ahdistavaa ahmintaa...

Kyllä minä syömiseni suunnilleen hallitsen. viimeistään huomenna alkaa uusi elämä, sitten syön terveellisesti ja mieluummin vähän vähemmän ettei mene yli. tavallista ruokaa voi kuitenkin huoletta syödä. kunhan nuo ahmimiseen yllyttävät sokeripommit jäisi pois. ei ole tarvetta laihduttaa,haluan vaan normaalit ruokailutottumukset takaisin, muu järjestyy sen myötä.

menee päivä. menee toinen. välillä sujuu hyvin,sitten taas ei. syön ja syön,ei ole nälkäkään,mutta jotain lohtua siitä vaan saa. sitten olo on kamala. tiedän sen,eihän siitä voi hyvää seurata,mutta silti on pakko.

joskus jos ahdistaa tai ärsyttää niin ruokaan vaan naamaan,kyllä se hetkellisesti helpottaa. mutta se ahminta tuo kyllä vaan lisää ahdistusta-ja uusia murheita.

ei tästä voi kelleen kertoa. eivät ymmärtäisi. tai ehkä jotkin voisivat. mutten uskalla. noloa. tiedän että pitäisi,mutta se on vaan vaikeaa. helpompi ajatella,että voisi olla huonomminkin,monella onkin,ettei tämä oma juttu mitään... eihän mitään ongelmaa oikeastaan edes ole...

kuulostaako tutulta...? mailia saa laittaa,vertaistukea olisi hienoa saada, jos yhdessä voisi etsiä ratkaisuja tai vain vaihtaa ajatuksia...

olen 21-v nainen.

[email protected]