Kummiuteen kyllästyneille..

kummius on turhuutta.

minulla on kummien valinta nyt edessä, ja olen miettinyt "ehdokkaiden" motivaatiota kummeuteen. Esittänyt kysymyksen heille että ovatko he valmiita uhraamaan aikaansa mahdollisesti tulevaan kummi-lapseensa???

Nimenomaan kummeus on etu-oikeus eikä sen pidä olla kummille pakko pullaa. jos ei todellakaan kiinnosta ni sitten vaan lapsen äidille ilmoitta ettei halua toimia kummina enää ja äiti ja isä voivat poistaa/vaihtaa kummin, sekin on nykyään mahdollista.

Olipa todella aloittavan kummin viesti. Kun olet ollut kummina kymmenisen vuotta ja huomannut viimeisen viiden vuoden aikana ettei kuumiperhe ota sinuun päin enään yhteyttä, vaan ainostaan sinä saat olla suhteen liima...alkaa kyllä varmasti oma ymmärryksesikin loppumaan.

Itselleni ei ainakaan käynyt kummivalinnan aikana selväksi että kummivanhemmat voi olla enää pitämättä yhteyttä sinuun, mutta sinun on jaksettava ylläpitää suhdetta siitä huolimatta.

Kyllähän se nyt loukkaa ketä hyvänsä! Joten ennen kuin koet täydellistä välinpitämättömyyttä ja riistoa, et voi mielestäni kommentoida muiden valitusta noin ylimielisesti :(

jos sinulla on asiat näin älä oleta että muillakin on. minulle sisko sanoi että pyydetään sua kummiksi ja jos et suostu turha tulla edes puheille enää. Lisäksi myöhemmin erosin kirkosta enkä ole muutenkaan perheen kanssa tekemisissä. en katso että minulla on mitään vastuuta johon olisin sitoutunut.

Yleensähän kummina on ihan mukavaa, itsellänikin on neljä kummilasta. Ei minua se kummius ärsytä vaan jotkin siihen liittyvät asiat. Itseasiassa ärsyttää vain yhden kummilapseni perheen kohdalla. Minä olen se joka pitää yhteyttä vaikka ennen lapsen syntymää oltiin parhaat ja erittäin läheiset ystävät lapsen äidin kanssa. Kun suostuin kummiksi niin yhtetydenpito heiltä minuun loppui kuin seinään. Jos minä en kävisi kylässä tai soittaisi niin en kuulisi heistä mitään. Tai itseasiassa kuulisin, ennen joulua ja lapsen syntymäpäiviä. Minulle on soitettu ennen joulua ja syntymäpäiviä semmoista että olisi parempi etten ostaisi lahjaa vaan laittaisin rahaa kummilapseni äidin tilille, hän kun voi ostaa ihan itse semmoista mitä lapsi tarvitsee. Lapselle ei ole opetettu mitään tapoja. Nyt hän on jo kymmenen muttei silti osaa kiittää saamastaan lahjasta. Ei hän ede tervehdi kun menen kylään, kysyy heti ovella että missä lahja. Kun kaivan lahjaa kassista niin se napataan kädestäni ja painetaan omaan huoneeseen, kiittämättä. Jos lähetän postissa jotakin, kirjeen tai paketin, en saa edes tietää että onko lähetys mennyt perille kun en kuule heistä mitään. Meille he eivät tule käymään. Tämän kymmenen vuoden aikana he ovat käyneet,lukuisista kutsuista huolimatta, ehkä viisi kertaa ja taitaa sekin olla yläkanttiin. Toisin sanoen olen pelkkä lahja/raha automaatti enkä mitään muuta.

Toivottavasti avaajalla sujuu kummius mukavissa merkeissä jatkossakin. Minulla ei ole pahaa sanottavaa yhdestäkään kummilapsesta (4 kpl) tai heidän perheistään, mutta olen kyllä hyvin etäinen kummi. Juuri sitä tyyppiä, joka vain laittaa paketin synttärinä, jouluksi, ehkä nimipäiväksikin. Paitsi yhdelle kummilapselle, jonka lasken kuuluvaksi exäni piiriin suhteemme päätyttyä. Väleissä ei ole sinällään mitään ongelmaa, minusta vain exäni mahdollinen uusi kumppani voi mainiosti olla kummitädin roolissa jatkossa. Miksi niin harvat tapaamiset? No, välimatka on yksi. Satoja kilometrejä kaikkien luo. Yksi kummilapsi on välillä toisen välillä toisen vanhemman luona, sekin vaikuttaa. Ja kun perhe kasvaa, niin yökyläilyt eivät ole niin simppeleitä. Toivon kyllä että saadaan aito yhteys kummilasten kanssa joskus, mutta pessimistinen olen. Onneksi ei ole kuitenkaan välirikkoja tapahtunut.