Taitaa tulla viimeinen kesä jonka enään elän, ensi syksyä ja talvea tuskin jaksan. Menee elämä pahasti huonoon suuntaan. Vähän aikaa sitten ajattelin että kattellaan nyt vielä 25-vuotiaaksi, mutta voimat ovat huvenneet ihan silmissä.
Viimeinen kesä
20v.
331909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Talvet on muuttunut vuosi vuodelta vaikeammiksi. Ens talvesta tulee kyllä helvetillinen jos muutosta ei kesän aikana tapahdu. Tämänkin talven ylittäminen oli työn ja tuskan takana.
Aikansa hyvinkö syö ja ottaa tramalia pahimpiin särkyihin, joita olemassa ilmeisesti on, niin kyllä se perrrk. siitä iloiseksi muuttuu vielä. jos on väärin reenaillu väliin niin eise auta valittoo turrhia ennää. Kyllä nää oot kova ukko kuiten.
Tää aika on hassu juttu mari
nyt tuntuu että kesät silloin vain kesti kauemmin
vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle
aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin
http://www.youtube.com/watch?v=0OF0qGxxlF0
että miten sitä paremmaksi muutetaan.. Luottaa obamaan vaan hän. Ja ei se kuule helppoa ollu ennen meitäkään vuonna 42esim.
Laulu ja hienosti vedetty. Kiitos salainen Ystäväni.
aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin, TODELLAKIN
itsellesi jostain apua. Mikä elämän on niin huonoon suuntaan vienyt sinulla, nuorella ihmisellä? Kun sinusta tuntuu, että voimasi ovat huvenneet, niin missä ovat läheisesi, ystäväsi, missä tukea antavat ihmiset? Onko sinulla kenties huonosti toimiva lääkitys?
Älä jää yksin miettimään ja suremaan, auttavia käsiä löytyy, inhimillisiä, ystävällisiä kanssaihmisiä, jotka aivan oikeasti välittävät. Hae itsellesi apua.
yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, joiden elinkeino on pidätellä sinunlaisiasi hengissä! Arkipäivisin yhdeksästä viiteen!
Varaa ihmeessä aika nyt, niin ehkä jo joulun alla joku kuuntelee murheitasi!
Miksi hakea pillereitä ei niillä todellista onnea saa jos perus lähtökohdat on perseellään niillä vaan turrutetaan paha olo ihan sama niin kuin turruttaa paha olo viinalla
se on vaan kysellä, kun on niin tyhmä, ettei sarkasmiakaan ymmärrä.
Niitse räväytti.
en ajatellut katsella enää edes tätä kesää. Nähdään rajan toisella puolella...
kuoleman omiin käsiisi, teit virheen, jota et voi perua.
vuotta sitten että elin viimeistä kesää, olin siitä täysin varma, elokuussa yritin itsemurhaa, mutten onnistunut. Ajattelin viime kesänä myös että elin viimeistä kesää, olin varma että viimeistään talvella lopetan mun elämän. Oli lähellä etten lopettanut. Tajusin että pitää vaan elää, niin kauan kun on elämää on aina toivoa, joten sinäkin vielä selviät. Pitää vaan sietää tätä kaikkea vaikka tämä elämä on vaikeeta. Toivon sulle voimia jatkaa.
Sillon mieli kuohuu. Eletään tässä ja nyt. Mutta kannattaa katsoa ja odottaa elämää eteen päin. Ihminen kypsyy vanhetessaan kuin viini. Ja sitten vuosikymmenten päästä tuntuu ne nuoruuden epätoivoiset ajatukset lapsellisilta höpinöiltä. Ja jos nyky nuorilla on jotain masennus- tai ahdistusoireita, on niihin saatavana erittäin hyvää lääkitystä. Jos on suuri ahdistus, voi mennä pikaisesti terveyskeskuksen päivystykseen tai vähemmässä kiireessä varata ajan lääkäriin terveyskeskukseen tai yksityispuolelle. Siis apua löytyy aina. Epätoivoon ei kannata vaipua!!
ilmeisesti vuodenaikaismasennuksesta,josta hänellä on kokemusta.Tiedättekö mistä silloin on kysymys.????Asia on hoidettavissa,kunhan siitä kertoo avoimesti psykiatrilleen.Elämässä on paljon hyvää ja mielenkiintoista.Toivon sinulle 20v kauniita aikoja elämääsi.Tällä hetkellä ajattelet nyt ensi syksyä ja sinua saattaa pelottaa tuo talvikausi.Nyt on ihana kevät ja kohta vihreys voittaa.Mutta sinun kannattaisi nyt tosiaan kesän aikana jaksaa hoidattaa itsesi kuntoon.
Minun neuvoni olisi,että erikoislääkäri olisi sinulle hyvä asiantuntija.Sinun kannattaisi tosiaan luotta erikoislääkäriin ja kertoa tarkkaan hänelle mistä kiikastaa.Sinä itse tiedät asiasi paremmin kuin kukaan muu.Me kaikki muut pyrimme auttamaan sinua parhaalla mahdollisella tavalla.
Myöskin sinun ikäsi on juuri sellainen,johon kuuluu kaikenlaisia mullistavia elämänvaiheita.Minä olen itse 45 ja olen läpikäynyt tuon 20-vuoden iän.Helppoa ei silloin ollut,mutta tuo aika menee kyllä ja muuttuu varmasti sinullekin helpommaksi.Usko pois.Luota elämään.Kirjoittele tälle palstalle.
kai seuraavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaamosmasennus
http://www.valohoito.fi/art/terve.htm
Seuraavaa vuotta en näe itsekään. Yksin 22 vuotta, jes. 23 ei todennäköisesti ehdi napsahtaa mittariin.
itsesi?
vahva tunne, et tämä talvi oli se kaikista viimeisin talvi, jonka elän. Kuudestoista talvi. Sen tunteen myötä tuli äärimmäisen helpottunut olo.
Saattaa olla että elämäni onkin määrätty päättyväksi tässä vaiheessa. Ehkä menehdyn auto-onnettomuudessa tai jossakin muussa onnettomuudessa, tai sitten tulen vain siihen pisteeseen että olen valmis siirtymään pois täältä muiden keskuudesta ja lopetan kaiken ns. oman käden kautta. Jokatapauksessa tuntuu helpottavalta, kun tietää että kauaa ei ole enää jäljellä. Tiedän sen vain :)
Älkää nyt hyvät ihmiset noin nuorina...
Ette niitä talviakaan sitten vähän myöhemmin elämässä koe enää samalla tavalla. Itselleni talvi on nykyisin mukava vuodenaika, samoin syksy uuden alkamisen aikana. Oikeastaan keväät on viime vuodet ollut se pahin... mutta ei siitä nyt enempää.
Yrittäkää luovia elämää vaan. Vielä on paljon nähtävää, ihan toisenlaisia maisemia. Voimia!
ystävä hyvä,hae apua erikoislääkäriltä,jotta saisit tuon ajatuksen pois.Masennukseen on olemassa psykoterapiaa ja lääkkeen saa lääkäriltä masennukseen.Psykoterapia olisi yleensäkin parempi vaihtoehto kuin lääke.Luotettavan henkilön kanssa keskustelu olisi tärkeä asia silloin,kun ajattelee itsaria.Mutta,kirjoittele sinäkin tälle palstalle.Samanlaisia tunteita on monella,jotka kirjoittelevat tälle masennuspalstalle.Älä anna periksi.Luota elämään.
minulla nyt viimeinen kesä tulossa, talvella juna korjaa minut pois täältä. Sinnittelen vielä sitten lopetan mahdollisesti kaiken, harkitsen vielä. Pitää katsoa miten asiat menee, jos huonompaan suuntaan eli jos joudun laitokseen tai kuntotuskotiin ja siellä kiusataan silloin kaikki on varmasti loppu, en jaksa enää.
Itse en uskalla vielä sanoa, että tämä olisi viimeinen kesäni. Ei vain uskalla vielä. Isäni ja veljeni on ainut syy miksi elän täällä. Muuta syytä ei ole. Ei ole ystäviä enkä niitä osaa löytääkkään. Pelkään ihmisiä, en osaa puhua heille en uskalla en osaa mitään, en tiedä miksi. Elämäni on tässä seuraavassa.. Aaamulla ketuttaa, kun pitää lähteä töihin, töissä ketuttaa, kun siellä pitää olla, töistä palattuani ketuttaa jo seuraava työpäivä. Viikonloppuna ketuttaa, kun kökötän yksin kotona , lomat ketuttaa kun kökötän yksin kotona ja stressaan kaikki vapaa-aikani tämän shitin takia. Vuoden päivät olen käynyt terapiassa ja popsinut kolmea eri lääkettä. Reilu vuosi sitten lopetin, koska ei huvittanut tuhlata rahaa tuohon josta ei ollut mitään apua minulle. En vain enää jaksa, kun ei noista ole mitään apua ollut.
Elämä edessä sinullakin. Luethan näistä muistakin ketjuista hyviä vastauksia, sinulla on kohtalotovereita, ystäviä. Minäkin yksi heistä.
Muistan sinua, myös rukouksin (olen jo vanhempi henkilö, paljonkin nähnyt ja kokenut - siksi uskallan kokemuksesta sanoa, että apua on tulossa - sitä tulee esim."ylhäältä" kun sinne päin vähänkin vilpittömästi kurottaa - perästä päin sen oivaltaa että apua on saanut - apua tulee myös muualta, toisilta ihmisiltä, jne.)
Kannattaa siis rohkeasti vain elää eteenpäin, valoa kohti - olla avoimena ottamaan vastaan.
Oma asenne ratkaisee. Tee oma osuutesi aina kuitenkin niin hyvin kuin osaat tässä elämän kilpakentällä - sitä sinulta vain kysytään - miten itse hoidat "leiviskäsi" - miten itse suhtaudut..
Anna hyvän itsessäsi aina voittaa.
Mitä viesti ketjun aloittajalle kuuluu? Toivattavasti kesä on tuonut jotain hyvääkin.
Parasta toivon sinulle sydämestäni.
Kovin olet nuori vielä - elämä edessä. Luethan muitakin ketjuja, hyviä vastauksia - ja vain hyviä, samoissa elämäntilanteissa ja iässä olevista.
Et siis ole ainoa etkä yksin. Mutta huonot viestit ohita, ilkeät tai muuten vain negatiiviset.
Anna hyvän voittaa - aina.
Täälläkin yksi pieni ihminen toivoo, ettei kukaan teistä nuorista tekisi mitään itselleen... Tuon ikäisenä elämä voi joskus näyttäytyä aika synkkänä kun on ongelmia. Mutta iän myötä tunteetkin tasaantuvat. On kokemusta, pitkällinen mielenterveysongelma on alkanut helpottaa nyt lähestyessä kolmeakymmentä.
Te olette tärkeitä, jos kukaan ei ole sitä teille sanonut, niin minä sanon nyt. Uskokaa siihen hyvään mitä teissä on, varjelkaa sitä kuin liekkiä tuulessa. Pahojen ajatusten tullessa älkää epäröikö hakea apua. Ammatti-ihmisiä on Suomessa vaikka kuinka jotka tekevät työtä teitä varten. Kun vain uskallatte luottaa. Voimia teille kaikille elää.
samanlainen elämä. Toisilla on vaikeat ajat myöhemmin. Eli ei missään vaiheessa itselleen pidä tehdä mitään pahaa, kuin ei myöskään muille. Ainoa paikka missä tulee sotia, on sota. Toivotaan ettei tule sotaa. Mutta mahdollista on, että ihmisten pahuuden tähden tulee sotia enenevässä määrin.
Moi. Haluisitko sä kirjoitella mun kanssa, vaikka mesessä? :) Mulla on ollut ahdistusta masennusta jo 5 vuotta päällä ja koitan vaan jaksaa.
taisi tosiaan olla viimeinen kesä kun ei kaverista mitään kuulu, toivottavasti missä oletkin niin on parempi olo
sanonko mikä?
.
.
.
.
.
.
.....
.
.
.
.
.
KULTAINEN NOUTAJA.
ne on tunteet, jotka saa aikaan ajatukset, ettei enää olis mitään syytä elää. kun saat esim. lääkkeistä positiivisempia tunteita tilalle/ ne aallonpohjat pois, niin usko vaan niin helpottaa!
vähitellen se hyvä elämässä lisääntyy, pienistä hyvistä tuntemuksista.
mutta masennus on se, joka vain ruokkii itseään. se noidankehä pitää nyt katkaista.
varaa aika lääkärille ja puhu suoraan tuntemuksistasi. sinun on tehtävä se nopeasti!!
nim. apua saanut