ihminen, joka pyrkii oma toimeentulonsakin uhalla perheen jälleenyhdistämiseen, jota lakikin toivottelee. Usein se on lapsen edun mukaista ja pelastaa vanhemman elämän.
Hyvällä sijarilla on kyky ymmärtää sitä ressukka vanhempaa, jonka lapset on viety vastoin hänen tahtoaan. Hän pystyy auttamaan ressukka vanhempaa, eikä kumartele sossuille.
Minun mielipiteeni.
Hyvällä sijarilla on kyky ymmärtää sitä ressukka vanhempaa, jonka lapset on viety vastoin hänen tahtoaan. Hän pystyy auttamaan ressukka vanhempaa, eikä kumartele sossuille.
Minun mielipiteeni.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Yleensä sijari kyllä tajuaa sen missä henkisessä tilanteessa lapsensa "toiselle menettänyt" vanhempi on, mutta vaikka yrittäisikin puhua sossuille vanhemman halusta saada lapsensa takaisin, yleensä jarrua lyödään junaan muualta suunnalta pohjaan ja "seurataan tilannetta"!
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/kriisityo/
Kriisityö
Yleistä
Kriisin vaiheet
Auttaminen huostaanottokriisissä
Yleistä
Lastensuojelutyötä tekevällä työtekijällä tulee olla valmiuksia kohdata kriisissä oleva ihminen. On tunnettava kriisin eri vaiheet ja niihin liittyvät ominaispiirteet. Lisäksi on kyettävä tunnistamaan kriisiin liittyviä tunteita ja pystyttävä ottamaan vastaan ja käsittelemään kriisissä olevan ihmisen vaikeita tunnepurkauksia kuten vihaa ja aggressiota.
Lastensuojelutyössä ja etenkin huostaanottovaiheessa vaikeat tunteet kohdistuvat usein huostaanottoa valmistelevaan sosiaalityöntekijään. Lastensuojelutyötä tekevän työntekijän olisi tärkeää tuntea kriisityön periaatteita ja sitä, mitä ihmiselle kriisin aikana tapahtuu ja miten häntä voi auttaa.
Kriisiä voidaan yrittää määritellä usealla tavalla. Kriisi on tila, johon liittyy psyykkistä tuskaa, tasapainottomuutta ja elämän jatkuvuuden kyseenalaistamista. Kriisi on usein yllättävä, järkyttävä ja uusi tilanne, jossa ihmisen aikaisemmin käyttämät ratkaisut ja toimintamallit eivät toimi tilanteen selvittämiseksi. Yleensä ihminen ei pysty tai osaa varautua kriisiin.
Kriisitilanteeseen reagoidaan yksilöllisesti ja ihminen kokee avuttomuutta, hämmennystä ja levottomuutta. Vaikea kriisi johtaa toimintakyvyn lamaantumiseen. Kriisi etenee tiettyjen vaiheiden kautta ja kriisistä selviytyminen edellyttää vaiheiden onnistunutta läpikäymistä ja työstämistä. Lastensuojelun työntekijällä on tärkeä rooli auttaa asiakasta selviytymään kriisin eri vaiheista ja sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.
Työntekijän tulisi tietää, mistä on mahdollista saada kriisiapua vanhemmille tai lapselle, jos hän ei itse voi tai osaa auttaa kriisissä olevaa ihmistä. Kriisivaiheessa on arvioitava, onko työntekijä kriisissä olevan vanhemman tai lapsen tukija ja auttaja eli pystyvätkö asiakkaana olevat henkilöt tukeutumaan työntekijään vai onko heidät ohjattava muualle ja huolehdittava kriisityön käynnistymisestä
Kriisityö on pääsääntöisesti lyhytkestoista, suunnitelmallista ja tavoitteellista auttamista. Kriisityö voi sisältää asiakastyötä, palvelujen välittämistä, hoivaa ja asiakkaan kokonaisvaltaista tukemista. Tärkeää on myös ottaa lähiverkosto mukaan työskentelyyn. Kriisityön tekeminen edellyttää erityisosaamista, kykyä arvioida ja ymmärtää kriisissä olevan henkilön yksilöllistä tilannetta sekä rakentaa riittävää tukiverkostoa kriisin keskelle joutuneen yksilön tueksi.
Kriisityö ei kuitenkaan ole terapiaa, vaan sen tavoitteena on auttaa ihmistä selviytymään tilanteesta. Kriisityössä pyritään estämään kriisin vaiheisiin takertuminen ja patologinen kehitys sekä ohjaamaan kriisiin joutunut ihminen tarvittaessa saamaan terapeuttista tai muuta jatkohoitoa.
Kriisin vaiheet
Sokkivaihe
Sokkivaihe syntyy tyypillisesti heti traumatapahtuman jälkeen ja se voi kestää useita vuorokausia. Sokkivaiheessa tyypillisiä tunteita ovat tyrmistys, epäusko, hätä ja tuska. Sokkivaiheessa kaikki voi tuntua epätodelliselta, painajaismaiselta ja on vaikea ymmärtää tapahtunutta.
Tunteet voivat vaihdella äärilaidasta toiseen. Joku voi tulla vihaiseksi, joku itkee, joku on puhumaton ja joku voi mennä paniikkiin. Usein sokkivaiheesta ei muista jälkeenpäin mitään, ja silloin annetut tiedot saattavat unohtua täysin. Psyykkinen sokki suojaa mieltä sellaiselta tiedolta ja kokemukselta, jota se ei pysty vastaanottamaan. Sokkivaiheessa on tärkeää, että joku huolehtii, kuuntelee ja on lähellä.
Sokkivaiheen tyypillisiä oireita
- sekavuus
- järkytys
- puutteellinen tilanteen hahmotus
- aistien terävöityminen
- epäadekvaatti käyttäytyminen
- ajan ja todellisuudentajun heikentyminen
- yliaktiivisuus tai flegmaattisuus
- fyysiset oireet (sydämen tykytys, vapina, hikoilu, vatsaoireet, nopea hengitys, palelu, päänsärky)
Miten voi auttaa sokkivaiheessa
- rauhoita
- kosketa, kuuntele, luo turvallinen ilmapiiri
- vastaa kysymyksiin rehellisesti
- ota tilanne hallintaan
Reaktiovaihe
Reaktiovaiheessa ihminen alkaa ymmärtää sen, mitä on tapahtunut ja reagoida siihen. Reaktiovaihe on usein tunteiden myllerrystä; itkua, surua, syyllisyyttä ja epätoivoa. Jotkut ihmiset keskittyvät syyllisten etsimiseen ja silloin keskeisin tunne on viha ja aggressio, joka kohdistuu ulkopuoliseen ihmiseen tai tahoon. Syyttäminen on suojamekanismi, joka suojaa omilta vaikeilta tunteilta.
Reaktiovaiheeseen liittyy tyypillisesti myös pelkoa ja häpeää ihmisten kohtaamiseen traumaattisen kokemuksen jälkeen. Voimakkaat somaattiset oireet ovat myös mahdollisia, esimerkiksi pahoinvointi, rytmihäiriöt, väsymys.
Reaktiovaihe kestää kahdesta neljään päivään, mutta se saattaa viedä useita kuukausiakin.
Reaktiovaiheen tyypillisiä merkkejä
- pelko
- suru
- syyllisyys
- kieltäminen
- eristäytyminen
- hoivan tarve
Miten voi auttaa reaktiovaiheessa
- luottamus mahdollistaa auttamisen
- kuuntele kriisissä olevan ihmisen tunteita, ajatuksia ja reaktioita tapahtumasta
- keskustele ja jäsennä tapahtunutta
- pyri luomaan turvallinen kontakti
- varaudu ja hyväksy henkilön aggressiivisuus
Työstämis- ja käsittelyvaihe
Reaktiovaihetta seuraa kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe, jolloin ihminen käsittelee asiaa omassa mielessään joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Tälle vaiheelle tyypillisiä oireita ovat muisti- ja keskittymisvaikeudet. Tyypillistä on myös tavanomaisen joustokyvyn häviäminen, mikä voi johtaa siihen, että ihminen menettää malttinsa helposti ja saa epätyypillisiä raivokohtauksia. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa ihminen saattaa melkein kokonaan vetäytyä ihmissuhteista ja muista velvollisuuksistaan.
Tavanomaista on, että ihminen on fyysisesti läsnä, muttei psyykkisesti. Kriisin työstämis- ja käsittelyvaihe kestää yleensä kauan, jopa vuoden tapahtumasta. Kriisireaktiot vähenevät hitaasti.
Tyypillistä kriisin työstämis- ja käsittelyvaiheessa
- ahdistuksen tunteet alkavat vähitellen väistyä
- tunteet saavat hahmon ja nimen, jolloin niistä on helpompi keskustella
- tapahtunut pystytään jäsentämään
- vaihe saattaa kestää kuukausia
Miten voi auttaa työstämis- ja käsittelyvaiheessa
- anna aikaa
- ole tukena
- ole positiivinen kuuntelija
- ole empaattinen myötäeläjä
Uudelleenorientoitumisen vaihe
Kriisin uudelleenorientoitumisen vaihe kestää koko elämän ja tavoitteena on ”oppia elämään asian kanssa”. Traumaattisesta kokemuksesta on tullut osa itseä ja omia kokemuksia. Tapahtuma ei kuitenkaan enää ole jatkuvasti mielessä ja täytä ajatuksia. Voidaan sanoa, että kriisin kokenut ihminen on työstänyt kokemuksensa läpi.
Tyypillistä
- kriisin kokenut ihminen voi ajatella ja läpikäydä tapahtumaa ja kohdata sen ilman ahdistusta tai pelkoa
- traumaattisesta tapahtumasta on tullut osa itseä
- tapahtuma ei ole jatkuvasti mielessä
Auttaminen huostaanottokriisissä
Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea lapsensa sijoituksen yhteydessä kokemassaan kriisissä. Apua tarvitaan menetyksestä aiheutuvien tunteiden käsittelyyn, uuteen tilanteeseen sopeutumiseen, oman elämän uudelleenjärjestämiseen sekä etävanhempana toimimiseen.
Tuettaessa huostaanottokriisissä olevaa perhettä on muistettava, että kukin ihminen on asiantuntija itseään koskevissa asioissa ja tuntee omat voimavaransa parhaiten.
Työntekijä voi olla apuna löytämässä kullekin parhaiten sopivia kriisistä selviytymiskeinoja ja niiden käyttöönottoa. Tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen, hyväksyminen ja käsitteleminen sekä siihen liittyen kriisitilanteen kohtaaminen ja hyväksyminen ovat keinoja työstää kriisiä ja selviytyä elämässä eteenpäin.
Erilaiset huostaan otettujen lasten vanhempien vertaisryhmät sekä huostaan otettujen lasten vertaisryhmät ovat osoittautuneet hyviksi tavoiksi käsitellä kriisiä yhdessä samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.
Lähde:
1. Jokinen, Juha (2004) Kriisityön kehittäminen huostaanotossa. Kartoitusta ja kehittämistarpeita. Sosiaalialan kehittämishanke. Lastensuojelun kehittämisohjelma.
Tulee väkisinkin mieleen, että nämä vanhemmat ovat järkyttyneitä huostasta ja tuhoavat omaa elämäänsä päihteillä. Apua nämä vanhemmat tarvitsisivat. Sitä on vain vaikea määritellä minkälaista, kun ei ole alan asiantuntija.
mutta esim. meillä kun olimme lastenkodissa tapaamassa eka kertaa meille tulevia sisareita ja juttelimme yhdessä äidin ja sossun kanssa, kun sitten äidin auditointi ns. päättyi,
kysyi sossu heti meiltä mitä mieltä olette äidistä?
Häh, olin kyllä ymmällä ekaksi, koska äiti oli mielestäni ihan kivanoloinen, mutta kun äiti oli myöntynyt "suosiolla", että lapset sijoitetaan meille,
ja eipä silti, asiat lutviutuivat jatkossa hyvin,
paitsi että äiti saapui meille milloin halusi,
eivät silloin olleet humalassa, mutta kun usein oltaisiin tultu lasten kanssa käymään äidin luona, tuli textari, että ollaan nyt niin kännissä, ettette voisi tulla!
isi ei vaivautunut saapumaan eka tilaisuuteen, mutta kun asia oli isin kohdalla niin, että olikin insesti-isi vanhemmalle tyttärelleen, ei kait uskaltautunut tullakkaan paikalle,
ei ollut kuulemma käynyt koko kahteen vuoteen lapsiaan katsomassa, mitä nämä lapset olivat olleet laitoksessa!
Lapset olivat kyllä saaneet käydä sieltä lastenkodista isinkin luona, jopa öitä olleet ja meiltäkin kävivät pari kertaa viikonlopun, mutta loppui senjälkeen kun tyttärellä oli kaulassa kuristusjäljet jne.
asia menikin poliisille, mutta se onkin eri juttu sitten!
Tämän tarinan totuus kait oli toisinpäin?
päästit lapset isälle, vaikka tiedossasi oli tuo insesti asia?
Mun mielestä meidän sijareina kuuluu pitää lasten puolta, eikä päästää heitä tilanteisiin, jossa joutuvat vaaralle alttiiksi.
eli en minä olisi päästänyt jos olisin tiennyt sen insestin, mutta sossu ei kertonut kyllä sen alussa, mutta he sallivat kaiken sen aikanaan, mutta ei enää sen jälkeen!
Turhaan saatiin ihmetellä asioita sitten!
ja lapsi ei ikinä tunnustanut, että olisi muka isin kaa ollut!
Vaikka sairaalassa se todetiin sitten ns. kellonaikojen mukaan, mutta ei saatu isiä tunnustamaan eli syyte raukesi tytön osalta ja isin!
Eikä lapsi ikinä tunnustanut edes psykiatrilleen mitään jossa kulki 8 vuotta taxilla kaukaa
Ja äiti ei ollut huomannut mitään!
Mutta se on tosiasia, että sijarin tehtävä on hoitaa vain lasta ja sen aikaa, että vanhempi saa asiansa kuntoon. Meille on useaan otteeseen sitä teroitettu, että meidän sarka on vain se ja ressukkavanhempaa koetetaan auttaa muutoin, mutta ei meidän toimesta. Sillä siitähän meille ei makseta eikä meitä ole koulutettu siihen. Ressukkavanhemman asioiden hoitoon, ei hän ole meillä sijoituksessa. Myöskään lapsen kotiinpaluuseen sijari ei voi ottaa osaa sen kummemmin kuin mitä pyydetään viranomaisten toimesta. Ja se asia on yleensä vain lausunto mielipiteestä siihen, mikä on lapsen nykytilanne ja mitä itse luulemme asiasta. Toimivaltamme on hyvin rajattu ja rajoittuu tosiaan vain lapseen. Päätökset tehdään ihan muualla. Hyvä sijari antaa sosiaaliviranomaisille sellaisen lausunnon pyydettäessä lapsesta, mikä vastaa totuutta, jossa tuodaan hyvät ja huonot puolet esiin, kaunistelematta tai kenenkään tietä silittelemättä. Siten että se ajaa lapsen etua, ei vanhempien. Toimeentulon menettämisen pelko ei ole varmaan se sijarin taustapiru, perhettä vailla olevia lapsia on tälläkin hetkellä tosi paljon, tämän varmempaa työtä taitaa saada hakea nyt epävarmuudenkin aikoina. Kyse on vain omista voimavaroista, että jaksaako tälläistä työtä tehdä. Ajatus perheen jälleenyhdistämisestä on tietysti aina lähtökohtana, jokaisen lapsen kohdalla. Aina se ei vaan voi toteutua, ja lapsen hyvinvoinnin kustannuksella varsinkaan, minä ainakin olisin iloinen ja tyytyväinen, jos tietäisin että nyt lapsi voi palata hyvään ja tasapainoiseen rakastavaan kotiin ja tietäisin että ne vanhempien voimavarat ovat tosiaan nyt riittävät. Oikea äiti ja isä ovat tietysti suurinta ja parasta lapsen elämässä, mutta eivät valitettavasti aina. Toivoisin että olisi.
Kuka on ylipäätään kyllin hyvä ihminen ? Millainen on paha ihminen ?
Perheen jälleenyhdistäminen riippuu vain ja ainoastaan huostaanotetun lapsen vanhemmista (tai siitä nuoresta, joka on huostaanotettu omasta syystään) - siihen eivät vaikuta sijaisperheen tekemiset tai tekemättä jättämiset yhtään.
Perheen ulkopuolelle sijoitettu lapsi voi palata kotiinsa heti kun huostaanoton syyt ovat poistuneet ja niitä syitä ei ole sijaisperhe ollut aikaansaamassa eikä kykene niitä poistamaan.
Vanhempien elämän pelastajaksi ei lapsi ole tähän maailmaan tullut, päinvastoin lapsi on kutsuttu vanhempiensa toimesta saamaan kaiken sen rakkauden ja huolenpidon osakseen, jonka hän ehjäksi aikuiseksi kasvaakseen tarvitsee - jos hänet tänne kutsuneet vanhemmat eivät tehtäväänsä kykene on lapsen edun mukaista, että hän saa kykenevät sijaisvanhemmat.
Vaikka sijaisvanhempana ymmärrän niitä ressukoita, joiden lapset meille on sijoitettu, niin en voi päätöksiä elämänmuutoksesta heidän puolestaan tehdä, vaan itse heidän on itseään autettava ja käytettävä apunaan niitä ammattilaisia, jotka heitä pystyvät auttamaan.
joissa lapsen huostaanoton purusta päätetään tapahtuu ihan muuta. Sijaisvanhemmat kuulemma yrittävät viimeiseen saakka estää purut. Heitä kun näet kuullaan siinä purussa. Ei ole yksi eikä kaksi juttua - olen kuullut. MOney, money, money...
minä en, oletko varma että nämä kuulopuheesi ei yhtään kertojan oman näkemyksensä mukaan värjättyjä?
Palaappa asiaan sitten jos/kun itse olet sen kokenut.
sijoitettujen lasten vanhempia ja sukulaisia.
hallinto-oikeuden suullsessa käsittelyssä sosssu ei sanonut mitään. Oli kutsunut sijaishuollon edustajan paikalle, joka hauukkui minut niin lyttyyn, että jouduin lääkäriin käsittelyn jälkeen.
astuu tämä sijari aika isoihin saappaisiin jos kokouksia noin haukkumalla johtaa ja ei ole sosiaalityöntekijäkään työnsä tasalla jos antaa tämmöisen tapahtua.
Sijaishuollon edustaja muuten? ei siis sijaisvanehmpi?
tapahtui hallinto-oikeudessa, niin ei sielläkään hommaa osattu hoitaa.
Miten tuomari voi sallia tuollaisen.
Ei kait sieellä saa ketään henk. koht haukkua, vaan kertoa vain faktat, ei mielipiteitään.
Tuntuu käsittämättömältä.
Näihin ns. asiantuntijoihin, siis juuri jotka toimivat laitoksissa, ammattilaisiin luotetaan näköjään joka puolella aivansokastai ja siten heillä on niin paljon valtaa, joka suorastaan sokaisee heidät.
Näistä eri laitosten työntekijöiden lausunnoista ja takin kääntämisistä olen kuullut paljonkin.
Kamalaa, kun joku pikku viranomaisen tapainen saa ruveta Jumalaksi suorastaan. Nehän aivan sekoaa sen suuren valtansa kanssa, oikeesti, näin on käynyt useinkin.
meinattiin sijaishuoltajien oikeus kuulemiseen huostan purkutilanteessa ottaa pois. Tällöin sijaishuoltajien järjestöt ilmeisesti aktivoituivat ja vaativat oikeuden olevan edelleen itsellään. Niinpä se on uudessa laissakin. Mielestäni sijaishuoltajien tehtävä on hoitaa lapsia ja muiden tehtävä on arvioida. Eiköhän aleta toimimaan - sijoitettujen lasten vanhemmat ja sukulaiset - että tuo oikeus saadaan pois. Voisi nokan asentokin vähän laskea.
kun nyt kirjoitit asiallisen selkeän ja hyvin ilmaistun ,tiettyä asiaa koskevan kirjoituksen, niin miksi se piti lopetta
suoraan sanottua v...uiluun?
Jos on asia mitä ajaa niin eikö se riitä? pittääkö joka paikkaan yrittää saada myös loukkaavan lauseen mukaan? Jos pitää niin mitähän sillä voittaa?
tullut niin huonosti kohdelluksi sukulaiseni sijaisvanhempien taholta - ja koko sukuni on tullut, että minun on vaikea muistaa, että joukossaon hienojakin tyyppejä. Olen pahoillani. Loppulause oli tarpeeton.
oli siis mielestänikin ok, ja asiaa saa ajettua aina paremmin eteenpäin jos pysyy nimenomaan asialinjalla,
Kiukkua ja turhautuneisuutta pitää saada purkaa mutta siinäkin tulee pyrkiä siihen ettei ylistä,
toivottavasti sukulaislapsesi asia edistyy ja ainakin aluksi tapaamiset saatte kunnolla sovittua.
elämään vaikeissa olosuhteissa, kun sijaisvanhempi painostaa häntä. Ei saa esim. tuntea meitä muualla, kuin tapaamisilla. Hänet on pelolla painostettu meitä vastaan.
että tässä tapauksessa on PRIDE -koulutus mennyt hukkaan monessa mielessä. Ko. sijaisvanhemmat kyllä kävivät sen vasta siinä vaiheessa, kun talo oli pullollaan lapsia.
sairaalta touhulta..Ei voi mitenkään olla edes itse sijaisvanhempien edun mukaista, kaikki täysjärkiset nyt ymmärtää ettei ainakaan lapsen etu...
Pitäkää suvun kanssa päiväkirjaa tapaamisista sattumalta tapahtuneista kohtauksista ja kaikista tähän liityvästä, pvm klo tunnelma ja fakta tapahtumat ,silloin helpompi sossulle esittää. Jos muistista vaan puhuu niin toistaa usein itseään tai unohtaa jonkun tärkeän kohdan ja antaa siten sekavan ei luotettavan kuvan.
sossuun yhteydessä, tai jos ei sieltä tule apua, niin sosiaaliasiamieheen, vai mikä se nyt oli?
Jotainhan ton asian kans täytyy tehdä.
Ei pidä vain antaa asian olla ja sijarin luulla, et voi tehdä mitä huvittaa.
Inhottavaa kuulla, et tollasia mätäpaiseita on meidän porukassa.
on käyty. Kun kerromme, että meitä ja lasta kohdellaan huonosti, meille annetaan rajoituksia. Sosiaaliasiamiehistä ei ole mitään apua - asettuvat aina viranomaistan ja sijaisvanhempien puolelle näissä asioissa. Lääninhallituksen lakimies on ainoa, jolta olen saanut apua. Hänen avullaan sain yhden rajoituksen purettua.
vuosia tätä painajaista. Olisi paljon kerrottavaa - todella sairaita juttuja - mutta tunnistamisen vuoksi on vaikea kirjoittaa. Joillakin sijaisvanhemmilla kun on "asemaa" enemmän kuin muilla. Olen ajatellut, että kyllä ainakin kuolemassa olemme samassa asemassa.
Ja näyttää tuo sairauskin jotain auttavan...
vasta kun talo oli täynnä lapsia tai vaikkapa siinä vaiheessa, kun yksi ainoa sijoitettu lapsi oli talossa, ovat kouluttajat toimineet vastoin Priden henkeä, ottaessaan jo toimivan sijaisperheen valmennukseen.
Entäpä, jos kouluttajat tai perhe itse olisi tullut prosessin aikana siihen tulokseen, että heistä ei ole tai he eivät halua sijaisperheeksi. Sen selvittäminen on koko Priden tarkoitus. Pride ei automaattisesti takaa valmiuksia sijaisvanhemmiksi.
Jos Prideen otetaan jo toimivia sijaisvanhempia koko ajatus vesittyy. Jos perhe valikoituu ulos ohjelmasta, minne joutuvat siellä olevat lapset? Jo toimiva sijaisperhe ei voi tulla, eikä voi myöskään itseään aidosti arvioida, joten miksi valmentaa jo toimivaa perhettä, koska ilman Prideakin voi toimia sijaisvanhempana.
että Keski-Suomen alueella on sosiaaliasiamies, joka on myös lastensuojelun kiertävä erityistyöntekijä. Hänen toimenkuvaansa kuuluu myös huostaanottojen valmistelu yhdessä pienten kuntien sossujen kanssa. Kysyn vaan, miten tuollaisten silmälasien läpi autetaan sijoitettujen lasten sukulaisia. Oletteko muuten tietoisia, että alueen ensimmäinen sosiaaliasiamies sai potkut, kun auttoi liikaa ihmisiä - myös sijoitettujen lasten vanhempia ja sukulaisia. Sittenmmin hänen jälkeensä tulleet ovat olleet viranomaisystävällisiä.
asioita seurannut, olen huomannut monia rakenteellisia epäoikeudenmukaisuuksia - jotka pitävät näitä asetelmia koossa. Yksi esimerkki: Jyväskylän seudun ja lähialueiden kunnat käyttävät mielellään aina tiettyä samaa herraa lakimiehenään huostaanotto-oikeudenkäynneissä. Nyttemmin on selvinnyt, että sama juristi toimii myös Keski-Suomen lastensuojelun asiantuntijaryhmässä. Eli ensin voi suositella jonkun lapsen huostaanottoa asiantuntijaryhmässä ja sitten on asianajajana oikeudenkäynnissä. Tällaista kaikenlaista käpälöintiä löyty monesta paikasta. Suomiko korruptoitumaton. Ainakin hyvä veli -mentaliteetti toimii niin sijaisvanhempi, kuin kunnallispolitiikka -akselillakin. Sijaisvanhempi kun voi olla poliitikko ja hänen tuttunsa voi olla sosiaalilautakunnan puheenjohtaja ja semmoista esimerkiksi.
(sijoitettujen lasten vanhemmat ja sukulaiset) että tuonne lastensuojelun asiantuntijaryhmään saataisiin sellainenkin asiantuntija, kuin vanhempi niiden lukuisten viisaiden viranomaisten joukkoon. Olisi mukana ihminen, joka tietää, millaista on elää vaikeuksien keskellä perhe-elämää ja millaista apua tarvitsisi.
sijaishuoltaja puhui minusta p-aaa.
kaataa keiken. peräti pedofiilisyytöksin muutama vuosi sitten.
lausuman anto.
Eikö tuollaisia saa mitenkään oikaistua, edes oikeudessa.
isäni hautajaisiin, koska sukulainen omi hänet. En olisi kestänyt istua eri seurassa kuin lapseni ja sen päälle vielä surra isääni.
pystyvän huolehtimaan lapsistaan, kun ihan joukoittain on ympärillä ihmisiä joilta lapset viety ja eivät vielä tahdo takasin saada. Kertoo jotakin...teilläpäin taitaa olla sellanen epidemia liikkeellä?
lapsen kuulemista, pienenkin, sillain että ei edes sijaisvanhemmat, eikä biot ole paikalla. Ystäväsijaisperheessä on sisarukset, joita vanhempansa halusivat kotiin vuosia, tai ajoivat sitä kotiutusasiaa, mutta lasten oma mielipide ratkaisi, he halusivat käydä vain lomillaan kotonaan ja muulloin asua sijaiskodissaan, koska tuntivat sen enemmän kodiksi. Olivat niin pieninä lähteneet kotoaan, tuskin muistivat sitä aikaa. Minusta on hienoa, että lapsen mielipidettä alettaisiinkin kuunnella enemmän, sillä sitä on ihan liian vähän tehty. Ajateltu vain aikuisten ihmisten tunteita. Onneksi se on muuttumassa.
Suomssa on noinb 65 000 lasta lastensuojelun piirissä, eli enemmän, kuin kokonainen ikäluokka. Olisinhan aika valikoiva, jos en tuttaviini ja ystäviini heidän joukkoonsa kuuluvia lukisi.
Lapsen mielipidettä pitää kuulla ENNEN kuin hänet viedään kotoaan vieraille ihmisille. Se tuossa sinunkin esimerkissä on laiminlyöty. Hyvähän se on vuosikausien jälkeen mennä kysymään lapselta, jonka elämä on tietoisesti rakennettu vieraaseen perheeseen, että hei, haluisiksä nyt vaihtaa elämäsi toiseen. Haloo, minusta on hienoa, että lapsen mielipidettä pitää kuulla ENNEN KUIN HÄNET VIEDÄÄN KOTOAAN POIS.
Todella raukkamaista vastuunpakoilua viedä vastentahtoinen lapsi kotoaan ja sitten vuosien päästä siirtääkin vastuu lapsen tulevaisuudesta lapselle itselleen ja vasta sitten kysellä että hei, oliko sulla äitiä ikävä, haluuksä sittenkin kotiin.
on lojaali omille vanhemmilleen. Siksi lasta ei voi kuulla ennen huostaanottoa. Mutta vaikka hän olisi asunut 10 vuotta sijaisperheessä, hänestä ei koskaan tule lojaalia sijaisvanhemmille.
näin sanoo vanha sananlasku. Minä en tunne muita sellaisia perheitä, joista on lapset huostaanotettu, kuin meille sijoitettujen lasten perheet.
Kaikki sukulaisemme ja perhetuttumme, kuten mekin, ovat olleet kykeneviä hoitamaan lapsensa ihan itse, eikä huostaanoton uhkakaan ole leijunut yllämme.
Olen paljon mielummin aitojen ja elämän varjopuolia nähneiden ystävä, kuin pikkuporvarillisten itseään "hyvinä ihmisinä" pitävien. Joskin, mahtuuhan noita Tupperwarojakin jokunen tuttavapiiriini. Pintaa ja kiiltoa.
Ystäviini kuuluu myös työttömiä ja köyhiä, mutta ei heiltäkään ole lapsia huostaanotettu.
ennen sijariksi alkamistani. Kumma juttu. Olen väärissä piireissä kai elämäni elänyt.
viimeiseen asti vanhemmilleen, vaikka he olisivat tehneet mitä, lapsi pyrkii suojelemaan heitä ja usein valitettavasti kokee olevansa syypää kaikkeen ja siihen että vanhemmat nyt menettävät hänet. Siksi lasta, varsinkaan pientä vaikea kuunnella siinä vaiheessa kun tilanne kotona ajautunut umpikujaan. Etkö ole kuullut tälläisestä ennen? Jopa insestin uhrina ollut lapsi pelkää paljastaa totuutta ulkopuoliselle. Ei ole mitenkään lapsen edun mukaista että lapsi joka ei uskalla sanoa mitään huonoa kotioloistaan vaikka kaikki näkyis ulkopuolellekin jo, jätettäs oman onnensa nojaan vanhempiensa armon alle.
juttusi vasta kun olin jo kirjoittanut saman helinälle vastaukseksi. Eikö ole omituista että biologinen vanhempi ei nää tälläistä kanttia asiasta lainkaan? Tai ei siinä mitään kummaa taida olla.
Vastustatteko lapsen kuulemista hänen omassa asiassaan, vaikka uusi lastensuojelulaki ja YK:n lasten oikeuksien julistus sitä Suomelta edellyttää ennen radikaaleja huostatoimenpiteitä ja sijoituksia?
kun kaikki muut käyvät, muutteivat sijoitettujen lasten vanhemmat ja sukulaiset. Ehkäpä alan vaihto voisi tulla kysymykseen?
kun on sijaisperheessä. Lapsi peittää kokemasa kaltoinkohtelun (sijaisperheessä) koskapa ei tiedä, mitä seuraa, jos kertoo siitä. Epäilee, että vielä pahempaa seuraa. Se on sitä Tukholman syndroomaa.
jos ei ole minkäänlaista käsitystä mistään tarkoituksista niin eipä pidä viljellä epätietouttaan, osoittaa vaan oman tyhmyyden ja moukkamaisuuden.
joka antaa muodollisen ja huomio vain muodollisen pätevyyden sijaisvanhemmaksi. Kurssin pääsyvaatimus on että osaa kävellä koulutukseen sisään.
siitä oikeasta ammatistani tähän sijaisvanhemmuuteen ja tapana ei ole vatkata edes taas. Ja tämän työn myötä on pakko ollut tutustua tähän väestönosaan, jolta lapset huostaanotettu, eihän tätä muuten voi tehdä. Ja kyllä, kohdalleni on osunut useita ihmisiä, jotka voin hyvillä mielin kutsua kotiini lastaan katsomaan ja näen heissä inhimilliset puolet. Kaikki heistä eivät ole olleet katkeruuden sumentamia, vaan haluavat yhdessä meidän kanssa ajaa lapsensa parasta ja näin minäkin saan iloinen hymy kasvoillani sellaisille ihmisille lapsen joku päivä takas luovuttaa. Tiedän että hänellä on kotonaan kaikki hyvin. Aina näin ei voi tehdä, valitettavasti. Meitä on niin moneksi.
varsinkaan pienen ei ratkaise asiaa. Isompia kokonaisuuksia.
ollut vaiheesta kun lasta ollaan vasta kotoaan irrottamassa????Sijaisperheestä ei siinä vaiheessa ole vielä tietoa lapsella. Joten pelko on kyllä jostain muualta lähtöisin...
tuli kotiin sisään pitään koulutustaan yksilövalmennuksena...voitko kuvitella, ei tarvinnut edes kävellä???
itsensä kertomaa. Häntä oli kaltoinkodeltu pitkään sijaishuollossa, eikä uskaltanut kertoa kokemuksistaan, ennenkuin sijoitus oli purkautunut. Kertoi vanhemmalleen, että kertominen aiemmin ei olisi auttanut, päin vastoin, hän olisi varmastikin saanut osakseen vielä huonompaa kohtelua.
oliko kyseessä laitos perhekoti vai sijaisperhe?
Itsekun en voi ottaa kantaa kuin tuohon sijasperheen näkökannalta,omasta, ja tuttujen, meillä ei kyllä iknä mitään kosto operaatioita olla harrastettu.
Ja vieläkin vaikkei liity pätkääkään tälle palstalle, se syndrooma tarkoittaa että vangitsemis tilanteen jälkeen kun pääsee vapaaksi kehuu kidnappaajiaan eikä myönnä että itseään olisi kohdeltu väärin vaikka aseella olisi uhattu.piste.
krtisoi sijaishuoltoa, mutta ei uskalla sanoa sitä niille. Hän on todennut, että toiset on tyhmiä, kun ne eivät tottelee; saavat rangaistuksia.
huolehditaan lasten fyysisestä koskemattomuudesta.
on mielestäni aikuinen joka on tahtonut ottaa elämäänsä,vastuulensa lapsen jonka biol.vanhemmat ovat joutuneet/tai antaneet,syystä tai toisesta huostaanotetuksi.Hyvä sijaisvanhempi pitää toki ymmärtää biol.vanhempia yleisellä tasolla.Eli ymmärtää ja hyväskyä vanhemmat.se ei tarkoita että minun pitäisi aina jaksaa ymmärtää tai hyväskyä biol.vanhempien teot/puheet.He ovat osa lapsen elämää.Sijaisvanhempi ei tarvitse olla biol.vanhemman "hoitaja"tuki ja ymmärtäjä,siihen on eri hekilöt.Sijaisvanhemman päävastuu on lapsi.On hyvä jos biol.vanhemmat pystyvät ja jaksavat pitää yhteyttä lapseen,mielellään säännöllisesti.Minä olen vuosien varrella oppinut tuntemaan sij.lasten biol.vanhemmat ja meillä on hyvä suhde,olemme ystäviä.Mutta se vei aikaa. huostaanotto on aina se viimeinen vaihtoehto ja se jättää aina traumoja mutta suuremoia traunoja olisi tullut jos olisivat jääneet huostaanottamatta.Kaikki yhteiskunnan tuet oli kokoéiltu sitä ennen mutta se ei auttanut,lapset kärsi.Tänä päivänä emme enään tarvitse puhua entisistä ajista vaan yhdessä,sijaisvanhemmat & biol.vanhemmat tuemme nuoria elämässä eteenpäin.
Hyvä sijaisvanhempi? yritän olla.
perheen jälleenyhdistämiseen. Kyllä tässä prosessissa sijarilla on iso valta.
Meillä oli kinaa sijaishuollossa viikkko sitten, pyynnöstäni asiasta järjestettiiin pienellä varoitusajalla neuvottelu, jossa asia puitiin läpi. Näin tulisi tehdä aina, että ei ala tuleemaan kaunoja puolin eikä toisin.
sijarilla saattaa olla mahdollisuus vaikeuttaa huostan purkua, jos niin haluaa ja ilkeää.
Eli, kuten täältäkin on saanut lukea, niin voi keksiä kaikenlaisia tekosyitä ja esittää jopa valheellisia väittämiä.
Sossun tehtävä on selvittää todellinen tilanne ja olla uskomatta sokeasti sijariin.
Huostan purkamisen puoltamisessa, tai jopa aloitteen tekemisessä siihen suuntaan, on sijarin vaikutusmahdollisuudet tosi vähäiset.
Purkuasioissa aloite pitää tulla bioilta.
Heiltä myös ne näytöt sossulaan päin ja jos yhteydenpito ym. on lapsiin päin sujunut sovitusti ja vanhemmat vaikuttavat myös sijarin mielestä luotettavilta ja tasapainoisilta, niin tietysti siitä voi oman näkemyksensä sossulle kertoa, mikä saattaa tukea muita näyttöjä, mutta siinä ne mahdollisuudet lähinnä on.
Tietysti myös keskustelut lapsen kanssa ja lapsen kertoman edelleen välittämisessä on sijarilla mahdollisuus osallistua, mutta ei mitään varsinaista vaikuttamismahdollisuutta.
Viime kädessä on sossusta kaikki kiinni.
pienintäkään kritiikkiä sijaishuoltoa kohtaan. Viime hässäkkä tuli siitä, että hain lapseni sairaanaollessani kotiin ja näytin myös sairaalta. Sitten soittivat kotiin LAPSELLE seuraavana päivänä, että haluaako tulla takaisin sijaishuoltoon.
Arvaa, että minä suutuin ja sitten suuttui sossu.
lasta kohtaan, mutta lapsen rakkaita ei saa unohtaa.
Minusta huostan purkualoitteen pitää tulla sossulta, joka huostankin on aloittanut. On aivan järkyttävää, että järkyttynyt ja todella heikossa asemassa oleva ja elävä äiti/isä vielä velvotetaan ilman mitään asianajajaa ryhtymään ja opettelemaan huostanpurkuprosessi, joka ei yleisen käsityksen mukaan edes toteudu kuitenkaan.
Sosiaaliviranomaisen vastuulla on sen lapsen ja hänen perheensä elämän järkkääminen sitten kokonaisuudessaan, kun kerta on alkanut mestaroimaan. Sopis niidenkin katsoa vähän nenäänsä pidemmälle huostia huiskiessaan. 16.000 sijoituslasta ei ole aiheesta vaan joukossa on aiheettomia ihmisoikeusloukkauksia vaikka millä mitalla, johan tuo lukumäärä puhuu puolestaan, meitähän on vain vähän päälle 5 miljoonaa.
Siinä amalia on oikeessa, että sossun tulee itse kriittisesti katsoa sijareiden lausuntoja, koska nämä sijarithan on taviksia, eivätkä näe asioita sillä tavalla objektiivisesti, jos inhmimillisiä ovat, kuin sellainen, jonka kodista ei ole kyse, jonka lasten kasvinkumppaneista ei ole kyse, jonka omista tunteista ei ole kyse, jonka ruokapöytään ei jää tyhjää tuolia.
Sossuta suihkivat miten sattuu, ja tavikset kantavat vastuun ja seuraukset. Se on nähty.
mutta minusta amalia on hyvä sijari.
toivottavasti, et tarvi katua sanojasi.
Mikä sinut saisi katumaan.
Olen siitä hyvässä asemassa, et olen tavallaan sijarina jo tehtäväni tehnyt, kun olen lapset saanut kasvatettua kaikki aikuisiksi.
He nyt enimmäkseen vastaavat itse itsestään.
Minä olen vain taustatukena.
Nyt kun katson aikaa taaksepäin ja sitä mitä lapsista on tullut, niin olosuhteisiin ja lähtökohtiin nähden voin olla suhteellisen tyytyväinen.
En mitään suuria ole odottanutkaan, mutta minusta heillä ajatusmaailma on melko hyvällä pohjalla.
Arvostavat työntekoa, osaavat olla empaattisia.
Sympaattisia ovat aina olleet. Ovat hyvinkin sosiaalisia jne.
Arvot suhtkoht kohdallaan. Nyt olen huomannut, että se minkä olen omalla esimerkilläni pystynyt heille siirtämään on myös mennyt perille.
Se kyllä tuntuu hyvältä.
Yksi nyt vielä on vähän murheenkryyni, mutta jotain hänelläkin on siellä pohjana, ettei varmaan koskaan täysin retkahda. Kasvaa vielä pitää, kyllä se varmaan siitä, uskoisin.
ollaan Helinä. Hyviä sijareita on olemassa.
Minulla on fiksu lapsi huostassa, viikonloput kotona ja kotiutusta on harkittu.
Minä vihaan sijaishuoltoa (en siis kaikkia) ja sossuja, koska lapseni ei minun ja häne tahtonsa mukaan saa asua kotona.
Voitteko uskoa, että olen hyvä äiti?
hyvä onkin, kun on jopa adoptoinut sijoitettujaan.
Hänellä tuntuu riittävän jaettavaa ties kuinka monelle lapselle, todella hatun noston arvoista.
Tiedän itse monia tosi hyviä sijareita, jotka vain ovat hiljakseen enempi, ettei kukaan heistä oikein tiedä. Yksi heistä on täälläkin aina välillä vieraileva nimim. "äiti-51" kirjoittava.
Ette arvaakaan, miten monet suorastaan uhrautuvat sijoitettujensa puolesta ja takia. Ovat valmiita taistelemaan lasten puolesta ja suojelevat ja puolustavat aivan kuin omiaankin, joskus ehkä enemmänkin.
Jotenkin on itselläkin aina ollut sellanen tunne, et mun pitää pitää lasten puolia joka suuntaan, kun ei kukaan muukaan sitä tee ja koska heidät on jätetty tavallaan heitteille omien äitien taholta.
Tiedän, et monet muutkin sijarit ajattelee just niin, että pitää yrittää itse antaa enemmän, kuin "laki sallii", koska jäävät niin paljosta muuten paitsi.
En tarkoita nyt materiaa, vaan sitä välittämistä ja huolehtimista.
Joku leijonaemo meissä kait istuu ja suojeluvietti voimakkaimmillaan.
lapset heitteille. Minä en ainakaan sitä ole tehnyt, mutta tälle huostakoneistolle ei voi mitään.
Huosta on monelle äidille niin kova paikka, että siinä menee lopullisesti elämänhallinta ja monella koko henki. Lakikin vaatii apua näille äidelle, käytännössä siitä ei kuitenkaan näy hajuakaan.
Olin vähällä tappaa itseni aikoinaan, kun se tapahtui.
Jokainen hyvä äiti vihaa sitä tahoa, joka vie häneltä hänen lapsensa. Huono äiti vähät välittää.
Minusta hyvä sijari on sellainen, jolla on potentiaalia kehittyä ja kyseenalaistaa omia ja toistenkin näkemyksiä. Hyvä sijari ei usko auktoriteetteja. Hyvä sijari ei elä valmiissa maailmassa, vaan muuttuvassa, koska lapsen tulevaisuus on vielä kokonaan luomatta eikä sitä edellinen ikäluokka kykene tekemään. Nämä lapset tekevät sen itse.
Minusta Merkka on hyvä sijari, koska hänellä oli se kyky kasvaa. Hyvä sijari on sellainen, jonka itsetunto ei romahda vaan voimistuu siitä, että voi oppia jonkin uuden oivalluksen.
Sääli, että on niin paljon huonoja sijareita, joiden maailmankuvaan mahtuu vain se oma pihapiiri ja omat, auktoriteeteiltä opitut näkemykset. Sellaisen ei pitäisi ottaa toisesta maailmasta (veräjän ulkopuolelta) lasta kotiinsa, koska hän ei pysty siihen lapseen ja hänen tulevaisuuteensa sopeutuvaan vaan kaavan mukaan mennään.
Periaatteen ihmiset eivät sovellu sijareiksi.
on käynyt niin, joten Inkeri on voinut jopa adoptoida nämä äitinsä hylkäämät lapset.
Minusta on tosi surullista, että teidän kaltaisia tapauksia on.
En tarkemmin taustoja tiedä, mutta vaikutat siltä, et olet välittänyt aina lapsistasi ja ero heistä on todella tuskallista.
Tiedätkö, että kaikki äidit eivät koe yhtä raskaasti, vaan ovat helpottuneita, kun lastenhoitovastuu on muilla kuin heillä.
Voin vain kuvitella mitä se tuska on äidillä, joka välittää ja ikävöi lastaan.
Mikä sun tarina on, miksi lapsi vietiin?
Etkö saa lasta takaisin kotiin?
voin uskoa.
En tiedä sinusta mitään, mutta tiedän, että lapsellesi olet aina joka tapauksessa maailman paras äiti.
Miksi lapsi on huostassa, voitko kertoa?
Minusta on tärkeintä aina se, että yrittää tosissaan olla hyvä äiti.
Meistä kukaan ei ole täydellinen, vaikka kuinka yrittäisimmekin, niin aina ei pysty olemaan sellanen, kuin haluaisi, tai mitä lapset haluaisi.
Tärkeintä on yrittää parhaansa ja kun sen on tehnyt, ei kukaan voi enempää vaatia.
Toivon, että saat lapsesi pian kotiin ja voit sitten todistaa myös itsellesi, olevasi hyvä äiti.
että vihaaminen ei vielä ole merkki siitä, että kyseessä olisi hyvä vanhempi.
Helppo on syytellä muita omista ongelmistaan ja kohdistaa viha ulkopuolisiin, kun pitäisi katsoa peiliin.
Joku voi olla tosi hyvä vanhempi ja ajattelee lapsensa tunteita ja haluaa säästää lasta joutumasta taistelutantereelle, eli ajattelee kypsästi lapsensa parasta ja siksi haluaa välttää kaikenlaista riitaa. Monissa tapauksissa sellainen käytös tulkitaan kypsäksi käyttäytymiseksi ja siten auttaa myös kotiuttamisasioissa.
Mitään selvää rajanvetoa ei näissä voi käydä, koska kaikki tapaukset ovat niin yksilöllisiä.
Tarkoitin vain sanoa, ettei pelkkä vihan osoittaminen vielä kerro yhtään mitään.
Jos esim. äiti kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeuden mukaisesti ja aiheettoman huostan uhriksi, on aivan luonnollista, että siinä tilanteessa vihaa varmaan aivan kaikkea.
Ei kai sentään adoptointi mikään erityinen hyvän sijarin tunnusmerkki ole? :-) Meillä adoptointi vain tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Kyllä minä ihan yhtä onnellinen ja ylpeä olen niistä lapsista, jotka ovat palanneet vanhempiensa luokse.
Paljon allekirjoitan tuosta Amalian jutusta. Jonkunhan näiden lasten puolta on pidettävä, jos biologinen äiti ei siihen syystä tai toisesta juuri silloin pysty.
puolestasi, että sinä kaipaat lapsiasi, etkä heitä saa. Se on väärin!
Mutta valitettavasti kaikki äidit eivät ole samanlaisia. Meidän sijoitettujen lasten tapauksessa lasten vanhemmat ihan konkreettisesti hylkäsivät lapset. Yli viiden vuoden ajan yritettiin jos jonkinlaisia tukitoimia, mutta ei heitä kiinnostanut. Sitä on vaikea ymmärtää.