Minun oma pikku prinsessa, ruskeatabby maine coon naaras 10kk.
Tiistaina päivällä alkoi kuolaaminen ja apeus. Varattiin lääkäriaika keskiviikoksi. Kissa oksensi ja menimmekin jo tiistai-iltana. Antibioottikuuri ja pahoinvointilääke.
Kuolaaminen, syömättömyys ja pään nytkytys ja apaattisuus jatkui ja yleiskunto huononi. Ei nukkunut. Laatikolla ei käynyt. Keskiviikkona soitin lääkärille että onkohan tämä nyt ihan normaalia. Käski tulla heti. Kissa tippaan, röntgen ja verenkuva. Tunnin-parin päästä haimme kissan lääkäriltä. En muista koko tilannetta, sillä pyörryin kahteen otteeseen. Lääkäri sanoi lähes varmaksi diagnoosin, kirosanan FIP. Matalat valkosoluarvot ja mahalaukussa "jotain" Aika torstaiksi vielä tippaan mutta jos ei yhtään ole paremmassa kunnossa, niin viimeinen piikki..
En millään ottanut uskoakseni sillä nuo oireet mitä neidilläni oli, sopi ties mihin kaikkeen muuhunkin. Ja mitä muuta siellä vatsassa voi olla jos ei ole pissannut eikä kakannut pariin päivään, ruutalla annoin kuivaruoka-vesi-velliä suoraan suuhun päivemmällä.
Soitin kasvattajalle ja kysyin kannattaisiko mennä vielä toiselle lääkärille. Tuon diagnoosin kanssa ehdottomasti kyllä.
Eilen aamulla käytiin toisella lääkärillä, mutta ei sanottu mitään edellisien päivien muista lääkärikäynneistä. Tytön olo oli mielestäni hieman kohentunut ja jaksoi syödäkin hillsin ad:tä hieman. Ultrattiin virtsarakko ja otettiin näyte, sydän, täydellinen verenkuva, suu ja nielu tähtystettiin. Sillä aikaa kun kissa oli tutkittavana, soitin edelliseen lääkäriin että kissa niin hyvässä kunnossa että ei tarvetta tipalle, peruin ajan.
Diagnoosina tuli virtsarakon tulehdus. Pyörryin taas.
Nyt prinsessani on hyvässä kunnossa, ab-kuurilla ja näyttäisi siltä että juoksutkin alkaisi. Voi että olen onnellinen että kävimme toisella lääkärillä. Tämä ensimmäinen olisi tappanut rakkaan vauvamme turhaan. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta tällä lääkärillä kun olisi tehnyt turhan lopettamisen.. Nyt herää itsellekin kysymys että miksi alunperin menimme edes sinne? Onneksi oli omaa tahtoa ja järkeä päässä.
Tiistaina päivällä alkoi kuolaaminen ja apeus. Varattiin lääkäriaika keskiviikoksi. Kissa oksensi ja menimmekin jo tiistai-iltana. Antibioottikuuri ja pahoinvointilääke.
Kuolaaminen, syömättömyys ja pään nytkytys ja apaattisuus jatkui ja yleiskunto huononi. Ei nukkunut. Laatikolla ei käynyt. Keskiviikkona soitin lääkärille että onkohan tämä nyt ihan normaalia. Käski tulla heti. Kissa tippaan, röntgen ja verenkuva. Tunnin-parin päästä haimme kissan lääkäriltä. En muista koko tilannetta, sillä pyörryin kahteen otteeseen. Lääkäri sanoi lähes varmaksi diagnoosin, kirosanan FIP. Matalat valkosoluarvot ja mahalaukussa "jotain" Aika torstaiksi vielä tippaan mutta jos ei yhtään ole paremmassa kunnossa, niin viimeinen piikki..
En millään ottanut uskoakseni sillä nuo oireet mitä neidilläni oli, sopi ties mihin kaikkeen muuhunkin. Ja mitä muuta siellä vatsassa voi olla jos ei ole pissannut eikä kakannut pariin päivään, ruutalla annoin kuivaruoka-vesi-velliä suoraan suuhun päivemmällä.
Soitin kasvattajalle ja kysyin kannattaisiko mennä vielä toiselle lääkärille. Tuon diagnoosin kanssa ehdottomasti kyllä.
Eilen aamulla käytiin toisella lääkärillä, mutta ei sanottu mitään edellisien päivien muista lääkärikäynneistä. Tytön olo oli mielestäni hieman kohentunut ja jaksoi syödäkin hillsin ad:tä hieman. Ultrattiin virtsarakko ja otettiin näyte, sydän, täydellinen verenkuva, suu ja nielu tähtystettiin. Sillä aikaa kun kissa oli tutkittavana, soitin edelliseen lääkäriin että kissa niin hyvässä kunnossa että ei tarvetta tipalle, peruin ajan.
Diagnoosina tuli virtsarakon tulehdus. Pyörryin taas.
Nyt prinsessani on hyvässä kunnossa, ab-kuurilla ja näyttäisi siltä että juoksutkin alkaisi. Voi että olen onnellinen että kävimme toisella lääkärillä. Tämä ensimmäinen olisi tappanut rakkaan vauvamme turhaan. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta tällä lääkärillä kun olisi tehnyt turhan lopettamisen.. Nyt herää itsellekin kysymys että miksi alunperin menimme edes sinne? Onneksi oli omaa tahtoa ja järkeä päässä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja kakominen ja kuolaaminen johtui luultavastikin siitä että nieluontelossa oli karvapalloja, jotka sitten olivat siirtyneet eteenpäin. Maine coonillahan ei mikään helpon ja lyhyin turkki eläinmaailmasta ole.. Ai että en osaa sanoin enää vain kuvata tätä oloa!
Olen todella onnellinen puolestanne ettei se ollut FIP! Paranemisia kisulle!
Kiitos erittäin paljon!! Ja syykin tähän tulehdukseen pohdittiin jälkimmäisen lääkärin kanssa joka on ihan järkeenkäypä. Olimme viime viikonloppuna Messukeskuksessa näyttelyssä jossa oli PetExpot, lapsimessut ja muuta pikkusälää eli hälinää oli paljon ja jokainen kakara tuli ihastelemaan neitosta. Stressihän siitä syntyy joka voi hyvinkin laukaista tuon tulehduksen.
Loppu hyvin kaikki hyvin :)
väärästä diagnoosista kannattaisi nostaa pieni häly ja tehdä jokin kantelu. Saisit rahasikin takaisin.
OLISI IHMEESSÄ PITÄNYT TEHDÄ KANTELU.
oliko kyseessä kenties pahamaineinen eläinlääketieteen instituutio helsingissä?
Itse tein kyseisestä puljusta kantelun oikeasta diagnoosista huolimatta...sen verran
törkeä kohtelu ja paikka.
oman rakkaan lemmikin menettäminen on aina kipea asia. Otan osaa
kauniin Saimi-kissasi puolesta.
Meidän perheessä on koettu jotain samaa, kun meillä pitkään ollut
nelivarpainen afrikkalainen kilpikonna Abele lakkasi syömästä ja
heikkeni. Eläinsairaalassa todettiin, että sisäistä myrkytystilaa ei
voi enää parantaa, ja Abele jouduttiin lopettamaan. Päivystävä lääkäri
osasi asiallisen vakuuttavasti selittää, miksi tämä oli parasta
eläimen suojelun kannalta.
Olen saanut eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaanilta ja
eläinsairaalan johtajalta selvityksen Saimi-kissan hoidosta,
Ymmärsin tästä, että olet
saanut valitukseesi vastaavan selvityksen sairaalan edustajilta.
Saimille on tehty kaikki päivityksessä mahdolliset tutkimukset, joiden
perusteella sairaudeksi tunnistettiin infektioperäinen vatsakalvon
tulehdus. Kun tähän tautiin ei ole hoitoa, ja ennuste oli toivoton,
Saimi on lopetettu omistajan päätöksellä lisäkärsimysten välttämiseksi.
Olen itse ollut yliopiston rehtorinsa kamppailemassa sen puolesta,
että Viikkiin saatiin yliopistollinen eläinsairaala, jonka
taustavoimina ja nykyisinä toimijoina ovat maamme parhaat
eläinlääketieteen asiantuntijat. Sairaalassa hoidetaan vuosittain
melkein 25.000 eläinpotilasta, siis keskimäärin 70 päivässä.
Useimmissa tapauksissa hoidossa päädytään onnelliseen tulokseen.
Valitan vielä, että tähän ei ollut edellytyksiä Saimi-kissasi osalta.
Ystävällisin terveisin
Ilkka Niiniluoto
Professor of Theoretical Philosophy
Chancellor of the University of Helsinki
P.O. Box 3 (Yliopistonkatu 2)
00014 UNIVERSITY OF HELSINKI
tel. 358-9-19122206
Hassua, en ole tällä palstalla käynyt todella moniin kuukausiin ja nyt eteen hyppäsi tuolla listassa otsikko, joka näytti kumman tutulta ja oma kirjoituksenihan se oli!
Sama coonineiti, kenestä alkuperäisessä kirjoituksessani puhuin, porhaltaa vieläkin täyttä vauhtia ja ikää muutamien viikkojen päästä neljä vuotta. Ei onneksi alkanut virtsatulehduskierrettä, jota aloin pelkäämään, näiden vuosien aikana tasan yksi tulehdus tuon ensimmäisen lisäksi.
Juuri bongasin sun alkuperäisen viestin pikku prinsessa coonisi FIP-epäilyä koskien. Meillä on nimittäin myös FIP epäily, Maine Coon ruskeatabby, 7kk uros. Pennulla ollut ripulia aina välillä tullut mennyt, ja siihen yksi syy on Giardia-alkueläintartunta, jonka pentu luultavasti saanut jo kasvattajalla. Oikeassa silmässä on sameutta ja sellainen omituinen ruskea rihmasto iiriksen päällä. Toistaiseksi poika ainakin syö ihan ookoosti ja käy laatikolla, ripulia tosin pääasiassa. Kuumetta oli eilen asteen verran (39.6), tänään vähemmän. Eilen sillä oli niskassa myös jotain pieniä pakonomaisia nykimisiä.. :(
Lääkäri epäili lähes heti FIP:iä.. klinikka (Felina) vaikutti kyllä kissaystävälliseltä ja lääkäri asiantuntevalta. Nyt odotellaan niitä FIP-tuloksia, vaikka olen kyllä netistä lueskellut että siitä on lähes mahdoton saada tarkkaa diagnoosia! Että positiivinenkaan näyte ei välttämättä tarkoita, että kyseessä on se tappava vatsakalvontulehdus. Aion kyllä neuvosi mukaan käyttää pennun vielä toisella lääkärillä, jos tämä lääkäri antaa kuolemantuomion.
Ihanaa että sun kissa tervehtyi ja voi hyvin. Toivon niin kovasti että meillä olisi yhtä hyvä tuuri kuin sinulla, että virus ei olisi mikään tappava! Rakastan tuota cooni palleroani niin kovasti, en edes halua ajatella...! Toinen kissani jouduttiin lopettamaan vuosi sitten, oli 14-vuotias papparainen. Just ja just siitä päässyt yli, niin nyt sitten tämä... :'(
Pojalla on nyt silmätippakuuri, antibiootti ja Axilur-kuuri. Kokoajan saa olla jotain mömmöä tunkemassa sen nassuun, tuntuu pahalta ku kissa alkanu välttelemään ruiskun pelossa. Ei auta kun toivoa parasta..