Ongelmani on seuraava:
Olen kai kärsinyt syömishäiriöstä niin kauan kuin jaksan muistaa. Alimmillaan painoin 37kg viime kuussa. Paino on seilannut nopeaan tahtiin välillä 37kg-46kg.
En ole koskaan ennen hakenut apua, mutta nyt kun yritän niin lääkärit vain pyörittelevät silmiään, ethän sinä ole kuin vähän hoikka, olet varmaan ihan terve.
Kuinka moni "ihan terve" ihminen laskee jokaisen kalorin, liikkuu pakonomaisesti ja itkee itsensä uneen?
Painan siis tällähetkellä n. 43kg, ja se ei selvästikään ole tarpeeksi vähän jotta minut otettaisiin vakavasti ja pääsisin hoitoon. En tahdo kärsiä tästä helvetistä, mutta minkäs teet kun kukaan ei halua auttaa?
Pakkohan tässä varmaan on laihduttaa sinne 37kg että on "oikeasti sairas" ja pääsee edes yrittämään paranemista jossakin hoidossa.
Yksin kun ei voimat riitä.
Olen kai kärsinyt syömishäiriöstä niin kauan kuin jaksan muistaa. Alimmillaan painoin 37kg viime kuussa. Paino on seilannut nopeaan tahtiin välillä 37kg-46kg.
En ole koskaan ennen hakenut apua, mutta nyt kun yritän niin lääkärit vain pyörittelevät silmiään, ethän sinä ole kuin vähän hoikka, olet varmaan ihan terve.
Kuinka moni "ihan terve" ihminen laskee jokaisen kalorin, liikkuu pakonomaisesti ja itkee itsensä uneen?
Painan siis tällähetkellä n. 43kg, ja se ei selvästikään ole tarpeeksi vähän jotta minut otettaisiin vakavasti ja pääsisin hoitoon. En tahdo kärsiä tästä helvetistä, mutta minkäs teet kun kukaan ei halua auttaa?
Pakkohan tässä varmaan on laihduttaa sinne 37kg että on "oikeasti sairas" ja pääsee edes yrittämään paranemista jossakin hoidossa.
Yksin kun ei voimat riitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä mielellään laihduta ainakaan koska ettei sydän petä tai aivot tms. Eli mielummin kysele vielä josko saisit neuvoja ja tukea että pääset eteenpäin elämässä lopulta. Jonkun on autettava, älä murehdi liikaa..
Älä luovuta! Jatka avun hakemista, jos ei ensimmäinen lääkäri ymmärrä, mene toiselle. PAINO EI RATKAISE ONKO SINULLA SYÖMISHÄIRIÖ. Jos joku kehtaa arvioida BMI:n mukaan mielisairautta, on hyvin väärin perustein saanut tohtorin paperit. Valitettavasti syömishäiriöt ovat pään sisällä olevia ongelmia eikä mitattavissa vaa'alla. Muistetaanhan että myös ylipainoinen voi olla aliravittu. Älä missään nimessä pyri laihduttamaan itseäsi huonompaan kuntoon kuin nyt olet, vaan taistele, hae niin kauan apua kunnes sinua ymmärretään. Sairaudesta parantumiseen tarvitaan erityisesti sinulta itseltä halua parantua mutta myös terapeuttista tukea, joka muistuttaa kuinka paljon olet edennyt ja antaa voimia jaksaa jatkamaan ja ottamaan taas elämästä otteen, eikä anna ruuan&urheilun olla pelkkä sisältö!
Moi, mulla on ollut pahimmillaan ihan samat mitat ku sulla 162/37 ja mä oon kyllä saanut apua, jo ennen kuin painoin noin vähän ja tällä hetkellä painan n. 41,5kg, mutta yhessä vaiheessa se oli jo n.44kg, mutta sillon en kestäny vaan laihdutin ja tällä hetkellä en tiedä lihoako vai laihtua. Mutta apua kannattaa vaan hakea sinnikkäästi ja anoreksian kriteereihin kuuluu et bmi on alle 17,5 ja sullahan on, tosin se ei ole ainoa kriteeri.
Sä olet sen ikäinen että kouluterveydenhoitan kuuluisi lähettää sut esim. ravitsemusterapiaan ja ylipäänsä terapiaan jos pyydät. Itse pääsin sitä kautta saamaan apua. Jos et terkkarille halua mennä, syömishäiriöisten liiton sivuilta (www.syomishairioliitto.fi)löytyy paikkoja jonne mennä ja ihmisiä jotka osaa auttaa. Toivottavasti saat pian apua, yksin on vaikea sairautta voittaa.
OUTOA! Yks haluu hoitoon eikä lääkärit tajua sitä?! Yrität vaan jostain muualta saada apua jos et ole vielä yrittänyt, luulisi jostain APUA löytyvän!
..uskoo, koska mut otettiin hoitoon, ja mä oon nyt 177/51, eli enpä muuta kuin ehkä hieman hoikahko.... Kyllä nyt vaikka huudat niille lääkäreille, jos haluut apua, pakkohan niiden on jtn tehdä.. Koska ei se oo vaan tervettä, että laskee jokasen kalorin jonka syö ja kuluttaa, ja ainoo asia mitä miettii on ruoka....
Kyllä sä sitä apua saat, jos tarpeeksi sitä yrität saada :)
Lääkärit ei varmaankaan tiedä, että suurin osa anorektikoista on normaalipainon rajoilla! Tuon takia minuakaan ei päästetä kunnon hoitoon, tarkkaillaan vain painoa. Että tietävät varmasti, milloin "oikeasti" sairastun.
koita mennä just eri lääkäreille! ala itkee niille et just lasket jokaisen kalorin, liikut hulluna ja et oo onnellinen ja haluut tän helvetin loppuvan. voiskohan syy olla se että lehissäki on ollu juttua siitä että mielisairaus/syömishäiriö osastoille on aivan sairaan pitkät jonot, ja jos lääkäri luulee et oot vaan hoikka ni ei kato sua kauheen kiireelliseks taupaukseks?