Noniin koko juttu siis lähti siitä, kun tuonne mun työpaikalle ilmestyi noita työssäoppijoita yhtäkkiä. Niillä oli sitten joku 5 viikon kestoinen työssäoppimisjakso. Noh, mun osastolle tuli yks mukava tyyppi: Lucy, jonka kanssa aina hulluteltiin sitten kun paremmin tutustuttiin.
Kerran sitten mentiin siinä sen mun ihastuksen, Victorian luo sellasissa naamareissa. (En vielä tällöin ollut ihastunut tähän kyseiseen Victoriaan.) Mehän nyt oltiin ihan pähkähulluja, kun sellanen päivä päälle sattui. Mutta joo, sitten kun alettiin käydä Lucyn kanssa aina Victoriaa moikkaamassa, niin mä vähitellen aloin ihastua siihen.
Kai te tiedätte. Just niinkuin vaakanainen kuvaillaan. Valloittava hymy, olemus, rauhallinen ja asiallinen asenne, hieman häpeilevä (mutta ei se mitään), erittäin vetovoimainen katse jne.
Kaikkea tätä se Victoria oli. Ja sillä oli tummat pitkät hiukset, vihreät silmät ja hymykuopat. Voi vitsi mä jäin vähitellen aivan koukkuun!
No se mikä tästä asiasta teki vaikean on se, että mä kuulin tän Victorian seurustelevan, enkä sinällään olis ihmetellytkään. Sain kuulla siltä Lucyltä tästä, kun sen kanssa aina juttelin meidän osastolla. Se sitten jotain kertoi tästä Victoriasta mulle vielä silloin, kun en ollut edes noteerannut koko likkaa.
Juttu on nyt kuitenkin niinkin koominen, että se tyttö antoi outoja singnaaleja ja se jäi häiritsemään. Siksi unohdin yhtäkkiä, että ainiin, sehän jopa seurusteleekin. Se jotenkin piiloflirttaili mulle ja lähenteli ihme tilanteissa taikka katsoi silmiin niin syvästi, että en oikein osannu puhua selvästi sen jälkeen. :D
Niin ja se Lucy oli kertonut, että: "Victoriakin seurustelee, mutta sitä aina hävettää tai se suuttuu, jos sen poikaystävästä puhutaan, tai jos mä kysyn siitä jotain tai joku muu alkaa puhumaan." - Eikö tuo ole HIEMAN outoa?? Jos noin pääsee käymään, että hermostuu tai nolostuu tai muuta vastaavaa, niin välittääkö se oikeasti?
Nojoo, en jaksa ihan koko juttua tähän kirjoittaa, mut tää on jo aika pitkä, sorry. Tällänen tarina nyt kuitenkin.
Kerran sitten mentiin siinä sen mun ihastuksen, Victorian luo sellasissa naamareissa. (En vielä tällöin ollut ihastunut tähän kyseiseen Victoriaan.) Mehän nyt oltiin ihan pähkähulluja, kun sellanen päivä päälle sattui. Mutta joo, sitten kun alettiin käydä Lucyn kanssa aina Victoriaa moikkaamassa, niin mä vähitellen aloin ihastua siihen.
Kai te tiedätte. Just niinkuin vaakanainen kuvaillaan. Valloittava hymy, olemus, rauhallinen ja asiallinen asenne, hieman häpeilevä (mutta ei se mitään), erittäin vetovoimainen katse jne.
Kaikkea tätä se Victoria oli. Ja sillä oli tummat pitkät hiukset, vihreät silmät ja hymykuopat. Voi vitsi mä jäin vähitellen aivan koukkuun!
No se mikä tästä asiasta teki vaikean on se, että mä kuulin tän Victorian seurustelevan, enkä sinällään olis ihmetellytkään. Sain kuulla siltä Lucyltä tästä, kun sen kanssa aina juttelin meidän osastolla. Se sitten jotain kertoi tästä Victoriasta mulle vielä silloin, kun en ollut edes noteerannut koko likkaa.
Juttu on nyt kuitenkin niinkin koominen, että se tyttö antoi outoja singnaaleja ja se jäi häiritsemään. Siksi unohdin yhtäkkiä, että ainiin, sehän jopa seurusteleekin. Se jotenkin piiloflirttaili mulle ja lähenteli ihme tilanteissa taikka katsoi silmiin niin syvästi, että en oikein osannu puhua selvästi sen jälkeen. :D
Niin ja se Lucy oli kertonut, että: "Victoriakin seurustelee, mutta sitä aina hävettää tai se suuttuu, jos sen poikaystävästä puhutaan, tai jos mä kysyn siitä jotain tai joku muu alkaa puhumaan." - Eikö tuo ole HIEMAN outoa?? Jos noin pääsee käymään, että hermostuu tai nolostuu tai muuta vastaavaa, niin välittääkö se oikeasti?
Nojoo, en jaksa ihan koko juttua tähän kirjoittaa, mut tää on jo aika pitkä, sorry. Tällänen tarina nyt kuitenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
SELLAISTA SE ELÄMÄ ON. NIIN MIULLAKIN OL 15-20V SITTEN. NYT ON ELÄMÄ TASOTTUNNA. EI TEE MIELI TEHÄ TOLLASIII..................
vielä!" silti on ihana vaaka puolisonina..................