Täällä ihmiset kovasti kirjoittelevta siitä mikä olisi parasta itsetuhoisele/masentuneelle tai muuten "häiriintyneelle" äidille. Tietämättä asiasta mitään, tai siltä ainakin vaikuttaa.
Yksi ystäväni (täysin terve) harkitsi aborttia kun tuli raskaaksi, mutta päätti antaa miehelleen uuden mahdollisuuden ja samalla lapselleen mahdollisuuden elää. No, ystäväni sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja oli todella huonossa kunnossa, ei pystynyt huolehtimaan oikein itsestään, puhumattakaan lapsestaan, Onneksi hän ei ollut yksin, vaan hänellä oli mies joka auttoi.
Mutta mitä sitten jos kyseessä on nainen jolla on jo esiintynyt masennusta? Jolla on vielä suurempi vaara synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Jos sattuu viel olemaan sellaisessa tilanteessa että epävarma suhde, tai sinkku? Mitä sitten jos synnyttää, eikä pärjääkään, ja siinä kärsii molemmat? Eikö sitten ole parempaa että nainen tiedostaa ongelman ja keskeyttää raskauden, sen sijaan että synnyttää ja kaksi kärsii?
Yksi ystäväni (täysin terve) harkitsi aborttia kun tuli raskaaksi, mutta päätti antaa miehelleen uuden mahdollisuuden ja samalla lapselleen mahdollisuuden elää. No, ystäväni sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja oli todella huonossa kunnossa, ei pystynyt huolehtimaan oikein itsestään, puhumattakaan lapsestaan, Onneksi hän ei ollut yksin, vaan hänellä oli mies joka auttoi.
Mutta mitä sitten jos kyseessä on nainen jolla on jo esiintynyt masennusta? Jolla on vielä suurempi vaara synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Jos sattuu viel olemaan sellaisessa tilanteessa että epävarma suhde, tai sinkku? Mitä sitten jos synnyttää, eikä pärjääkään, ja siinä kärsii molemmat? Eikö sitten ole parempaa että nainen tiedostaa ongelman ja keskeyttää raskauden, sen sijaan että synnyttää ja kaksi kärsii?
Vastaukset 5
Vanhimmat
puhuu synnytyksen kannattavuuden puolesta sikäli että abortin jälkeinen masennus on 6 kertaa (itse)tuhoisampaa.
Synnytyksen jälkeinen masennus on usein ohimenevää ja pikemminkin normaalia, hormoonivaihteluista johtuvaa, kun aborttimasennus jatkuu monesti syyllisyyden ym. vaikeiden tunteiden kirjon kera koko loppuelämän.
ihmisen elämäntilanteetkin? Jos taustalla on ennestään ongelmia, niin se abortti ei ole itsetuhoisuuden syy. Ja synnytyksen jälkeinen masennus ei todellakaan ole normaalia ja ohimenevää, vai onko sinusta normaalia ettei äiti halua nähdä tai hoitaa omaa lastaan??? Voi pahimmassa tapauksessa pahentua psykoosiksi ja se on jo vaarallista vauvankin kannalta kun äiti voi seota minä hetkenä hyvänsä!!!!
ongelmia/masennusta oo parantanu. Ja monissa tapauksissa juuri se abortti on ongelmia selittävä syy, eikä aiemmat (olemattomat) ongelmat.
Puhut varmaan kokemuksesta kuin noin viisas olet?
Olisipa elämä niin helppo mutta kun ei ole.
Minä tulin raskaaksi ihan omasta tahdostani ja sairastin masennusta. Lääkäri määräsi kaikki lääkkeet pois ja muutaman kuukauden kuluttua olin ihan rikki, itsemurhan partaalla. Neuvolasta laittoivat psykiatrisen hoitajan käymään kerran viikossa ja sitä kautta pääsin erikoislääkärille, joka määräsi lääkkeitä, mitkä eivät vahingoita sikiötä. Tällä haluttiin nimenomaan estää raskauden jälkeinen masennus.
Kaikki on mennyt hyvin. Hoitaja käy kolmen viikon välein ja lääkärissä käyn säännöllisesti. Olen palaamassa töihin, vaikka kamppailu masennusta vastaan jatkuu.
Jos en olisi halunnut lasta ja olisin sinkku, niin olisin päätynyt aborttiin.