jalkani peset?
7 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sinä sen tietää.
8 Pietari sanoi hänelle: ei sinun pidä ikänä pesemän minun jalkojani. Vastasi häntä Jesus: ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani.
9 Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, ei ainoastaan minun jalkojani, mutta myös kädet ja pää.
10 Sanoi Jesus hänelle: joka pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan että jalat pestään, ja niin hän on kokonansa puhdas: ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.
11 Sillä hän tiesi pettäjänsä; sentähden hän sanoi: ette kaikki ole puhtaat.
12 Sittekuin hän oli pessyt heidän jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui hän taas ja sanoi heille: tiedättekö, mitä minä teille tehnyt olen?
13 Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sillä minä myös olen.
14 Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän.
15 Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille.
16 Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti.
17 Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette.
Tämä kiirastorstain evankeliumi kertoo Jeesuksen väsymättömästä rakkaudesta, jolla hän hoiti opetuslapsiaan loppuun asti. Samalla näkyy meille, miten tällaisen rakkauden hoidossakin voi sydän pimetä ja paatua, kuten Juudas Siimon Iskariotin sydän. Ei kai ollut sielunhoitajan vika, että Juudas paatui ja pimeni. Ja nyt voitiin arvostella: ”Sellaista se on koko Nasarealaisen joukko. Nyt sen pohja paljastui, kun Juudas kavalsi Herransa.” Näinhän tavallisesti arvostellaan, jos Jumalan valtakunnassa joku lankeaa syntiin. Sanotaan: ”Sellaisia ovat kaikki.”
Meille tämä opettaa, miten tärkeää on valvoa, ettei ahneus, kaiken pahuuden juuri, saisi sydäntämme kietoa, kuten Juudaan sydämen. Ensin pienempiin varkauksiin ja vääryyksiin, ja vihdoin kun sydän oli pimentynyt voi jo Herransakin myydä.
Juudaskin oli peittänyt sydämensä ahneuden. Hän oli köyhien asian hoitaja. Sellaisia on meidänkin ajassamme paljon, jotka ovat olevinaan köyhien asioiden hoitajia, mutta joiden sydämessä on ahneus ja oma kunnia. He eivät kaihda keinoja, kunhan vain rahaa ja tavaraa tulee. Tällaisia voi erikoisemmin nähdä politiikan ja eriseurojen piirissä, missä käydään Juudaksen tavalla kauppaa Jumalan lapsistakin. ”Ahneudesta ajatelluilla sanoilla pitää heidän teitä kauppaaman, joiden tuomio ei silleen kauvan viivy, eikä heidän kadotuksensa makaa.” (2. Piet. 2:3) Jumalan elävä ja läpitunkeva sana heitäkin herättäköön synnin tuntoon ja Jumalan rakkauden evankeliumi johdattakoon parannukseen, ettei tulisi Juudaksen loppu.
Toisena osana tässä evankeliumissa on Jeesuksen antama esikuva siitä, miten meidän tulee Herran seurakunnassa toinen toistamme hoitaa riisuen vaatteemme, se on meidän oma luontomme, joka on ylpeä eikä kumartuisi kenenkään likaisten jalkojen pesijäksi. Siksi Herra ja Mestari opetti nöyryyden esikuvalla meitä nöyrtymään pesijäksi ja pestäväksi. Oma ylpeytemme on silloin riisuttava, kun on kysymys vikaan joutuneen korjaamisesta. Emme voi sanoa kuten Kain: ”Olenko minä veljeni vartija?” Meidän on vyötettävä itsemme liinaiseen, se on vanhurskauteen ja totuuteen, joka on armossa, niin ettemme hyväksy kenenkään ehtoja.
Pietari esitti tietämättömyydessään, että pitäisi pestä kädet ja pääkin, mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sen tietää.” Jalkojen peseminen on niin tärkeätä, että ”ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani”. Mitä on pään ja käsien peseminen? Epäusko on se pää, joka irroittaa uskon kädet Herrasta Jeesuksesta. - Pietari oli opetuslapsi lasten valtakunnassa. Jumalan lapsetkin joutuvat vikoihin, mutta eivät silti ole uskottomia. Kun heiltä pestään jalat, niin he ovat kokonaan puhtaita. Tätä ei vielä silloin käsittänyt Pietarikaan. Ja tämä armoetu on outo niille, jotka kodittomassa hengellisyydessä ovat. He eivät tiedä, mitä on omistaa Jumalan valtakunta kotina, jossa Jumala hoitaa Pyhän Hengen lahjoilla lapsiaan, niin että he säilyttävät puhtautensa, kun jatkuvasti pesevät aina tarttuvan synnin vikoja Jeesuksen verellä.
Juudaksen synti ei ollut enää jalkojen likaa. Hänellä oli pettäjän sydän, joka ei tule puhtaaksi, vaikka hänen jalkansa pestään. Hän olisi tarvinnut pään ja käsien pesemistä, mutta sitä hän ei pyytänyt. Tämä tottelemattomuus vei hänet hirsipuuhun.
Siksi me pyydämmekin olla kuuliaisia lapsia ja tehdä Jeesuksen antaman esikuvan mukaan, että kun kerran saapuu Hän, joka on huoneen Herra, meidätkin puhtaina ja nuhteettomina rauhassa löydettäisiin ja olisimme valmiit kirkkauden valtakuntaan. Amen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tämä ymmärtää sillä tavalla, että usko on ripittäytymistä?
"He eivät tiedä, mitä on omistaa Jumalan valtakunta kotina, jossa Jumala hoitaa Pyhän Hengen lahjoilla lapsiaan, niin että he säilyttävät puhtautensa, kun jatkuvasti pesevät aina tarttuvan synnin vikoja Jeesuksen verellä."
mihin vanhoillislestadiolaisuus Kristusta tarvitsee. Kun kerran Isä Jumala on antanut seurakunnalleen Pyhän Hengen kautta tapahtuvan sovituksen viran, niin Karitsa tuntuu täysin merkityksettömältä.
En ole vielä löytänyt Raamatusta kohtaa jossa Kristus kehottaa kilvoittelemaan synnin pois panijana.
Hebr 12:1 Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, [1. Kor. 9:24; Fil. 3:14]
mutta Kristus ei ole edelleenkään sanonut mitään mikä tukee vl-oppia tässä asiassa.
Aika huteralla pohjalla vanhoillislestadiolainen vanhurskauttamisoppi on jos se tässä olennaisimmassa kohdassaan nojaa yksin tähän Raamatun paikkaan ja tämän perusteella sivuuttaa koko sen armon evankeliumin josta Raamattu todistaa.
Työläs on sinunkin, nimimerkki Hulluinhuonelainen, potkia tutkainta vastaan.
Kun Vanhan Liiton uskovaiset tekivät Egyptistä lähtöä, antoi Jumala Mooseksen kautta omilleen neuvon pääsiäisateriaksi. Uhratkaa virheetön karitsa, merkitkää karitsan verellä asumisenne sija niin siellä ei kuolema vieraile, älköön yhtään luuta katkaistako, älköön mitään huomiseksi tähteeksi jättäkö.
Näin tänäkin pääsiäisenä on lupa omalle kohdalle merkitä sydämmen portinpielet viattoman ja virheettömän Kristuksen sovintoverellä, niin ei sellaisen asumisen sijaan ole kuolemalla valtaa.
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
---
14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
---
22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
23 taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
25 Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista.
--- seuraavaluku jatkaa
1 Pysyköön veljellinen rakkaus.
2 Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.
3 Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.
4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
6 niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"
7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
9 Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.
10 Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä.
11 Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin.
12 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.
13 Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen;
14 sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
mutta en minä nojaakaan omaan voimaani tai viisauteeni vaan rukoilen että Herran henki johdattaisi minua ja asettaisi sanat suuhuni.
Ps. 16
5 Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani.
6 Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.
7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
8 Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
9 Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.
10 Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
11 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.
"Näin tänäkin pääsiäisenä on lupa omalle kohdalle merkitä sydämmen portinpielet viattoman ja virheettömän Kristuksen sovintoverellä, niin ei sellaisen asumisen sijaan ole kuolemalla valtaa."
Aamen.
Ja tämä sovintoveri ei vuoda yhdenkään syntisen ihmisen kyljestä tai orjantappurakruunun otsalle painamista haavoista, vaan yksin Jumalan Karitsasta.
Ja vaikka tuota kallista sovintoverta tarjotaan jokaiselle meistä pestäksemme itsemme puhtaiksi uuteen elämään Mestarin jalanjäljissä, ei meistä ole itse siinä peseytymään saati pesemään toisiamme, vaan yksin Hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, voi meidätkin herättää elämään ja antaa Henkensä laskeutua yllemme.
Teillekin orjattaren lapsille, jotka elätte rakkaudessa, joka uhkaa loppua pian mikäli satutte kysymään hoitavatko äidin kädet teitä Jumalan tahdon mukaan - ikään kuin kukaan, joka ei tahdo kysyä Jumalan tahtoa, voisi olla mitään muuta kuin kuollut - teillekin luonnonjärjestyksen voimasta syntyneille on tarjolla tämä kallis sovintoveri joka pesee teidät orjuudesta vapauteen, kuolemasta elämään.
Ei Karitsa kärsinyt ristillä siksi, että yksikään ihminen saisi valtaa toisen ihmisen yli.
Tätä evankeliumia ei ole yksinomaan lupa uskoa, lukija, vaan itse Isä Jumala poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta kutsuu sinua tänä pitkäperjantaina armon valtakuntaan, jonka ovea ei avaa yksikään ihminen, vaan itse Israelin Pyhä, eikä tuohon valtakuntaan ole käyminen kuin portista joka on Jumalan - ei ihmisen - armo Jeesuksessa Kristuksessa.
Sinä Siinain varjossa elävä luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt, joka olet orjuudessa siinnyt ja jota orjataräitisi orjaksi kasvattaa, "kilvoittelemaan synnin pois panemisessa", anomaan armoa ihmiseltä, "sovituksen viran" haltijalta, yhä vain uudestaan ja näin jatkuvasti alistumaan ihmisen orjaksi vaikka Jumalan sana nimenomaan kieltää palvelemasta kahta Herraa, sinulle on tarjolla paikka vapaan naisen vapaana lapsena. Niin paljon sinua Jumala rakastaa, että hän on antanut ainoan Poikansa, jotta et hukkuisi, vaan uskolla omistaisit iankaikkisen elämän.
Lukija, sinun syntisi on sovitettu pitkänä perjantaina Golgatan ristinpuulla Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä. Yksin kuoleman sinä ansaitset, mutta Jumala rakkaudessaan tarjoaa sinulle elämää Hyvän Paimenen hoivassa.
Tätä armoa en minä sinulle tarjoa enkä voi sitä sinulta kieltää. Yksin Jumalan armo sinut armahtaa, sovittaa syntisi, synnyttää sinut uudestaan, pukee sinut Hengen sotavarustukseen, kantaa sinua ajallisella taipaleellasi ja painaa sen päässä kutreillesi vanhurskauden kruunun.
Tätä evankeliumia minä voin vain julistaa Jumalan kunniaksi, mutta toivon, ettei se mitä puhun ole minun sanaani vaan Jumalan sanaa.
tästä pääsiäis sanomasta. Täydellistä ateriaa Jeesuksen kanssa Isän pöydässä.
Hallelujaa, kiitos Herralle
Siunausta vakkaseesi, jolla kylvät
Saari kirjoitti myös toisessa kirjassaan "Mitta täyttyy". Hän sanoo, ettei edes ahneuden rietas estä joitaki hankkimasta kotiin televisiota jne...
viime päivinä, ja on ollut ilo löytää Laestadiuksen julistuksen jälkiä edes yksittäisinä sanoina. Ahneuden rietas muistaakseni on Laestadiuksen sanastoa.
näkee enemmänkin sellaista politiikassa ja eriseuroissa, mutta ei niinkään vl-seurakunnassa.
Mistä sellainen ajattelu kumpuaa?