exä sitä exä tätä, lapset on sitä ja tätä... mutta he itse eivät koskaan!
Jos eivät tule lasten kanssa timeen, niin se tuskin on miehen lasten syy! Kyllä se syy on siinä ihmisessä, joka ei pidä lapsista tai tule niiden kanssa toimeen.
Mutta kun ongelmat on niinkin syvällä uusikissa, niin ei sitä kyllä kovin helpolla paranneta. Terapia auttaa ymmärtämään elämää, ja jos ei ole itsensä kanssa sinut, ei voi ymmärtää yllä muitakaan.
Ensin kannattaa hoitaa itsensä, ja sitten vasta ottaa mies.
Jos eivät tule lasten kanssa timeen, niin se tuskin on miehen lasten syy! Kyllä se syy on siinä ihmisessä, joka ei pidä lapsista tai tule niiden kanssa toimeen.
Mutta kun ongelmat on niinkin syvällä uusikissa, niin ei sitä kyllä kovin helpolla paranneta. Terapia auttaa ymmärtämään elämää, ja jos ei ole itsensä kanssa sinut, ei voi ymmärtää yllä muitakaan.
Ensin kannattaa hoitaa itsensä, ja sitten vasta ottaa mies.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nyt kertoa esimerkin, edes yhden? onko sinulla eksäsi uusikolla tämäntapainen ongelma? Jos ei niin ei kannata noin isoa meteliä pitää.
Minä eksä jonka mies lyttäsi ja jätti, hänellä pari (tai mistä tiedän kuinka monta) lyhyehköä suhdetta ja haku koko aika päällä lapset ei kiinnostanut pätkääkään ja arjen yhteen sovittaminen tosi hankalaa kun ei tiennyt oliko aikaai lapsiaan hakee vai oliko joku uusi valloitus juuri sillä hetkellä tärkeämpi. No sitten hän tapasi uusikkonsa ja kun heillä alkoi yhteinen arki niin rauhoittui nämäkin hommat ja lapset pystyi taas luottamaan että kun isä sanoo että tulee esiyksiin tai hakee luokse niin hän myös tulee. Eli minulle ja lapsille onni että tämä isä löysi elämänsä naisen jonka kanssa jaksaa arjen tylsyyttä eikä enään tarvitse hakea kiihkeesti sitä jotain:
Emme hänen uuden vaimonsa kanssa tapaa kuin jättö haku hetkillä ja lasten juhlissa mutta en ole ikinä kokenut että hän minua nenänvartta pitkin katsoisi, lapsetkin käy mielellään heillä miksi siis minäkään hänen asioihinsa sekaantuisin tai häntä haukkuisin.Eks mieheni niin hurmaava kun olikin on vihdoin kasvanut aikuiseksi.
Minullakin kehkeytymässä suhde ihanan miehen kanssa joka eronnut joku vuosi sitten ja tapaa lapsiaan tiheesti, me edetään hitaasti mutta en tunne mitään uhkaa hänen uudestaan naimisissa olevasta eksästä niin miksi minäkään häntä haukkuisin?
Jos te ette ole käsitelleet eroanne eksmiehenne kanssa ja todella jättänyt suhteenne historiaan niin varmaan ongelmia voi tulla mutta ei se nykyinen itseksensä voi riidellä kyllä siihen aina tarvitaan kaksi, ja jos sanot että uusikolla ongelmia eksän kanssa niin se toinen osapuoli on siis se eksä. Kaikilla puolensa....
on syypää,puhutaan nyt nuoremmista lapsista siis. Mutta JOISSAKIN tapauksissa lapsen äiti voi manipuloida lapsia helposti(ääliö joka niin tekee..). Esim. lapset tykkäävät isin uudesta, mutta ovat epävarmoja saako näin tuntea,koska äiti haukkuu kovasti. Siinä jo lapselle kova ristiriita.
Toinen on tämä,että äiti ei kasvata lasta ja ohjaa elämässä,lapset ovat kuin elämää elopellossa vailla niitä käytöstapoja ja rajoja,joka juuri on sitä rakkautta. Äidille on tärkeämpää se miehen metsästys ja juhliminen...
Lapsihan on avoin kaikille ihmisille,ei lapsi vihaa ihmistä heti,joka ei pahaa ole tehnyt,vaan kyllä siinä on jollakin muulla sormensa pelissä..
Jospa vain kaikki avioituvat ja lapsia tekevät huolehtisivat vuorovaikutuksensa toimivuuden hoitamisesta jo ennen yhdistymistään, olisi kaikilla niin paljon helpompaa. ;-)
No joo..Kyllä kuule niissä äidin kullannupuissakin voi olla sitä vikaa,monesti vanhemmat ei vaan itse näe rakkaiden lastensa puutteita ja loukkaantuvt jos joku ns.ulkopuolinen asiasta sanoo.
Kyllähän se tottakait uusilla puolisoillakin on oikeus esim.lapsia komentaa jos samaa huushollia asutaan..Eihän siitä mitään tulis jos lapset määräis kaapin paikan joka paikassa.Ja on syytä myös muistaa et lapsien jutuilla on aina puolensa..Niissä helposti haukutaan sitä kenestä ei se kelle puhutaan pahemmin välitä ja usein jätetään kertomatta ne omat tekemiset ja itselle epäedulliset asiat.
Tiedän kyllä mistä puhun koska olen lähi-äitipuolena murkulle, jolla ei oikeasti ole ollut rajoja äitinsä luona ollessa.Maailman epäkiitollisin tehtävä koittaa tehdä/opettaa tuon ikäiselle kaikki se mikä olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten..Välillä hermo menee, mutta jospa edes aikuisena tajuaisi itsekkin että minä ja mieheni oltiin hänelle pelastus..Jos olisi asunut yhä äidillänsä niin veikkaanpa että kohta olisi jokin laitos-hoito tullut tutuksi.
Kun lapset, eivät edes ihan pieniä enää, suhtautuvat vihamielisesti aikanaan jo ensitapaamisella ja torjuivat kaiken mitä oli tarjolla, ei reseptilläsi olisi ollut mitään käyttöä. Lasten asenne oli syntynyt ihan muun / muiden ansiosta kuin sen ensitapaamista yrittäneen uuden ihmisen. Miksi muuten lähdetkin siitä, että sen UUDEN pää on aina hoitoa vailla...?