Yksinäisyydessä parasta on se, että ihminene on aidoimmillaan. Mitkään sosiaaliset velvoitteet eivät pakota ihmistä käyttäytymään ulkoapäin määritellyllä tavalla. Ei tarvitse nauraa huonoille vitseille, eikä tarvitse esittää että toisten typerät tarinat kiinnostaisivat.
Porukoissa ihmiset on aina niin läpinäkyviä ja epäaitoja, varsinkin nuorten känniseuroissa. Siksi ei paljoa kiinnosta mennä mukaan. Jotkut kutsuvat sitä täysillä elämiseksi, mutta itse en näe mitään täysillä elämiseen viittaavaa siinä, että tuhlaa elämänsä hedonismiin ja toisten miellyttämiseen. Se on minusta oikeastaan täysillä elämisen vastakohta.
Porukoissa ihmiset on aina niin läpinäkyviä ja epäaitoja, varsinkin nuorten känniseuroissa. Siksi ei paljoa kiinnosta mennä mukaan. Jotkut kutsuvat sitä täysillä elämiseksi, mutta itse en näe mitään täysillä elämiseen viittaavaa siinä, että tuhlaa elämänsä hedonismiin ja toisten miellyttämiseen. Se on minusta oikeastaan täysillä elämisen vastakohta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuollaisessa "joukossa" eläminen on lähinnä
teatteria. Näytelmää feikkiä ,,, huonon
itsetunnon pönkittämistä . Henkisesti sairaan
yksilön hyväsytyksi tulemisen tarvetta. Kuten
koiran elämää ,, anna tassua ,, saat sokeria,,,
istu ja tee sitä tai tätä .. Luulisi piskiäkin
vituttavan ihmisen typeryys.
jossain biisissäki lauletaan "vapaus ja yksinäisyys ovat lähellä toisiaan, vapaus ja yksinäisyys liian lähellä toisiaan..."
sosiaalisuus merkitsee aina rajoja, normeja. ihminen on riippuvainen yhteisöön kuulumisesta (läheisyyys..) mutta se tuo rajat mukanaan.
vapaus on ihana asia, kunhan se ei ole ääretöntä.
Niin totta! Minä olen töissä ja päivät asiakkaiden kanssa tekemisissä...tarjontaa ihan riittämiin asti!
Ihanaa ja kivaa olla omissa oloissaan,ilman että tarvii seurustella kenenkään kanssa! JEE!!!!
Minä en näe mitään hyvää nimenomaan ei-vapaaehtoisessa yksinäisyydessä. Siitä itsekin kärsin. Se vie voimia ja inhoan sellaisia sääliviä katseita, tai jos tuntuu, että minut pyydetään säälistä mukaan jonnekin.
Toisaalta joskus kaipaan olla yksin, omissa oloissani. Mutta en silti haluaisi olla näin paljon itsekseni kuin nyt olen. Tuntuu, että elämä valuu hukkaan tällä tavalla.
"Tuntuu, että elämä valuu hukkaan tällä tavalla."
Ei elämällä ole tarkoitusta joten ei se voi hukkaankaan valua.
Minä haluan ajatella, että elämällä on tarkoitus. Yritän myös aina synkän hetken tullen miettiä sitä kaikkea hyvää, mitä minulla kuitenkin on.
Jaksan myös uskoa, että tulevaisuudella on vielä jotain hyvää annettavaa minullekin. Pakko olla. Varmasti myös sinulle.
Kun katson taakseni, niin näen vain yksinäisyyteni ja toivon paremmasta; kun katson eteeni niin näen vain yksinäisyyteni ja kuoleman...
Noh, lotto on vetämässä... mutta elämäni tuntuu eletyltä, elämättömältä, tyhjältä, turhalta, vittuilulta... Kunhan saisi ajan tapetuksi.
Minullakin on muuten lotto vetämässä ;)
Ei kai sitä muuten jaksaisi, jos ei uskoisi, että parempaa on vielä tiedossa. Aina ei ole helppoa, mutta pakko se on uskoa. Voinhan vaikka huomenna keskellä katua törmätä elämäni mieheen, joka vie jalat alta ja illalla vielä kuitata lottopotin. Koskaan ei tiedä. Kai tällä yksinäisyydelläkin on ollut tarkoituksensa. Ehkä se on toisaalta myös vahvistanut.
Joskus tekisi mieli aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Tehdä jotain repäisevää, muuttaa vaikka ulkomaille ja aloittaa aivan uusi elämä siellä. Siellä ei kukaan tietäisi yksinäisestä menneisyydestä tai muusta...
mutta kun on noissa aatteluissa tullut vellottua jo niin kauan. Ei enää edes koe itseään todelliseksi, olen omaa mielikuvitustani elämästäni, joskus, jossain...
Tutustu tässä nyt vielä uusiin ihmisiin, avaudu...
Voihan sitä haluta vaikka mitä, mutta elämällä ei ole tarkoitusta. Voit keksiä jonkun subjektiivisen tarkoituksen omalle elämällesi, mutta elämällä ei ole mitään objektiivista tarkoitusta.
On minullakin tämä yksinäisyys jatkunut jo vuosia. Tavallaan siitä on tullut sellainen noidankehä, että uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, koska häpeää yksinäisyyttään. Ja olen ehkä jo tottunut pitämään itseäni jotenkin "huonompana", vaikka eihän se oikeasti niin ole.
Uskon myös siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Silloin kun on oikein toivoton olo, olen saanut apua rukouksesta. En nyt kuitenkaan ala sinulle mitään tuputtamaan, mutta minulle se on ollut yksi voimavara, jolla jaksaa.
No miksi subjektiivinen tarkoitus olisi yhtään sen huonompi tarkoitus?
objektiivisen tarkoituksen tai tarkoituksettomuuden pohtiminen kuulu tuonne uskonnot ja uskomukset palstalle? tai filosofiaan, tai yhteiskuntaan ja politiikkaan...
"Uskon myös siihen, että kaikella on tarkoituksensa."
Eikä ole. Asioita vain tapahtuu, joko sattumalta tai ihmisen tarkoittamana. Tarkoitus on määritelmä, jonka ihminen liimaa asioiden päälle. Ei asioilla ole mitään sisäänrakennettua tarkoitusta.
Okei, se on sinun mielipiteesi. Minä olen toista mieltä :)
"yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy, siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy." lauloi Juice kaksoiselämää biisissä. Se syy/seuraus-suhteista, mutta ei pidä unohtaa fiktionalismin merkitystä kun puhutaan määrite-nimikkeistä.
Jipii!
ovat kaksi ihan eri asiaa. Yksinäisyydessä ei ole yhtäkään valoisaa puolta.