Päätimme miehen kanssa eilen, että pääsiäisen jälkeen alamme etsiä rakkaalle karvakuonollemme parempaa kotia, kuin mitä me pystymme sille tarjoamaan. Sydän särkyy tämän asian takia :( Aina olen aikaisemmin suorastaan halveksinut ihmisiä, jotka ottavat koiran ja sitten parin vuoden päästä antavat sen pois. Ja nyt olenkin itse yksi heistä. Vaikka miten päin tätä asiaa yritän miettiä, huomaan aina, että pois antaminen on kaikkein paras ratkaisu meille kaikille, myös koiralle. Nyt ei voi muuta kuin toivoa sydämen pohjasta, että löydämme oikeanlaisen ja rakastavan kodin karvakuonollemme.
Vaikea päätös on tehty: koira vaihtaa kotia
surullinen :(
6601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
toit murheesi,täältä et saa kuin haukkuja =(
Itse toivotan hyvää onnea matkaan.
Olen ne mielestäni ansainnutkin.
perinpohjin miettinyt, tai olette miettineet. Näin ollen olet rehellinen itsellesi ja myönnät, että olette epäonnistuneet koiran kasvattajina, eikä koiran ole hyvä kanssanne.
Ratkaisu, johon olette päätyneet, on mielestäni juuri oikea, etsikää koiralle hyvä koti, se on teille kaikille hyvä, en näe syytä haukkua sinua, vaikka henkilökohtaisesti en hyväksy ajatusta, se on taas minun asiani, eikä siitä enempää.
Katsoppas Apulan sivuilta koira osiosta, annetaan koti palstalta ihmisiä, jotka etsivät koiraa, sieltä voit löytää hyvän kodin koirallesi.
Toivotan onnea kodin etsinnässä ja Hyvää Pääsiäistä.
Millainen koira etsii uutta kotia?
mitä oikein kaipaat???tekokyyneleitä?? mikä on niin ihmeellisen rankkaa ettei koiralle ole tilaa ja aikaa??teettekö lapsellekkin noin?? ällöttävää tekopyhää säälin kerjäystä!
sairastua niin ettei pysty huolehtimaan enää koirastaan. Eikö ole parempi tällöin hankkia koiralle sellainen koti, jossa sen kaikki tarpeet voidaan täyttää mahdollisimman hyvin? Oma tätini sairastui pian( tai sairaus todettiin, oli sairastanut varmasti jo useamman vuoden) koiransa ottamisen jälkeen parkinsonin tautiin, sairaus eteni nopeasti eikä muutaman vuoden päästä enää pystynyt huolehtimaan siitä(iso koira, ei pystynyt enää ulkoilemaan koiran kanssa tarpeeksi ja muitakin vaikeuksia alkoi ilmetä).
Siinä mielessä tilanne oli parempi kuin ap:llä, että olin itse suunnitellut ottavani koiran ja tätini antoikin koiransa minulle. Koira on aina innoissaan kun tämän tädin luokse mennään kylään, mutta ei ole minusta mitenkään kärsinyt kodinvaihdoksesta.
Olisiko sinun mielestäsi koiran pitänyt jäädä tätini hoiviin? Hän ei pysty enää liikkumaan kävellen, kaikki tekeminen on vaikeaa sillä sairauteen kuuluu käsien "pakkoliikkeet".
Ei asiat ole aina ihan mustavalkoisia!