olen 17wee poika ja minun ongelmani on ryhmatoiden pitaminen ja muu esiintyminen luokan edessa. tama kuulostaa varmaan mitattomalta asialta, mutta minua se stressaa tosi paljon. joudun usein lintsaamaan esiintymis paivina ja se tietaa huonoja arvosanoja. olin ala - ja ylaasteella viela rohkea ja tykkasin esiintya, mutta nyt, lukiossa, must on tullu yhta-akkia arka. mua pelottaa ihan sikana lukea joku ryhmatyo-juttu luokan edessa.. mika vittu on mennyt vikaan/ miten tassa kannattais menetella/ en ole muuten kovinkaan ujo tai arka, paitsi luokan edessa.. joo kiitos jos vastaaat sekavaan viestiini..
APUA, MUSTA TULI UJO
poika17w
182656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
hyvä, että tulit näille sivuille, täällä tätä ongelmaa on vaikka kuinka ja hyviä neuvoja paljon. Tutustu vaikka "pelot ja jännitys" osaan, NEUVOJA - JA HYVIÄ - ON VALMIINA VAIKKA MITEN PALJON!!!!!!::)) paniikkihäiriö on juuri sinun iässäsi alkava vaiva.
Paniikkihäiriö on täysin eri asia kuin jännittäminen. Se ei ole lähelläkään sitä.
Joten älkää ihmiset sekoittako keskenään paniikkihäiriötä ja jännittämistä.
...mennä myös ohi, kun oot kunnolla murrosiän ohi kasvanu. Nyt varmaan muutenkin niin paljon tunteet yms. kuohuu.
Mä oon aina ollu vähän ujo, mutta lukiossa se on vaan pahentunu. Ennen ihan tykkäsinkin esiintyä, mut tänäaamuna oli pidettävä esitelmä ja jännitin sitä niin paljon etten saanu viime yönä unta. Ja sekös asiaa paransi.. :( En mä nytkään vihaa tai suoranaisesti pelkää esiintymistä, mutta jännittäminen on menny jo liiallisuuksiin. Ei muidenkaan varmaan oo kovin kiva katella luokan eessä punastelevaa ja tärisevää jännittäjää. Oon myös tosi hiljanen, muitten kuin ihan lähimpien ystävien seurassa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on päivä päivältä vaikeenpaa ja julkisesti puhuminen samaten. Lukiossa on niin kovat paineet, koko ajan saa olla jostain stressaamassa, siitä tää asian pahentuminen varmaan johtuu.
Onko tuo vibran moottori liian "kovaotteinen" pepussa käytettäessä?
Toi kirjottamas juttu kuulosti harvinaisen tutulta, paitsi mulla noi alko jo seiskalla. A-a:lla olin luokan edessä kun kotonakin ja pystyin vahingossa sanomaan väärän sanan ilman, että se haittaisi esiintymistäni.
Mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta mulle tuli paniikki pienestäkin eteen menosta seiskalla. Kun kuulin lähestyvästä esiintymisestä menetin yöunet ja keskittyminen muihin asioihin oli vaikeaa.
Sitä kesti kokonaisuudessaan ammattikoulun kakkoseen asti, mutta nyt on alkanut helpottamaan ehkä koulun vaihdoksenkin ansiosta.
Mut jos haluut jutella aiheesta (tai muut) niin mailakkaa ja jatketaan aiheesta.
Hyvää joulua!
pidin yläasteen jälkeen välivuoden ku en uskaltanu/voinu vielä mennä lukioon. nyt oon ollu puoli vuotta lukiossa ja asiat alkaa mennä lukkoon... en tiiä mitä tekisin ku oon niin ahistunu. jos tiiän et joudun viikon päästä pitämään esitelmän tai ryhmätyön luokan edessä mulla menee yö unet. uni on hirveen ohutta ja kokoajan alitajunnassa on se esitelmän pito mielessä. saatan nähä unta koulusta ja vaikkei unessa tapahtuisikaan mitään kauheeta niin tunnelma on unessa tosi ahistava. sitten aamulla ku herään oon ihan poikki enkä jaksa nousta. oon jäänyki vähän liian monesti kotiin nukkumaan.
oon kyllä tähän mennessä onnistunu luistaan kaikista esitelmistä.
yläasteella pidin aivan hirvittävästä pelosta huolimatta kaikki esitelmät. mä ihmettelen nyt et miten oon voinu tehä sen. enää se ei onnistu.
tunnilla vastaaminen ja viittaaminenki on tosi ahistavaa ja teen sen vain pakon edessä.
pitäs alottaa nyt vaan aivan pienestä, jos ois joku vertaistukiryhmä tms. missä kaikilla ois sama ongelma ja kukaan ei halveksis toista.
sitte vähitellen alkas laajentaan sitä ja ehkä joskus vois kuvitella luokan eessäki aukasevansa suun.
mä en punastu ku oon luokan eessä. tärisen vaan aivan kammottavasti ja en pysty hengittämään, oma ääni tuntuu oudolta ja suu kuivuu. kaikista pahin on se etten voi kattoa ketään silmiin.
oon myös ollu masentunu yläasteelta asti ku mua kiusattiin.ala-asteella kaikki oli vielä helppoa, ei mitään tämmösiä ongelmia.
onnea vaan kaikille jotka kärsii samasta ongelmasta!!
Joo, mä tiän ton tunteen...silloin kun olin yläasteella esitelmää edeltävät yöt meni valvoessa ja seiniä kattellessa, koska en uskaltanut sulkee silmiä tai koko esitelmä alko pyöriin videona päässä..
Nykyään opiskelen lähihoitajaks ja vähän vieläkin on ollu ongelmii luokan eessä/hoitotehtävissä olemisissa. Sanokaa vaan, et musta tulee huono hoitaja jos en pysty tekeen asioita toisten kattellessa, mutta oon pärjänny kaikesta huolimatta kolmanteen ja viimeseen vuoteen joten enää en ala lopettaan, enkä haluiskaan.
Ai niin, se mulle tuli tosta mieleen, et kun puhuit vertaisryhmistä. Mulle tarjottiin paikkaa sellaseen tukiryhmään noin 2 vuotta sitten, mutta en menny sinne. Mulla on jotenkin sellanen olo, että vaikka omat vaivat viittaa paniikkihäiriöön niin silti en koe olevani muiden kanssa samassa tasossa.
Se voi johtua siitä, että olen kuitenkin selviytynyt arjestani kaikesta huolimatta suht koht. Vaikka sain aina kuulla siitä, että toi on se joka tutisee luokan eessä. Silti koitan jaksaa ihan omillani ja luotan mieluummin ystävän psykologosiin taitoihin.. :)
Mutta jaksamisia kaikille!
semmoseen ryhmään? mitä kautta sä sait tietoa siitä ryhmästä? kävitkö kokeilemassa jos ni millasta se oli? mistä sulle tarjottiin sitä, olitko jossain terapiassa tms.?
tosi huippu ku oot jaksanu noin kauanki ton ongelman kans. sä varmasti pääset ton yli viel ku oot selvinny tähän asti. parasta mahdollista tulevaisuutta sulle!
Siis jos haluutte jatkaa aiheesta niin mailakkaa osotteeseen: [email protected]
Inhoan myös ylikaiken esiintymistä luokan edessä, siksi kun punastun. Lintsaan aina ne päivät jos pitäisi olla esitys. Se ei ole hyvä asia todellakaan, en voi muuta. Olen kuin tomaatti luokan edessä enkä kestä sitä.
Kaikista ärsyttävintä oli/on kun kaikki sanoo esiintymiskammon menevän ohi esiintymällä. Onko kukaan muu erimieltä/samaa mieltä?
Musta ainakin ehkä se huonoin tyyli on aina vaan lykätä sinne yleisön eteen seisomaan, siitähän se paniikki just kasvaa, et entä jos taas menee niin kun viimeks...
Se on totta. Todella inhottavaa on juuri toi, että "pakkohan sun joskus on esiintyä, menet sinne ja harjottelet niin se menee ohi" Just joo. Pahentuu vaan. Ja se, kun esiintymisen jälkeen sanotaan naurusuin, kuinka punainen on...
Olen kieltäytynyt pitämästä yhtäkään esitelmää viimeisen muutaman vuoden aikana, koska pelkoni (minulla on mm. sosiaalisten tilanteiden fobia) on niin paha.
Minustakin se tuntuu hirveän pahalta, kun sanotaan vain, että "no pidä se esitelmä, niin sitten huomaat, että ei se ole yhtään kamalaa." On tässä tullut tähän mennessä aika monta esitelmää pidettyä, ja joka kerta vain pahenee.
Ehkä pelon kohtaaminen auttaa "normaaliin" ja lievään pelkoon, mutta kuten kaikissa fobia-aiheisissa lääkärikirjoissakin sanotaan, niin PELKO SAATTAA JOPA PAHENTUA, JOS SE PAKOTETAAN/PAINOSTETAAN KOHTAAMAAN VASTOIN OMAA TAHTOAAN.
Mulla on sama juttu... aina kun pitää mennä luokan eteen esitellä esitelmä yms.. mua rupee hikoiluttaa ja rupeen änkyttään.. se johtuu mulla siitä että mua on kiusattu ja pelkään että mulle nauretaan.... eikä niitäkään kamujakaan oo..
mutta kun pääset luokan eteen ja saat aloitettua esitelmän niin se menee ohi. Myös muut luokallasi jännittävät samalla lailla ja joutuvat sinun tilallesi vuorollaan. Toiset ajattelevat sinusta samalla lailla kun sinä ajattelet niistä eli ei oikeastaan mitään. Minä jouduin kanssa viikko sitten lyhyellä kurssilla esittelemään aikaansaannokseni ja sitä en ollut tehnyt vuosiin, vielä kaikki ihmiset olivat tuntemattomia minulle. Kyllä se esitys sitten lähti menemään eteenpäin omalla painollaan ja se jännitys laukesi.
Rohkeasti vaan tilanteeseen. Tsemppiä!
toi on taas tollasta lörpötystä!! Minkä takia ihmiset joilla ei ole kysyttävää esiintymiskammoa...siis miksi ihmeessä ne alkaa neuvomaan!! Jos sua ei hermostuta niin silloin olet ihan erillainen ihminen kuin kysymyksen esittänyt. Pakko vaan olla jonkunlainen mielipide että näyttäis tärkeeltä. Tietysti kaikki jännittää, mutta jännittämisessä ja melkeen shokkitilassa on aika suuri ero. Älä neuvo jos sulla ei ole mitään tajua toisten vaivoista!
Jos ei oikeesti tunnista paniikkihäiriön ja terveen jännittämisen eroo niin ei tartte tulla neuvoon tänne, koska kaikki sanoo, et se menee ohi...ja pyh!
Siihen, et se menis ohi, en voi uskoo kun vain sellasilla joilla nyt luokan eteen meneminen on vaan motivaatiosta kiinni. Jos et tekstiis oo tutustunu aikasemmin ennempään, ei mun ongelma, mut silloin eteen meno vaan pahenee. Mut kai se menee helpommin ohi.
Se, että tekee kaikkensa peilin eessä opettelusta kaikkeen muuhun ja silti tärisee kun haavan lehti ja henki ie kulje niin siitä ei niin paranutakkaan.