Kait se onpi pakko elää yksin ilman sitä ihanaa rakastumisen/ihastumisen tunnetta kun ei sitä sopivaa kumppania löydy...
Onko minulla liian suuret vaatimukset?
(50%ulkonäkö,50%luonne)
Vai olenko ehkä yhä rakastunut exääni?
Tai ehkä olen niitä ihmisiä joka jää ikuisesti yksin?
Ei ei en halua olla yksin..
Koko elämäni ollut yksin...
Tahdon jonkun lähelleni,vierelle kulkemaan...
Onko minulla liian suuret vaatimukset?
(50%ulkonäkö,50%luonne)
Vai olenko ehkä yhä rakastunut exääni?
Tai ehkä olen niitä ihmisiä joka jää ikuisesti yksin?
Ei ei en halua olla yksin..
Koko elämäni ollut yksin...
Tahdon jonkun lähelleni,vierelle kulkemaan...
Vastaukset 6
Vanhimmat
...yleensä kenelläkään ole kohtuuttomia vaatimuksia. Sanoisinpa neuvoksi: paljasta tai ede vihjaise tunteistasi niin vastakaikuakin luultavimmin löytyy... Suurin osa ei kuitenkaan oikein usko itseensä, esimerkiksi minulle on aika usein käynyt niin, että joku on ihastunut minuun mutta oletan että se on tapahtunut aivan väärin perustein eikä minun siis kannata huomioida heitä vaan jatkaa kuten mitään ei olisi koskan tapahtunutkaa. Toivoisin siis, ettei tarvitsisi arvailla onko kysymys halusta saada ystäviä vai ihastuksesta - tottakai tiedän ettei asia ole aivan mustavalkoinen mutta haluaisin silti tietää missä mennään...
En tiedä onko sulla liian
suuret vaatimukset, mulla oli joskus sun nimimerkkiä kantava naisystävä,
ja olen vieläkin rakastunut
häneen, itteasiassa niin
palavasti, että erosin tänään.
Tosin sulla voi olla noita
ex:iä niin monta,
että paha sanua.
koita nyt kikkailla jotain =/
"Koko elämäni olen ollut yksin..."
"Vai olenko ehkä yhä rakastunut exääni?"
Hmm.. jokin mättää tässä logiikassa ellet ollut yksin exsäsi kanssa.
Pää pystyyn, aina on toivoa!
Onnea metsästykseen.
Voi olla suuret vaatimukset.
50% + 50% = 100%
eli tyypin pitäsi olla sataprosenttisesti kanssasi yhteensopiva ulkonäön ja luonteen puolesta. Seellaisia 100%:n sopivuustapauksia voipi olla vaikea löytää. Joten pudota nää vaikka vaatimukset 40% tasolle, 80%:n ihmisiä on jo huomattavasti helpompi löytää.
Toivon, että jonkun löydät!
Tuntuu vain ettei minulle ole ketään sopivaa..
Ehkä en ansaitse ketään?
Ensimmäinen miesystävä menehtyi auto onnettomuudessa...
Sen jälkeen en ole oikeastaan pystynyt rakastamaan ketään..
Vihdoin kun pääsin sen yli minua on vain petetty, selkään puukotettu ym.
Mulla on justiin sama tunne..Musta tuntuu etten mä tosiaankaan löydä sellasta ihmistä, johon mä olisin aidosti rakastunut..Liian monta kertaa sitä pysähtyy miettimään ja huomaa, etten mä ollukkaan aidosti ihastunut tohon, vaan mä ihastuin ihastumiseen. On aina kiva jos joku tykkää musta ja hellii, se se on, että erehtyy ittekki luulemaan että tuntee jotain aitoa.
Ex:t on aina tuttuja ja turvallisia, mutta neki suhteet on joskus tuntunu vääriltä tai jotain..Sen takia ei niihinkään pitäis tarrautua, vaikka mä ite aina niin teenki..Silti ei aika tähän lopu, kyllä se natsaava vaielä klöytyy..Mä oon itte vasta 16 mutta silti mä haluisin mun vierelle luotettavan, hiukovan näkösen(nun mielestä), kivan ja huumorin tajusen miehen, ja se huumori on siinämäärin tärkee pointti, että se on samantyylinen ku mulla, ja tärkein että seksi toimii..Jos se ei toimi, ni kokemusta on, että suhde kaaatuu aika helposti miehen alotteesta justiin siihen tai sen puuttumiseen..