seitkytluvulla

tiesin.Varsinaisiin kysymyksiini,vaikka hieman epäselvästi esitettyihin, toivon vielä vastauksia asiantuntijakuvaajilta.

Tukka ja järki tallella.
"Jotta ymmärtäisi nykyisyyttä, kannattaisi tuntea historiaa".

"Valo taittuu siirtyessään väliaineeseen (ilma – lasi) jolla on eri tiheys."

Taittumisen perimmäinen syy on valonnopeuden ero ilmassa ja lasissa. Taittumista tapahtuu myös kahden erilaisen lasin rajapinnassa. Valonnopeus riippuu optisesta tiheydestä.


"multicoated" kalvo väriheijastusten vuoksi"

Kalvon idea on sopiva paksuus, jonka vuoksi valo ei pääse heijastumaan takaisin ilmaan ja siten poukkoilemaan objektiivin sisällä. Ohut kalvo estää jonkun aallonpituuden heijastumisen ja siksi esimerkiksi saippuakalvo näyttää värilliseltä.


"Nuo "muoviset" kalvot tuppaavat olemaan jossain määrin vesiliukoisia ja siksi rasva pitäisi poistaa mahdollisimman nopeasti. Mikrokuituliina on erinomainen ensiapu (, mutta sattuneesta syystä niitä ei käytetty 70-luvulla)."

Minulla on tapana suojata kaikki mahdollinen ja vahingon satuttua kats0a mitä pitäisi tehdä. Olen säästänyt linkkeihin http://www.teknofokus.fi/Foto/puhdistus.htm


"Hyvän kameran RAW-tiedosto sisältää tiedot myös kromaattisesta aberraatiosta ja se voidaan korjata "kuvankehityksessä " (esim. Lightroom), 70-luvun filmillä tätä mahdollisuutta ei ollut."

Ilmiö tulee näkyviin vain rajapinnoilla, joten sen etsiminen kuvasta on kohtuullisen helppoa. Kyse ei kuitenkaan ole RAW-kuviin erikoisominaisuus vaan se esiintyy kaikissa kuvaformaateissa ja kaikista sitä voi ohjelmallisesti vähentää (myös skannatuista 70-luvun kuvista). Tätä käytetään erityisesti RAW-kuvien käsittelyssä, sillä niissä kuvat ovat käsittelemättömiä, jolloin virheet löytyvät helpommin ja ovat helpompia korjata.


"—UV-suodattin suojasi etulinssiä 70-luvullakin, digissä käyttäisin suojaamistarkoitukseen tehtyä "suodatinta" (paitsi vastavalossa)."

Vanha koira ei uusia temppuja opi. Minulla taitaa olla useimmassa linssissä UV-suodatin nokalla :-)


"…objektiivi muodostuu korkeintaan kahdesta linssielementistä.'
—aberraation oasalta tuo pitänee paikkansa (aberraatiokorjain muodostuu korkeintaan kahdesta linssielementistä)"

Niinhän ne piirretään kirjoihin, mutta luulen, että kaikki linssit osallistuvat "korjaukseen", sillä lopputuloksen pitää olla mahdollisimman hyvä. En tunne oikeasti teknistä ratkaisua.


Kaikki selityksesi olivat riittävän täsmällisiä kuvaamisen kannalta, mutta työnsin kuitenkin sorkkani soppaan. Tiikeri ei pääse pilkuistaan :-)

""…apokromaattinen…"
—eiköhän kalliin objektiivin ostajakin ole "normaalikuluttaja"
Nyt on vain niin, että tuon ns. sinisen aberraation (ja punaisenkin) korjaaminen voidaan tehdä "normaalikuluttajan" kukkarolle vähemmän käyvällä tavalla."

Kyllä noissa nykyisissä "normaalikuluttajille" tehdyissä zoomeissa on ihan kauhea aberraatio. Voittaa varmasti 70-luvun kiinteät akromaatitkin.
Aberraatiota voidaan kyllä ohjelmallisesti korjata jälkeenpäinkin.
Käytännössä aina kun linssin pintaan koskee tulee "vahinkoa", mutta aika usein saa vahinko sattua, ennen kuin se alkaa kuvissa näkymään. Objektiivit kun ei muutenkaan ole koskaan virheettömiä.

Kimmo Koo kirjoitti:

"Valo taittuu siirtyessään väliaineeseen (ilma – lasi) jolla on eri tiheys."

Taittumisen perimmäinen syy on valonnopeuden ero ilmassa ja lasissa. Taittumista tapahtuu myös kahden erilaisen lasin rajapinnassa. Valonnopeus riippuu optisesta tiheydestä.


"multicoated" kalvo väriheijastusten vuoksi"

Kalvon idea on sopiva paksuus, jonka vuoksi valo ei pääse heijastumaan takaisin ilmaan ja siten poukkoilemaan objektiivin sisällä. Ohut kalvo estää jonkun aallonpituuden heijastumisen ja siksi esimerkiksi saippuakalvo näyttää värilliseltä.


"Nuo "muoviset" kalvot tuppaavat olemaan jossain määrin vesiliukoisia ja siksi rasva pitäisi poistaa mahdollisimman nopeasti. Mikrokuituliina on erinomainen ensiapu (, mutta sattuneesta syystä niitä ei käytetty 70-luvulla)."

Minulla on tapana suojata kaikki mahdollinen ja vahingon satuttua kats0a mitä pitäisi tehdä. Olen säästänyt linkkeihin http://www.teknofokus.fi/Foto/puhdistus.htm


"Hyvän kameran RAW-tiedosto sisältää tiedot myös kromaattisesta aberraatiosta ja se voidaan korjata "kuvankehityksessä " (esim. Lightroom), 70-luvun filmillä tätä mahdollisuutta ei ollut."

Ilmiö tulee näkyviin vain rajapinnoilla, joten sen etsiminen kuvasta on kohtuullisen helppoa. Kyse ei kuitenkaan ole RAW-kuviin erikoisominaisuus vaan se esiintyy kaikissa kuvaformaateissa ja kaikista sitä voi ohjelmallisesti vähentää (myös skannatuista 70-luvun kuvista). Tätä käytetään erityisesti RAW-kuvien käsittelyssä, sillä niissä kuvat ovat käsittelemättömiä, jolloin virheet löytyvät helpommin ja ovat helpompia korjata.


"—UV-suodattin suojasi etulinssiä 70-luvullakin, digissä käyttäisin suojaamistarkoitukseen tehtyä "suodatinta" (paitsi vastavalossa)."

Vanha koira ei uusia temppuja opi. Minulla taitaa olla useimmassa linssissä UV-suodatin nokalla :-)


"…objektiivi muodostuu korkeintaan kahdesta linssielementistä.'
—aberraation oasalta tuo pitänee paikkansa (aberraatiokorjain muodostuu korkeintaan kahdesta linssielementistä)"

Niinhän ne piirretään kirjoihin, mutta luulen, että kaikki linssit osallistuvat "korjaukseen", sillä lopputuloksen pitää olla mahdollisimman hyvä. En tunne oikeasti teknistä ratkaisua.


Kaikki selityksesi olivat riittävän täsmällisiä kuvaamisen kannalta, mutta työnsin kuitenkin sorkkani soppaan. Tiikeri ei pääse pilkuistaan :-)

Lue lisää

"Taittumisen perimmäinen syy on valonnopeuden ero ilmassa ja lasissa. Taittumista tapahtuu myös kahden erilaisen lasin rajapinnassa."

—onko tosiaa niin, että taittumista tapahtuu "kahden erilaisen lasin rajapinnassa", vaikka niillä olisi sama tiheys – jos niin mikä taittumisen aiheuttaa?

"… poukkoilemaan objektiivin sisällä"
—ovatko objektiivin sisällä olevat linssit myös päällystettyjä (esim. etulinssin takapinta) vai mikä estää "poukkoilun" objektiivin sisällä?

"Kalvon idea on sopiva paksuus"
—onko todella niin, eikö väliaineen tiheydellä olekaan merkitystä valon heijastuksissa?

"luulen, että kaikki linssit osallistuvat "korjaukseen""
—tuohon minun on lähes mahdoton uskoa, mielestäni tuolla tavalla objektiiveista tulisi aivan järjettömän kalliita
– jo kahdella korjatulla elementillä varustetut apot maksavat maltaita, veikkaan, että tuollaisiin joka lasin korjauksiin olisi varaa vain jollakin observatorioilla.

Soppaa on mukava hämmennellä – tulee samalla päivitettyä omia luulojani.

Niin halvalla. kirjoitti:

""…apokromaattinen…"
—eiköhän kalliin objektiivin ostajakin ole "normaalikuluttaja"
Nyt on vain niin, että tuon ns. sinisen aberraation (ja punaisenkin) korjaaminen voidaan tehdä "normaalikuluttajan" kukkarolle vähemmän käyvällä tavalla."

Kyllä noissa nykyisissä "normaalikuluttajille" tehdyissä zoomeissa on ihan kauhea aberraatio. Voittaa varmasti 70-luvun kiinteät akromaatitkin.
Aberraatiota voidaan kyllä ohjelmallisesti korjata jälkeenpäinkin.
Käytännössä aina kun linssin pintaan koskee tulee "vahinkoa", mutta aika usein saa vahinko sattua, ennen kuin se alkaa kuvissa näkymään. Objektiivit kun ei muutenkaan ole koskaan virheettömiä.

Lue lisää

Eikö kuitenkin ole niin, että "kauhean" aberraaation korjaaminen kuvansäädössä käy vähemmän kukkarolle kuin korjattujen lasien hankkiminen.

Eli siis jos "normaalikuluttaja" korjaa "kauhean aberraation" kuvansäädössä "niin halvalla" niin säästyy rahaa paremman rungon (kennon) hankintaan (apot on kaliita).

SE&O kirjoitti:

"Taittumisen perimmäinen syy on valonnopeuden ero ilmassa ja lasissa. Taittumista tapahtuu myös kahden erilaisen lasin rajapinnassa."

—onko tosiaa niin, että taittumista tapahtuu "kahden erilaisen lasin rajapinnassa", vaikka niillä olisi sama tiheys – jos niin mikä taittumisen aiheuttaa?

"… poukkoilemaan objektiivin sisällä"
—ovatko objektiivin sisällä olevat linssit myös päällystettyjä (esim. etulinssin takapinta) vai mikä estää "poukkoilun" objektiivin sisällä?

"Kalvon idea on sopiva paksuus"
—onko todella niin, eikö väliaineen tiheydellä olekaan merkitystä valon heijastuksissa?

"luulen, että kaikki linssit osallistuvat "korjaukseen""
—tuohon minun on lähes mahdoton uskoa, mielestäni tuolla tavalla objektiiveista tulisi aivan järjettömän kalliita
– jo kahdella korjatulla elementillä varustetut apot maksavat maltaita, veikkaan, että tuollaisiin joka lasin korjauksiin olisi varaa vain jollakin observatorioilla.

Soppaa on mukava hämmennellä – tulee samalla päivitettyä omia luulojani.

Lue lisää

Valon taittuminen rajapinnassa johtuu todellakin valon nopeuden muuttumisesta. Minusta tämä on selitetty varsin hyvin Jyväskylän yliopiston jonkun kurssin fysiikan työssä (puolitoista sivua alusta) https://www.jyu.fi/fysiikka/opiskelu/tyoosasto/tyot/fys103/fys103_k3.pdf/at_download/file

Valon nopeus ei riipu tiheydestä vaan optisesta tiheydestä http://fi.wikipedia.org/wiki/Taitekerroin joka on oikeasti vaan valon nopeus jaettuna valon nopeus tyhjiössä. Usein puheissa optisesta tiheydestä käytetään vain nimeä tiheys (joka on fysiikassa massan suhde tilavuuteen eli aivan eri asia). Samalla tavalla skooppi voi olla stetoskooppi, oskilloskooppi tai vaikka horoskooppi.



"'… poukkoilemaan objektiivin sisällä'
—ovatko objektiivin sisällä olevat linssit myös päällystettyjä (esim. etulinssin takapinta) vai mikä estää 'poukkoilun' objektiivin sisällä?"

Tämä on paha sikäli, että minulta puuttuu tyystin sekä käytännön kokemus että opiskelussa tästä opetetut asiat. Canonin sivuilta löytyy "By coating the various lens elements with appropriate substances having different properties, coating plays an important role in providing the overall lens system with optimum color balance characteristics." http://www.usa.canon.com/consumer/controller?act=GlossaryAct&fcategoryid=216&alpha=ABC hakusana Coating

Pikselissä kerrottiin "Optiset pinnoitteet ovat ehkä vaikuttaneet eniten viime aikoina objektiivien kuvanlaadun paranemiseen. Taittumisen lisäksi valo myös heijastuu linssien pinnasta. Nämä heijastukset kimpoilevat objektiivin sisällä pinnoista toiseen. Hajavalo aiheuttaa kuvan kontrastin heikkenemistä ja kirkkaan valon heijastus voi näkyä kuvassa kiiltona, 'flarena'." http://www.pikseli.fi/pdf/Pikseli_0106_2426.pdf

kyllä ne ovat päällystettyjä, mutta en älä väittelemään, jos joku perustelee asian olevan toisin.


"'Kalvon idea on sopiva paksuus'
—onko todella niin, eikö väliaineen tiheydellä olekaan merkitystä valon heijastuksissa?"

"ANTIREFLECTION FILMS

For light striking at normal incidence on an uncoated surface, the reflectivity, R, is
given by

R=((N0-Ns)/(N0 Ns))^2

where light is in media N0 and is reflected from media of refractive index N1. For air,
N0 is 1; if Ns=1.5, then RZ4%.
Considering films whose optical thickness is lamda/4, then the reflectivity for a single
film of index N1 on a substrate of Ns is
R=((1-(N1*N1/Ns)/ (1 (N1*N1/Ns),

which becomes zero when N1=neliöjuuri(Ns) .
One of the earliest antireflection coatings was a single layer of l/4 optical thickness of magnesium fluoride. This material has an index of refraction of 1.37 (at lamda=0.55 um)."

Missä N1^2 tarkoittaa N alaindeksi 1 korotettuna potenssiin 2.

M. Laikin : Lens Design (4th ed) sivu 14 (Tämä kirja http://www.amazon.com/Lens-Design-Fourth-Edition/dp/B0014AFEG0/ref=kinw_dp_ke ). Tämä on todellakin loistamista lainahöyhenissä, sillä en ole edes lukenut kirjaa vaan etsin sopivan kohdan ja lainasin sen ikään kuin ymmärtäisin jotain :-)

Puolenyön pohdiskelua, joka voi olla pielessäkin. Rajapinnassa valon taajuus ei muutu, mutta nopeus muuttuu, joten aallonpituuden pitää muuttua. Aallonpituus tarkoittaa valon aallonpituutta väliaineessa, joten kalvon optinen tiheys vaikuttaa kalvon paksuuteen.

Varmaan paljon useammalla on Pere (ed): Focal encyclopedia on Photography (4th ed) , josta löytyy Terrance Kesslerin: Photographic optics s. 711-724 (valokuvaamisen tekniikan ja historian lempikirjani, jossa kerrotaan jotain kaikesta).


"'luulen, että kaikki linssit osallistuvat 'korjaukseen'"
—tuohon minun on lähes mahdoton uskoa, mielestäni tuolla tavalla objektiiveista tulisi aivan järjettömän kalliita
– jo kahdella korjatulla elementillä varustetut apot maksavat maltaita, veikkaan, että tuollaisiin joka lasin korjauksiin olisi varaa vain jollakin observatorioilla."

Ajattelen linssiä mustana laatikkona. Esineessä oleva viereinen sininen ja punainen piste pitää tulla kuvaankin vierekkäin. Sininen ja punainen piste voi olla linssin sisällä erossa toisistaan, mutta viimeisen linssin pitää piirtää ne vierekkäin. Viimeistä edellisen linssin pitää piirtää sininen ja punainen kuva sellaiseen paikkaan, että ne muodostavat valekuvan, jonka viimeinen linssi piirtää oikeaan paikkaan jne. Tämän vuoksi linssien suunnittelu vaatii niin paljon laskemistehoa ja miksi nykyiset linssit ovat parempia kuin vanhemmat.

Kirjoissa ja jutuissa kuvataan joku superlinssi, joka korjaa kaiken. Varmaan tämä meneekin niin, että ensin lasketaan muiden linssien synnyttämä kuva ja sen jälkeen millainen tämä kaiken korjaava ihmelasi on, mutta objetiivin kuva syntyy jokaisen lasipalan yhteisvaikutuksesta ja se pitää laskea.



"Soppaa on mukava hämmennellä – tulee samalla päivitettyä omia luulojani."

Yritän kirjoittaessani tarkistamaan asiat, joista en ole varma. Lens Design on 500 sivun kirja, joten kyse ei ole triviaaliasioista.


"Kivat pilkut sulla"

ja lainausmerkit. Eikö se mene siten, että kun lainaan sinulta jotain laitan sen lainausmerkkeihin("lainattua"). Jos lainaan sinun lainaamaa, laitan sen puolinainausmerkkeihin ("Lainatussa 'lainattu'"). Kolmannen tason lainaukset laitetaan taas lainausmerkkeihin ("Lainatussa älainattua "lainausta"'") Suljetaanko lainaukset lopussa riittävän monella lainausmerkillä vai vain yhdellä. Sitä menen vällyjen alle miettimään.

Oletko muuten huomannut, että on kolmen pisteen merkki …, mutta näppäimiltä löytyy vain ...

Kimmo Koo kirjoitti:

Valon taittuminen rajapinnassa johtuu todellakin valon nopeuden muuttumisesta. Minusta tämä on selitetty varsin hyvin Jyväskylän yliopiston jonkun kurssin fysiikan työssä (puolitoista sivua alusta) https://www.jyu.fi/fysiikka/opiskelu/tyoosasto/tyot/fys103/fys103_k3.pdf/at_download/file

Valon nopeus ei riipu tiheydestä vaan optisesta tiheydestä http://fi.wikipedia.org/wiki/Taitekerroin joka on oikeasti vaan valon nopeus jaettuna valon nopeus tyhjiössä. Usein puheissa optisesta tiheydestä käytetään vain nimeä tiheys (joka on fysiikassa massan suhde tilavuuteen eli aivan eri asia). Samalla tavalla skooppi voi olla stetoskooppi, oskilloskooppi tai vaikka horoskooppi.



"'… poukkoilemaan objektiivin sisällä'
—ovatko objektiivin sisällä olevat linssit myös päällystettyjä (esim. etulinssin takapinta) vai mikä estää 'poukkoilun' objektiivin sisällä?"

Tämä on paha sikäli, että minulta puuttuu tyystin sekä käytännön kokemus että opiskelussa tästä opetetut asiat. Canonin sivuilta löytyy "By coating the various lens elements with appropriate substances having different properties, coating plays an important role in providing the overall lens system with optimum color balance characteristics." http://www.usa.canon.com/consumer/controller?act=GlossaryAct&fcategoryid=216&alpha=ABC hakusana Coating

Pikselissä kerrottiin "Optiset pinnoitteet ovat ehkä vaikuttaneet eniten viime aikoina objektiivien kuvanlaadun paranemiseen. Taittumisen lisäksi valo myös heijastuu linssien pinnasta. Nämä heijastukset kimpoilevat objektiivin sisällä pinnoista toiseen. Hajavalo aiheuttaa kuvan kontrastin heikkenemistä ja kirkkaan valon heijastus voi näkyä kuvassa kiiltona, 'flarena'." http://www.pikseli.fi/pdf/Pikseli_0106_2426.pdf

kyllä ne ovat päällystettyjä, mutta en älä väittelemään, jos joku perustelee asian olevan toisin.


"'Kalvon idea on sopiva paksuus'
—onko todella niin, eikö väliaineen tiheydellä olekaan merkitystä valon heijastuksissa?"

"ANTIREFLECTION FILMS

For light striking at normal incidence on an uncoated surface, the reflectivity, R, is
given by

R=((N0-Ns)/(N0 Ns))^2

where light is in media N0 and is reflected from media of refractive index N1. For air,
N0 is 1; if Ns=1.5, then RZ4%.
Considering films whose optical thickness is lamda/4, then the reflectivity for a single
film of index N1 on a substrate of Ns is
R=((1-(N1*N1/Ns)/ (1 (N1*N1/Ns),

which becomes zero when N1=neliöjuuri(Ns) .
One of the earliest antireflection coatings was a single layer of l/4 optical thickness of magnesium fluoride. This material has an index of refraction of 1.37 (at lamda=0.55 um)."

Missä N1^2 tarkoittaa N alaindeksi 1 korotettuna potenssiin 2.

M. Laikin : Lens Design (4th ed) sivu 14 (Tämä kirja http://www.amazon.com/Lens-Design-Fourth-Edition/dp/B0014AFEG0/ref=kinw_dp_ke ). Tämä on todellakin loistamista lainahöyhenissä, sillä en ole edes lukenut kirjaa vaan etsin sopivan kohdan ja lainasin sen ikään kuin ymmärtäisin jotain :-)

Puolenyön pohdiskelua, joka voi olla pielessäkin. Rajapinnassa valon taajuus ei muutu, mutta nopeus muuttuu, joten aallonpituuden pitää muuttua. Aallonpituus tarkoittaa valon aallonpituutta väliaineessa, joten kalvon optinen tiheys vaikuttaa kalvon paksuuteen.

Varmaan paljon useammalla on Pere (ed): Focal encyclopedia on Photography (4th ed) , josta löytyy Terrance Kesslerin: Photographic optics s. 711-724 (valokuvaamisen tekniikan ja historian lempikirjani, jossa kerrotaan jotain kaikesta).


"'luulen, että kaikki linssit osallistuvat 'korjaukseen'"
—tuohon minun on lähes mahdoton uskoa, mielestäni tuolla tavalla objektiiveista tulisi aivan järjettömän kalliita
– jo kahdella korjatulla elementillä varustetut apot maksavat maltaita, veikkaan, että tuollaisiin joka lasin korjauksiin olisi varaa vain jollakin observatorioilla."

Ajattelen linssiä mustana laatikkona. Esineessä oleva viereinen sininen ja punainen piste pitää tulla kuvaankin vierekkäin. Sininen ja punainen piste voi olla linssin sisällä erossa toisistaan, mutta viimeisen linssin pitää piirtää ne vierekkäin. Viimeistä edellisen linssin pitää piirtää sininen ja punainen kuva sellaiseen paikkaan, että ne muodostavat valekuvan, jonka viimeinen linssi piirtää oikeaan paikkaan jne. Tämän vuoksi linssien suunnittelu vaatii niin paljon laskemistehoa ja miksi nykyiset linssit ovat parempia kuin vanhemmat.

Kirjoissa ja jutuissa kuvataan joku superlinssi, joka korjaa kaiken. Varmaan tämä meneekin niin, että ensin lasketaan muiden linssien synnyttämä kuva ja sen jälkeen millainen tämä kaiken korjaava ihmelasi on, mutta objetiivin kuva syntyy jokaisen lasipalan yhteisvaikutuksesta ja se pitää laskea.



"Soppaa on mukava hämmennellä – tulee samalla päivitettyä omia luulojani."

Yritän kirjoittaessani tarkistamaan asiat, joista en ole varma. Lens Design on 500 sivun kirja, joten kyse ei ole triviaaliasioista.


"Kivat pilkut sulla"

ja lainausmerkit. Eikö se mene siten, että kun lainaan sinulta jotain laitan sen lainausmerkkeihin("lainattua"). Jos lainaan sinun lainaamaa, laitan sen puolinainausmerkkeihin ("Lainatussa 'lainattu'"). Kolmannen tason lainaukset laitetaan taas lainausmerkkeihin ("Lainatussa älainattua "lainausta"'") Suljetaanko lainaukset lopussa riittävän monella lainausmerkillä vai vain yhdellä. Sitä menen vällyjen alle miettimään.

Oletko muuten huomannut, että on kolmen pisteen merkki …, mutta näppäimiltä löytyy vain ...

Lue lisää

Kimmo Koon teoriatiedot tässä osiossa samantyyppisiä mitä koulutuksessani opetettiin seitkytluvulla.Asia ei siis ole muuttunut ja matematiikka ei valehtele.

SE&O:n vastaus esim. tietokonehionnoista selvensi miksi linssit kestävämpiä ja parempia nykyään.

Työskennellessäni valokuvaajana en ole tutkinut teoriaa enää sen tarkemmin mitä nyt olen keskareiden kehitystä hiukan seurannut.Nyt eläkkeellä palstan myötä rupesi taas kiinnostamaan.

SE&O:lta ja esim.nimim. gdf...? olen saanut hyviä suuntaa antavia vastauksia kysymyksiini.Kimmo Koo on myös aivan upea teorian tuntemuksineen.

Todennäköisesti en laske yhtään yhtälöä näissä merkeissä.Olenhan joskus sitäkin tehnyt.On hyvä,että matemaattisesti lahjakkaat selvittävät suomeksi käsitteitä.Olen tavannutkin sanoa, että insinöörit ovat sitä varten, että kuvaus pelaa.Digiaika on herättänyt uteliaisuuteni,koska laitteiden valinnoissa on otettava uusia asioita huomioon.Esimerkkinä vaikkapa rungon kestävyys.

Kiitos nyt taas molemmille.

Kimmo Koo kirjoitti:

Valon taittuminen rajapinnassa johtuu todellakin valon nopeuden muuttumisesta. Minusta tämä on selitetty varsin hyvin Jyväskylän yliopiston jonkun kurssin fysiikan työssä (puolitoista sivua alusta) https://www.jyu.fi/fysiikka/opiskelu/tyoosasto/tyot/fys103/fys103_k3.pdf/at_download/file

Valon nopeus ei riipu tiheydestä vaan optisesta tiheydestä http://fi.wikipedia.org/wiki/Taitekerroin joka on oikeasti vaan valon nopeus jaettuna valon nopeus tyhjiössä. Usein puheissa optisesta tiheydestä käytetään vain nimeä tiheys (joka on fysiikassa massan suhde tilavuuteen eli aivan eri asia). Samalla tavalla skooppi voi olla stetoskooppi, oskilloskooppi tai vaikka horoskooppi.



"'… poukkoilemaan objektiivin sisällä'
—ovatko objektiivin sisällä olevat linssit myös päällystettyjä (esim. etulinssin takapinta) vai mikä estää 'poukkoilun' objektiivin sisällä?"

Tämä on paha sikäli, että minulta puuttuu tyystin sekä käytännön kokemus että opiskelussa tästä opetetut asiat. Canonin sivuilta löytyy "By coating the various lens elements with appropriate substances having different properties, coating plays an important role in providing the overall lens system with optimum color balance characteristics." http://www.usa.canon.com/consumer/controller?act=GlossaryAct&fcategoryid=216&alpha=ABC hakusana Coating

Pikselissä kerrottiin "Optiset pinnoitteet ovat ehkä vaikuttaneet eniten viime aikoina objektiivien kuvanlaadun paranemiseen. Taittumisen lisäksi valo myös heijastuu linssien pinnasta. Nämä heijastukset kimpoilevat objektiivin sisällä pinnoista toiseen. Hajavalo aiheuttaa kuvan kontrastin heikkenemistä ja kirkkaan valon heijastus voi näkyä kuvassa kiiltona, 'flarena'." http://www.pikseli.fi/pdf/Pikseli_0106_2426.pdf

kyllä ne ovat päällystettyjä, mutta en älä väittelemään, jos joku perustelee asian olevan toisin.


"'Kalvon idea on sopiva paksuus'
—onko todella niin, eikö väliaineen tiheydellä olekaan merkitystä valon heijastuksissa?"

"ANTIREFLECTION FILMS

For light striking at normal incidence on an uncoated surface, the reflectivity, R, is
given by

R=((N0-Ns)/(N0 Ns))^2

where light is in media N0 and is reflected from media of refractive index N1. For air,
N0 is 1; if Ns=1.5, then RZ4%.
Considering films whose optical thickness is lamda/4, then the reflectivity for a single
film of index N1 on a substrate of Ns is
R=((1-(N1*N1/Ns)/ (1 (N1*N1/Ns),

which becomes zero when N1=neliöjuuri(Ns) .
One of the earliest antireflection coatings was a single layer of l/4 optical thickness of magnesium fluoride. This material has an index of refraction of 1.37 (at lamda=0.55 um)."

Missä N1^2 tarkoittaa N alaindeksi 1 korotettuna potenssiin 2.

M. Laikin : Lens Design (4th ed) sivu 14 (Tämä kirja http://www.amazon.com/Lens-Design-Fourth-Edition/dp/B0014AFEG0/ref=kinw_dp_ke ). Tämä on todellakin loistamista lainahöyhenissä, sillä en ole edes lukenut kirjaa vaan etsin sopivan kohdan ja lainasin sen ikään kuin ymmärtäisin jotain :-)

Puolenyön pohdiskelua, joka voi olla pielessäkin. Rajapinnassa valon taajuus ei muutu, mutta nopeus muuttuu, joten aallonpituuden pitää muuttua. Aallonpituus tarkoittaa valon aallonpituutta väliaineessa, joten kalvon optinen tiheys vaikuttaa kalvon paksuuteen.

Varmaan paljon useammalla on Pere (ed): Focal encyclopedia on Photography (4th ed) , josta löytyy Terrance Kesslerin: Photographic optics s. 711-724 (valokuvaamisen tekniikan ja historian lempikirjani, jossa kerrotaan jotain kaikesta).


"'luulen, että kaikki linssit osallistuvat 'korjaukseen'"
—tuohon minun on lähes mahdoton uskoa, mielestäni tuolla tavalla objektiiveista tulisi aivan järjettömän kalliita
– jo kahdella korjatulla elementillä varustetut apot maksavat maltaita, veikkaan, että tuollaisiin joka lasin korjauksiin olisi varaa vain jollakin observatorioilla."

Ajattelen linssiä mustana laatikkona. Esineessä oleva viereinen sininen ja punainen piste pitää tulla kuvaankin vierekkäin. Sininen ja punainen piste voi olla linssin sisällä erossa toisistaan, mutta viimeisen linssin pitää piirtää ne vierekkäin. Viimeistä edellisen linssin pitää piirtää sininen ja punainen kuva sellaiseen paikkaan, että ne muodostavat valekuvan, jonka viimeinen linssi piirtää oikeaan paikkaan jne. Tämän vuoksi linssien suunnittelu vaatii niin paljon laskemistehoa ja miksi nykyiset linssit ovat parempia kuin vanhemmat.

Kirjoissa ja jutuissa kuvataan joku superlinssi, joka korjaa kaiken. Varmaan tämä meneekin niin, että ensin lasketaan muiden linssien synnyttämä kuva ja sen jälkeen millainen tämä kaiken korjaava ihmelasi on, mutta objetiivin kuva syntyy jokaisen lasipalan yhteisvaikutuksesta ja se pitää laskea.



"Soppaa on mukava hämmennellä – tulee samalla päivitettyä omia luulojani."

Yritän kirjoittaessani tarkistamaan asiat, joista en ole varma. Lens Design on 500 sivun kirja, joten kyse ei ole triviaaliasioista.


"Kivat pilkut sulla"

ja lainausmerkit. Eikö se mene siten, että kun lainaan sinulta jotain laitan sen lainausmerkkeihin("lainattua"). Jos lainaan sinun lainaamaa, laitan sen puolinainausmerkkeihin ("Lainatussa 'lainattu'"). Kolmannen tason lainaukset laitetaan taas lainausmerkkeihin ("Lainatussa älainattua "lainausta"'") Suljetaanko lainaukset lopussa riittävän monella lainausmerkillä vai vain yhdellä. Sitä menen vällyjen alle miettimään.

Oletko muuten huomannut, että on kolmen pisteen merkki …, mutta näppäimiltä löytyy vain ...

Lue lisää

Tulinkohan väärin ymmärretyksi

Kivoilla pilkulla viittasin lauseeseen
"Tiikeri ei pääse pilkuistaan"

"valon taajuus ei muutu, mutta nopeus muuttuu, joten aallonpituuden pitää muuttua"
—eli kun aallonpituutta muutetaan niin samalla muutetaan kuvan väriä eli aiheutetaan värivirhe kuvaan (allonpituus≈väri)?

"Oletko muuten huomannut, että on kolmen pisteen merkki …, mutta näppäimiltä löytyy vain ..."
—en tavoita ajatustasi, tarkoitatko, että jos virke päättyy "…" niin sitä ei pidä erottaa seuraavasta pilkulla.

Minun ei siis pidä kirjoitella tänne ilman oikolukijan apua ('"…,"')
MOT :—)

SE&O kirjoitti:

Tulinkohan väärin ymmärretyksi

Kivoilla pilkulla viittasin lauseeseen
"Tiikeri ei pääse pilkuistaan"

"valon taajuus ei muutu, mutta nopeus muuttuu, joten aallonpituuden pitää muuttua"
—eli kun aallonpituutta muutetaan niin samalla muutetaan kuvan väriä eli aiheutetaan värivirhe kuvaan (allonpituus≈väri)?

"Oletko muuten huomannut, että on kolmen pisteen merkki …, mutta näppäimiltä löytyy vain ..."
—en tavoita ajatustasi, tarkoitatko, että jos virke päättyy "…" niin sitä ei pidä erottaa seuraavasta pilkulla.

Minun ei siis pidä kirjoitella tänne ilman oikolukijan apua ('"…,"')
MOT :—)

Lue lisää

"valon taajuus ei muutu, mutta nopeus muuttuu, joten aallonpituuden pitää muuttua'
—eli kun aallonpituutta muutetaan niin samalla muutetaan kuvan väriä eli aiheutetaan värivirhe kuvaan (allonpituus≈väri)?"

Värivirhe tulee siitä, että eri aallonpituudet taipuvat eri tavalla rajapinnassa, jolloin valkoinen väri hajoaa väreiksi. En tiedä pääsisikö värivirheistä, jos käyttäisi monokromaattista valoa Valokuvista löytyisi vain yhtä väriä.

Tuon värin muuttumista mietin yölläkin. Jotenkin se tuntuu mielettömältä, mutta en keksi missä olisi virhe. Värihän muuttuisi toisen kerran sen tullessa lasista ilmaan, joten valonsäde tulee lasista samanvärisenä kuin menee sisään.

Suoritin fysiikanopintoni 70-luvulla, joten täytyy kysyä ammattilaisilta kun satun näkemään.


"Oletko muuten huomannut, että on kolmen pisteen merkki …, mutta näppäimiltä löytyy vain ...'
—en tavoita ajatustasi, tarkoitatko, että jos virke päättyy '…' niin sitä ei pidä erottaa seuraavasta pilkulla."

Tokko siinä oli mitään ajatusta; ei ainakaan järkevää.


Minusta on jotenkin noloa pilkunviilaamista sellaisten asioiden korjaaminen, jotka eivät mitenkään vaikuta varsinaiseen asiaan. Ensimmäisessä viestissä korjauksillani oli kuvaamiseen yhtä paljon vaikutusta kuin tiikerin pilkuilla tai pantterin raidoilla petojen arkielämässä.

Kimmo Koo kirjoitti:

"valon taajuus ei muutu, mutta nopeus muuttuu, joten aallonpituuden pitää muuttua'
—eli kun aallonpituutta muutetaan niin samalla muutetaan kuvan väriä eli aiheutetaan värivirhe kuvaan (allonpituus≈väri)?"

Värivirhe tulee siitä, että eri aallonpituudet taipuvat eri tavalla rajapinnassa, jolloin valkoinen väri hajoaa väreiksi. En tiedä pääsisikö värivirheistä, jos käyttäisi monokromaattista valoa Valokuvista löytyisi vain yhtä väriä.

Tuon värin muuttumista mietin yölläkin. Jotenkin se tuntuu mielettömältä, mutta en keksi missä olisi virhe. Värihän muuttuisi toisen kerran sen tullessa lasista ilmaan, joten valonsäde tulee lasista samanvärisenä kuin menee sisään.

Suoritin fysiikanopintoni 70-luvulla, joten täytyy kysyä ammattilaisilta kun satun näkemään.


"Oletko muuten huomannut, että on kolmen pisteen merkki …, mutta näppäimiltä löytyy vain ...'
—en tavoita ajatustasi, tarkoitatko, että jos virke päättyy '…' niin sitä ei pidä erottaa seuraavasta pilkulla."

Tokko siinä oli mitään ajatusta; ei ainakaan järkevää.


Minusta on jotenkin noloa pilkunviilaamista sellaisten asioiden korjaaminen, jotka eivät mitenkään vaikuta varsinaiseen asiaan. Ensimmäisessä viestissä korjauksillani oli kuvaamiseen yhtä paljon vaikutusta kuin tiikerin pilkuilla tai pantterin raidoilla petojen arkielämässä.

Lue lisää

Tehdäänpä pieni virtuaalinen allonpituus/väritesti.

Kuvitellaan, että kadessäsi on yksinkertainen, vain toiselta puolelta päällystetty lasi.

Katselet kohdetta tällaisen lasin läpi niin, että kalvopuoli (multicoated) on kohti silmää.

Nythän aallonpituus (≈väri) muuttuu n. kolme kertaa:
– ensin valon siirtyessä ilmasta lasiin (= humattavasti tiheämpään väliaineeseen)
– sitten jasista kalvoon (= tiheys n. lasin ja ilman puolivälissä)
– ja lopuksi kalvosta taas ilmaan (= tiheys sama kuin lasin etupuolella)

Tleeko valo lasin kalvopuolelta ulos samanvärisenä kuin se meni lasipuolelta sisälle?
Entä jos kalvo on lasin molemmilla puolilla?

Lainaus:
Värihän muuttuisi toisen kerran sen tullessa lasista ilmaan, joten valonsäde tulee lasista samanvärisenä kuin menee sisään.

—tapahtuuko sama myös jos kalvo (tai lasi) on värillinen, eli muuttuuko väri taas toisen kerran kun se tulee lasista?

SE&O kirjoitti:

Tehdäänpä pieni virtuaalinen allonpituus/väritesti.

Kuvitellaan, että kadessäsi on yksinkertainen, vain toiselta puolelta päällystetty lasi.

Katselet kohdetta tällaisen lasin läpi niin, että kalvopuoli (multicoated) on kohti silmää.

Nythän aallonpituus (≈väri) muuttuu n. kolme kertaa:
– ensin valon siirtyessä ilmasta lasiin (= humattavasti tiheämpään väliaineeseen)
– sitten jasista kalvoon (= tiheys n. lasin ja ilman puolivälissä)
– ja lopuksi kalvosta taas ilmaan (= tiheys sama kuin lasin etupuolella)

Tleeko valo lasin kalvopuolelta ulos samanvärisenä kuin se meni lasipuolelta sisälle?
Entä jos kalvo on lasin molemmilla puolilla?

Lainaus:
Värihän muuttuisi toisen kerran sen tullessa lasista ilmaan, joten valonsäde tulee lasista samanvärisenä kuin menee sisään.

—tapahtuuko sama myös jos kalvo (tai lasi) on värillinen, eli muuttuuko väri taas toisen kerran kun se tulee lasista?

Lue lisää

Valon nopeus on toisaalta aallonpituus (merkitsen lamdan nyt a:lla) kertaa taajuus (yleensä kaavoissa f) ja toisaalta nopeus tyhjiössä (c) jaettuna aineen taitekertoimella (n). Taitekerroin riippuu läpäistävän aineen ominaisuuksista. Täten valon nopeus lasin sisällä on riippumaton sitä peittävistä kalvoista. Aallonpituus väliaineessa on valonnopeus tyhjiössä jaettuna taitekertoimella ja taajuudella a=c/(nf).


"Tleeko valo lasin kalvopuolelta ulos samanvärisenä kuin se meni lasipuolelta sisälle?
Entä jos kalvo on lasin molemmilla puolilla?"

Tulee samanvärisenä. Värilliset kalvot läpäisevät paremmin jotain aallonpituutta ja huonommin toisia, jolloin spektri muuttuu.


"tapahtuuko sama myös jos kalvo (tai lasi) on värillinen, eli muuttuuko väri taas toisen kerran kun se tulee lasista?"

Valo tulee aina samanvärisenä läpi – jos tulee. Kuvitellaan, että meillä on käytössä kolme värilamppua sininen, punainen ja vihreä. Jos kalvo ei läpäise yhtään punaista, punainen lamppu ei näy. Samoin kaikista esineiden kuvista katoaa punaiset säteet. Vanhojen mustavalkofilmin aikaan käytettiin kontrastisuodattimia, joiden avulla eriväristen, mutta valotuksen arvolta yhtäläisten osien välille saatiin filmille värieroja.

Värit ovat digeillä helppoja. Mustavalkoisia elokuvia tehtäessä piti käyttää vääränvärisiä esineitä, jotta kuva olisi näyttänyt oikealta. Filmit ovat suunniteltu jollekin värilämpötilalle ja siksi tarvitaan sopivia suodattimia, mutta se on toinen tarina http://www.nikkemedia.fi/ivailu/nettikurssit/valokuvailmaisu/kasitteet/miredit/kodak.htm


Näihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella, sillä 30 vuodessa unohtaa jotain ja tässä iässä käsittää paljon väärin.


Lähden huomenna kuvaamaan ja tulen takaisin viikonlopulle, joten vähän aikaa yritän tehdä sitä, mistä puhun paljon.

Kimmo Koo kirjoitti:

Valon nopeus on toisaalta aallonpituus (merkitsen lamdan nyt a:lla) kertaa taajuus (yleensä kaavoissa f) ja toisaalta nopeus tyhjiössä (c) jaettuna aineen taitekertoimella (n). Taitekerroin riippuu läpäistävän aineen ominaisuuksista. Täten valon nopeus lasin sisällä on riippumaton sitä peittävistä kalvoista. Aallonpituus väliaineessa on valonnopeus tyhjiössä jaettuna taitekertoimella ja taajuudella a=c/(nf).


"Tleeko valo lasin kalvopuolelta ulos samanvärisenä kuin se meni lasipuolelta sisälle?
Entä jos kalvo on lasin molemmilla puolilla?"

Tulee samanvärisenä. Värilliset kalvot läpäisevät paremmin jotain aallonpituutta ja huonommin toisia, jolloin spektri muuttuu.


"tapahtuuko sama myös jos kalvo (tai lasi) on värillinen, eli muuttuuko väri taas toisen kerran kun se tulee lasista?"

Valo tulee aina samanvärisenä läpi – jos tulee. Kuvitellaan, että meillä on käytössä kolme värilamppua sininen, punainen ja vihreä. Jos kalvo ei läpäise yhtään punaista, punainen lamppu ei näy. Samoin kaikista esineiden kuvista katoaa punaiset säteet. Vanhojen mustavalkofilmin aikaan käytettiin kontrastisuodattimia, joiden avulla eriväristen, mutta valotuksen arvolta yhtäläisten osien välille saatiin filmille värieroja.

Värit ovat digeillä helppoja. Mustavalkoisia elokuvia tehtäessä piti käyttää vääränvärisiä esineitä, jotta kuva olisi näyttänyt oikealta. Filmit ovat suunniteltu jollekin värilämpötilalle ja siksi tarvitaan sopivia suodattimia, mutta se on toinen tarina http://www.nikkemedia.fi/ivailu/nettikurssit/valokuvailmaisu/kasitteet/miredit/kodak.htm


Näihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella, sillä 30 vuodessa unohtaa jotain ja tässä iässä käsittää paljon väärin.


Lähden huomenna kuvaamaan ja tulen takaisin viikonlopulle, joten vähän aikaa yritän tehdä sitä, mistä puhun paljon.

Lue lisää

Pari lainausta:
Aallonpituus ei riipu historiasta
Vanhojen mustavalkofilmin aikaan käytettiin kontrastisuodattimia

—onkohan minulle jäänyt väärä historia "päälle" kun käytän kontrastisuotimia myös digillä mustavalkoista kuvatessa (kontrasti ja aberraatio), Suosikkini on Nikonin Y 48.

SE&O kirjoitti:

Pari lainausta:
Aallonpituus ei riipu historiasta
Vanhojen mustavalkofilmin aikaan käytettiin kontrastisuodattimia

—onkohan minulle jäänyt väärä historia "päälle" kun käytän kontrastisuotimia myös digillä mustavalkoista kuvatessa (kontrasti ja aberraatio), Suosikkini on Nikonin Y 48.

Lue lisää

"onkohan minulle jäänyt väärä historia "päälle" kun käytän kontrastisuotimia myös digillä mustavalkoista kuvatessa" Varmasti fiksu valinta, jos osaa käyttää. Suodattimilla saa tutun näköistä jälkeä. Ne ovat vuosien saatossa kehittyneet varmasti hyviksi. Photoshopissa on miljardeja vaihtoehtoja joista joku on varmasti parempi (tarkoittipa se mitä tahansa), mutta sen löytäminen toivotonta. Olin kävelemässä parin fyysikon kanssa korvessa. Ihminen kuulemma havaitsee sekä äänessä että valossa taajuuden (siis ei aallonpituutta), joten väliaine ei vaikuta ihmisen näkemiin väreihin, jos valo tulee kohtisuoraan aineiden rajapintaan. (siis fyysikkoystävät kertoivat ihmisen havaitsevan aallonpituuden ja loppu on minun päättelyä).

Kimmo Koo kirjoitti:

"onkohan minulle jäänyt väärä historia "päälle" kun käytän kontrastisuotimia myös digillä mustavalkoista kuvatessa" Varmasti fiksu valinta, jos osaa käyttää. Suodattimilla saa tutun näköistä jälkeä. Ne ovat vuosien saatossa kehittyneet varmasti hyviksi. Photoshopissa on miljardeja vaihtoehtoja joista joku on varmasti parempi (tarkoittipa se mitä tahansa), mutta sen löytäminen toivotonta. Olin kävelemässä parin fyysikon kanssa korvessa. Ihminen kuulemma havaitsee sekä äänessä että valossa taajuuden (siis ei aallonpituutta), joten väliaine ei vaikuta ihmisen näkemiin väreihin, jos valo tulee kohtisuoraan aineiden rajapintaan. (siis fyysikkoystävät kertoivat ihmisen havaitsevan aallonpituuden ja loppu on minun päättelyä).

Lue lisää

Käytän tuota keltasuodatinta juuri siksi, etten osaa tehdä samaa monipuolisemmin PhS:lla. Voisitko neuvoa miten poikittainen värivirhe saadaan korjattua PhS:lla keltasuodatinta monipuolisemmin? Esim: http://www.teknofokus.fi/Foto/CanonG1/Cadyna/G1latco.htm Miksi kauempana olevat kohteet näyttävät sinisemmiltä, jos väliaine ei vaikuta? Tuleeko valo kohtisuoraan linssin kuperaan pintaan (ilman ja mc-kalvon rajapintaan)?

SE&O kirjoitti:

Käytän tuota keltasuodatinta juuri siksi, etten osaa tehdä samaa monipuolisemmin PhS:lla. Voisitko neuvoa miten poikittainen värivirhe saadaan korjattua PhS:lla keltasuodatinta monipuolisemmin? Esim: http://www.teknofokus.fi/Foto/CanonG1/Cadyna/G1latco.htm Miksi kauempana olevat kohteet näyttävät sinisemmiltä, jos väliaine ei vaikuta? Tuleeko valo kohtisuoraan linssin kuperaan pintaan (ilman ja mc-kalvon rajapintaan)?

Lue lisää

"Miksi kauempana olevat kohteet näyttävät sinisemmiltä, jos väliaine ei vaikuta?" Kyllä ilma vaikuttaa suurina kerroksina. Ilma lisää kuvissa sinistä, joka on ilman molekyyleistä siroavaa valoa. Eteenpäin jatkavasta valosta tulee punaisempaa, jonka näkee kun valo kulkee pitkän matkan ilmakehässä (iltarusko). Tämän takia muuten yökuvissa maailma näyttää siniseltä. Ilmaperspektiiviksi sanotussa ilmiössä esineistä lähteneestä valosta osa imeytyy matkalla. Imeytyminen lisääntyy jos ilmassa on paljon epäpuhtauksia (kuten sumua). Asian voi mieltää myös siten, että esineestä tulevaan valoon tulee ilmasta sironnutta sinistä valoa ja osa alkuperäisestä valosta katoaa matkalla (esimerkiksi ilman epäpuhtauksiin). "Tuleeko valo kohtisuoraan linssin kuperaan pintaan (ilman ja mc-kalvon rajapintaan)?" Kohtisuoraan tuleva valo ei taivu rajapinnassa, joten sitä ei voi käyttää linssinä. Kohtisuora valo tulee esimerkiksi ikkunaan (todellisuudessa valoa tulee muistakin kulmista). "Voisitko neuvoa miten poikittainen värivirhe saadaan korjattua PhS:lla keltasuodatinta monipuolisemmin?" Käsittelen kuvia hyvin vähän, sillä pidän enemmän kuvaamisesta kuin kuvankäsittelystä ja tämä on harrastus :-) Yrittäisin Filter / Noise / Dust and sctratches Valitsisin niin pienen tarkkuuden, että salaman raja mahtuisi siihen ja laittaisin niin suuren kynnysarvon, että vain valkean vieressä ohut musta suodatettaisiin pois. Toivottavasti joku fotariwelho kertoo miten sellainen tehdään oikeasti.

Kimmo Koo kirjoitti:

"Miksi kauempana olevat kohteet näyttävät sinisemmiltä, jos väliaine ei vaikuta?" Kyllä ilma vaikuttaa suurina kerroksina. Ilma lisää kuvissa sinistä, joka on ilman molekyyleistä siroavaa valoa. Eteenpäin jatkavasta valosta tulee punaisempaa, jonka näkee kun valo kulkee pitkän matkan ilmakehässä (iltarusko). Tämän takia muuten yökuvissa maailma näyttää siniseltä. Ilmaperspektiiviksi sanotussa ilmiössä esineistä lähteneestä valosta osa imeytyy matkalla. Imeytyminen lisääntyy jos ilmassa on paljon epäpuhtauksia (kuten sumua). Asian voi mieltää myös siten, että esineestä tulevaan valoon tulee ilmasta sironnutta sinistä valoa ja osa alkuperäisestä valosta katoaa matkalla (esimerkiksi ilman epäpuhtauksiin). "Tuleeko valo kohtisuoraan linssin kuperaan pintaan (ilman ja mc-kalvon rajapintaan)?" Kohtisuoraan tuleva valo ei taivu rajapinnassa, joten sitä ei voi käyttää linssinä. Kohtisuora valo tulee esimerkiksi ikkunaan (todellisuudessa valoa tulee muistakin kulmista). "Voisitko neuvoa miten poikittainen värivirhe saadaan korjattua PhS:lla keltasuodatinta monipuolisemmin?" Käsittelen kuvia hyvin vähän, sillä pidän enemmän kuvaamisesta kuin kuvankäsittelystä ja tämä on harrastus :-) Yrittäisin Filter / Noise / Dust and sctratches Valitsisin niin pienen tarkkuuden, että salaman raja mahtuisi siihen ja laittaisin niin suuren kynnysarvon, että vain valkean vieressä ohut musta suodatettaisiin pois. Toivottavasti joku fotariwelho kertoo miten sellainen tehdään oikeasti.

Lue lisää

"väliaine ei vaikuta ihmisen näkemiin väreihin" "Kyllä ilma vaikuttaa suurina kerroksina" —onko niin, että väliaine ei vaikuta, mutta kyllä ilma vaikuttaa?. Eli vesi, lasi, mc-kalvo yms eivät vaikuta, vain ilma – entä muut kaasut (paitsi ilma) ja niiden seokset (esim vesihöyry – ilman kosteus). —kuinka suuri (min.) kerros ilmaa pitää olla, että se alkaa vaikuttaa, näemmekö esim. kuun oikean värisenä?

SE&O kirjoitti:

"väliaine ei vaikuta ihmisen näkemiin väreihin" "Kyllä ilma vaikuttaa suurina kerroksina" —onko niin, että väliaine ei vaikuta, mutta kyllä ilma vaikuttaa?. Eli vesi, lasi, mc-kalvo yms eivät vaikuta, vain ilma – entä muut kaasut (paitsi ilma) ja niiden seokset (esim vesihöyry – ilman kosteus). —kuinka suuri (min.) kerros ilmaa pitää olla, että se alkaa vaikuttaa, näemmekö esim. kuun oikean värisenä?

Lue lisää

Väliaine ei vaikuta valon taajuuteen, jonka ihminen tajuaa värinä. Ilma käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin aineet. Jos ilmaa on paljon (kuten kilometrejä) ollaan käytännössä ulkona ja siihen tulee siroavaa valoa (ainakin taivaalta tulee aina valoa). Vaikka katsottaisiin vaakasuoraan, avaruudesta tulevasta valosta sironnan takia osa siirtyy vaakasuoraksi valoksi ja siten sotkee esineestä lähtevää "kuvaa". Auringosta tuleva valo on kellertävää. Ilmassa tästä valosta siroaa suhteessa eniten sinistä, jolloin jäljelle jäävä valo näyttää punaiselta. Mitä pitempään valo kulkee ilmakehässä, sitä enemmän valoa siroaa. Kun aurinko paistaa lähellä taivaanrantaa, valo kulkee pitkän matkan ilmakehässä; siksi iltarusko on punainen. "näemmekö esim. kuun oikean värisenä?" Kuu lienee melkoisesti mullan värinen. Kuun sirpin vieressä näkyy loppu kuu maan ilmakehän läpi kulkeneessa valossa. Se on tietenkin himmeämpi kuin kuu, mutta se on myös eri värinen. En ole koskaan nähnyt, mutta väittävät, että yöllä tapahtuvassa täydellisessä kuunpimennyksessä kuu olisi ruskea. Näitä asioita käsitellään monissa kirjoissa. Ensimmäisenä minulle tuli valokuvaajinakin tunnetut fyysikkoystävykset Sakari Mäkelän ja Timo Suvannon kirja Milloin Kuu on keltaisin?, jota en löytänyt hyllystä (mikä ei ole mitenkään poikkeavaa). Kirjaa etsiessinä löysin Göran Grimvallin Miksi taivas on sininen? ja M. Minnartin Maiseman valot ja värit. Näistä viimeiseksi mainittu on paras. Tuskin kehumisen jälkeen kukaan oikeuksien omistaja loukkaantuu vaikka vainaan Minnartin kirjasta pitkän pätkä Omnipagesin tarkkuudella "198. Ilmaperspektiivi Kaukainen metsä muodostaa erinomaisen tumman taustan ilmakehässä tapahtuvan sironnan tarkkailemiseen. Mitä kauempana metsä on, sitä utuisemmalta ja sinisemmältä se näyttää. Katsojan ja metsän välinen paksu ilmakerros, jota Aurinko valaisee sivulta, sirottaa valoa, joka yhdistyy taustalta tulevaan valoon ikään kuin peittävä huntu. Tällä tavoin kirkkaiden ja pimeiden alueiden väliset erot pehmenevät ja taustasta tulee tasaisempi ja sinisempi. Vaistomaisesti arvioimme metsiköiden etäisyyksiä sillä perusteella, kuinka voimakas tämä ilmaperspektiivi on. Sadan metrin päässä oleva puu on jo sinertävämpi kuin lähellä oleva. Niittyjen viherrys muuttuu sinivihreäksi ja sitten siniseksi hämmästyttävän nopeasti. Vielä kauniimmin tämä näkyy keväällä itävissä oraissa, jotka ovat silloin puhtaan ja kylläisen vihreitä. Kaukaiset kukkulat ovat usein kauniin sinisiä, kuten monien 1400-luvun maalarien teoksissa, esimerkiksi van Eyckin ja Memlingin taustamaisemissa. Myös rannikoiden reheväkasvuiset dyynit, joiden harjat jatkuvat kaukaisuuteen kuin loputtomat laineet, sinertyvät kauniisti kohti taivaanrantaa. Ilmaperspektiivin johdosta jokainen sävy lähenee samaa sinistä ja sulautuu harmonisesti muihin väreihin; vain aivan lähellä talojen puna ja niittyjen vihreys ovat silmiinpistäviä ja murtavat väriharmonian. Tarkista tämä itse maisemasta! Toisaalta voimme havaita vastakkaisia värinmuutoksia kirkkaassa taustassa. Vuoristoisessa maassa voi nähdä lumipeitteisiä huippuja, laakealla maalla cumuluspilvien rivejä, jotka ovat lähistöllä häikäisevän valkoisia, mutta muuttuvat etäämpänä vähitellen kellertäviksi. - Tummaa taustaa vasten näkyvä sironnut sininen valo on kuitenkin paljon selvempi kuin kirkkaampien alueiden kellertävä väri. Edellisessä tapauksessa pimeys korvautuu pienellä valomäärällä, ja jälkimmäisessä tapauksessa jo alun perin huomattava kirkkaus muuttuu vain vähän: suhteellinen ero on paljon pienempi (kpl 77). Pilvivuori purjehti auringon ohi, riisti kaiken mukanaan ylväässä vauhdissaan, mutta törmäsi valtavaan valkoiseen pilvivuoreen, murtu kahtia, repesi ja hajaantui vaaleansinisiksi juo viksi kavuten yhä korkeammalle ja takertui vihdoin keskelle taivaan kupua pieninä valkoisina hattaroina. Tällä välin oli maan takaa noussut rusottava vuorenharjanne, joka levittäytyi eteläisen näköpiirin rajaan. Se muodosti rykelmän ruusunpunertavia kallioita, joiden yläpuoli välkkyi valkoisena kuin tuore lumi selvästi erottautuen taivaan kirkasta sineä vasten. Felix Timmermanns, Muheva maa (suom. Aune Brotherus) Sittemmin F.W. Went on osoittanut vakuuttavasti, että sinertävä hämy, joka näkyy erityisesti lämpimänä kesäpäivänä kauniisti metsien ja vuorien tummaa taustaa vasten, ei voi syntyä pelkästään ilman molekyylien tai kaupunkiemme savujen sirottamana. Hän on todistanut, että havumetsistä, nummilta ja pudonneista lehdistä nousee orgaanisten höyryjen (tärpätti ym.) pilvi, jota auringonvaloja otsoni osaksi hapettavat ja muuttavat suuriksi makromolekyyleiksi. Nämä hiukkaset aiheuttavat ilmeisesti huomattavan osan naiseman sinisestä sävystä. Maan alavien seutujen etäisissä taivaanannoissa ilmaperspektiivi kehittyy täyteen Distoonsa, ja kosteuden vaihdellessa ilman molekyylien sininen sironta ja utuisen taivaan voimakkaampi mutta harmaampi valo vuorottelevat jatkuvasti. 1. Joskus kahden kuurosadealueen välillä korkeapaineen selänne kulkee ohitsemme, ja ilma on hyvin läpinäkyvää ja puhdasta. Toisinaan taas matalapaineen alueen mentyä taivas on juuri seljennyt ja puhaltaa luja länsituuli. Ilmaperspektiivi katoaa nyt miltei kotonaan, paitsi suurilla etäisyyksillä; alituiseen katsoja tulee ihmetelleeksi maiseman teräväpiirteisyyttä, voimakkaita vastakohtia a tummien alueiden syvää mustuutta. Kaukaisten rakennusten ja tornien yksityiskohdatkin erottuvat hämmästyttävän hyvin, vain värit ovat etäisyyden vuoksi hiukan puuttuneet. - Harjaantunut silmä havaitsee tämänkin ilmakehän tilan jo 100-200 m säässä olevien kohteiden perusteella. 2. Utuisena päivänä etuala ei ole kovin värikäs, pikemminkin harmaan sävyinen. keskietäisyyksillä olevat kohoutumat erottuvat nyt parhaiten, koska niiden välisiä aukoja katsotaan paksumman sumuverhon läpi kuin itse kukkuloita (ks. kuitenkin kpl 110). Peräkkäiset mäennyppylät tai metsiköt sävyttyvät kauniisti järjestyksessä: lähinnä teitä ovat tummimmat, ja etäisemmät ovat jatkuvasti kirkkaampia, koska valoa sirottavaa sumukerrosta on sinne pitemmälti. Hyvin kaukana näkyvyys heikkenee jo selvästi. 3. Kauniina kesäpäivänä, kun ilmapuntakin näyttää korkeata lukemaa, ilmassa on aljon pölyhiukkasia ja taivas on hyvin kiras muttei kovin sininen. Valon ja varjon vastakohtaisuus on silloin vähäistä, ja lisäksi havaitsija sokaistuu helposti taivaan kirkkaudesta. 4. Kuun valossa maisema on kauneimmillaan, kun sumua ei ole ollenkaan, sillä sumu himmentää valoa, loiventaa kontrasteja ja voi muuttaa näkymän yksitoikkoisen harmaaksi. 5. Ilmaperspektiivin johdosta myös merimies näkee rannikon häämöttävän sinisenä ja eteerisenä kaukaisuudessa vastakohtana tummemman sinisille aalloille, joiden voimakkaat piirteet muodostavat maiseman etualan. Kaukainen maa näyttää hänestä rauhan tyyssijalta, merentakaiselta kuningaskunnalta ..." Minä pidän kirjan vanhahtavasta (alkuperäisteos 60-luvulta) tyylistä, joka on säilytetty 80-luvun käännöksessä.

Kimmo Koo kirjoitti:

Väliaine ei vaikuta valon taajuuteen, jonka ihminen tajuaa värinä. Ilma käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin aineet. Jos ilmaa on paljon (kuten kilometrejä) ollaan käytännössä ulkona ja siihen tulee siroavaa valoa (ainakin taivaalta tulee aina valoa). Vaikka katsottaisiin vaakasuoraan, avaruudesta tulevasta valosta sironnan takia osa siirtyy vaakasuoraksi valoksi ja siten sotkee esineestä lähtevää "kuvaa". Auringosta tuleva valo on kellertävää. Ilmassa tästä valosta siroaa suhteessa eniten sinistä, jolloin jäljelle jäävä valo näyttää punaiselta. Mitä pitempään valo kulkee ilmakehässä, sitä enemmän valoa siroaa. Kun aurinko paistaa lähellä taivaanrantaa, valo kulkee pitkän matkan ilmakehässä; siksi iltarusko on punainen. "näemmekö esim. kuun oikean värisenä?" Kuu lienee melkoisesti mullan värinen. Kuun sirpin vieressä näkyy loppu kuu maan ilmakehän läpi kulkeneessa valossa. Se on tietenkin himmeämpi kuin kuu, mutta se on myös eri värinen. En ole koskaan nähnyt, mutta väittävät, että yöllä tapahtuvassa täydellisessä kuunpimennyksessä kuu olisi ruskea. Näitä asioita käsitellään monissa kirjoissa. Ensimmäisenä minulle tuli valokuvaajinakin tunnetut fyysikkoystävykset Sakari Mäkelän ja Timo Suvannon kirja Milloin Kuu on keltaisin?, jota en löytänyt hyllystä (mikä ei ole mitenkään poikkeavaa). Kirjaa etsiessinä löysin Göran Grimvallin Miksi taivas on sininen? ja M. Minnartin Maiseman valot ja värit. Näistä viimeiseksi mainittu on paras. Tuskin kehumisen jälkeen kukaan oikeuksien omistaja loukkaantuu vaikka vainaan Minnartin kirjasta pitkän pätkä Omnipagesin tarkkuudella "198. Ilmaperspektiivi Kaukainen metsä muodostaa erinomaisen tumman taustan ilmakehässä tapahtuvan sironnan tarkkailemiseen. Mitä kauempana metsä on, sitä utuisemmalta ja sinisemmältä se näyttää. Katsojan ja metsän välinen paksu ilmakerros, jota Aurinko valaisee sivulta, sirottaa valoa, joka yhdistyy taustalta tulevaan valoon ikään kuin peittävä huntu. Tällä tavoin kirkkaiden ja pimeiden alueiden väliset erot pehmenevät ja taustasta tulee tasaisempi ja sinisempi. Vaistomaisesti arvioimme metsiköiden etäisyyksiä sillä perusteella, kuinka voimakas tämä ilmaperspektiivi on. Sadan metrin päässä oleva puu on jo sinertävämpi kuin lähellä oleva. Niittyjen viherrys muuttuu sinivihreäksi ja sitten siniseksi hämmästyttävän nopeasti. Vielä kauniimmin tämä näkyy keväällä itävissä oraissa, jotka ovat silloin puhtaan ja kylläisen vihreitä. Kaukaiset kukkulat ovat usein kauniin sinisiä, kuten monien 1400-luvun maalarien teoksissa, esimerkiksi van Eyckin ja Memlingin taustamaisemissa. Myös rannikoiden reheväkasvuiset dyynit, joiden harjat jatkuvat kaukaisuuteen kuin loputtomat laineet, sinertyvät kauniisti kohti taivaanrantaa. Ilmaperspektiivin johdosta jokainen sävy lähenee samaa sinistä ja sulautuu harmonisesti muihin väreihin; vain aivan lähellä talojen puna ja niittyjen vihreys ovat silmiinpistäviä ja murtavat väriharmonian. Tarkista tämä itse maisemasta! Toisaalta voimme havaita vastakkaisia värinmuutoksia kirkkaassa taustassa. Vuoristoisessa maassa voi nähdä lumipeitteisiä huippuja, laakealla maalla cumuluspilvien rivejä, jotka ovat lähistöllä häikäisevän valkoisia, mutta muuttuvat etäämpänä vähitellen kellertäviksi. - Tummaa taustaa vasten näkyvä sironnut sininen valo on kuitenkin paljon selvempi kuin kirkkaampien alueiden kellertävä väri. Edellisessä tapauksessa pimeys korvautuu pienellä valomäärällä, ja jälkimmäisessä tapauksessa jo alun perin huomattava kirkkaus muuttuu vain vähän: suhteellinen ero on paljon pienempi (kpl 77). Pilvivuori purjehti auringon ohi, riisti kaiken mukanaan ylväässä vauhdissaan, mutta törmäsi valtavaan valkoiseen pilvivuoreen, murtu kahtia, repesi ja hajaantui vaaleansinisiksi juo viksi kavuten yhä korkeammalle ja takertui vihdoin keskelle taivaan kupua pieninä valkoisina hattaroina. Tällä välin oli maan takaa noussut rusottava vuorenharjanne, joka levittäytyi eteläisen näköpiirin rajaan. Se muodosti rykelmän ruusunpunertavia kallioita, joiden yläpuoli välkkyi valkoisena kuin tuore lumi selvästi erottautuen taivaan kirkasta sineä vasten. Felix Timmermanns, Muheva maa (suom. Aune Brotherus) Sittemmin F.W. Went on osoittanut vakuuttavasti, että sinertävä hämy, joka näkyy erityisesti lämpimänä kesäpäivänä kauniisti metsien ja vuorien tummaa taustaa vasten, ei voi syntyä pelkästään ilman molekyylien tai kaupunkiemme savujen sirottamana. Hän on todistanut, että havumetsistä, nummilta ja pudonneista lehdistä nousee orgaanisten höyryjen (tärpätti ym.) pilvi, jota auringonvaloja otsoni osaksi hapettavat ja muuttavat suuriksi makromolekyyleiksi. Nämä hiukkaset aiheuttavat ilmeisesti huomattavan osan naiseman sinisestä sävystä. Maan alavien seutujen etäisissä taivaanannoissa ilmaperspektiivi kehittyy täyteen Distoonsa, ja kosteuden vaihdellessa ilman molekyylien sininen sironta ja utuisen taivaan voimakkaampi mutta harmaampi valo vuorottelevat jatkuvasti. 1. Joskus kahden kuurosadealueen välillä korkeapaineen selänne kulkee ohitsemme, ja ilma on hyvin läpinäkyvää ja puhdasta. Toisinaan taas matalapaineen alueen mentyä taivas on juuri seljennyt ja puhaltaa luja länsituuli. Ilmaperspektiivi katoaa nyt miltei kotonaan, paitsi suurilla etäisyyksillä; alituiseen katsoja tulee ihmetelleeksi maiseman teräväpiirteisyyttä, voimakkaita vastakohtia a tummien alueiden syvää mustuutta. Kaukaisten rakennusten ja tornien yksityiskohdatkin erottuvat hämmästyttävän hyvin, vain värit ovat etäisyyden vuoksi hiukan puuttuneet. - Harjaantunut silmä havaitsee tämänkin ilmakehän tilan jo 100-200 m säässä olevien kohteiden perusteella. 2. Utuisena päivänä etuala ei ole kovin värikäs, pikemminkin harmaan sävyinen. keskietäisyyksillä olevat kohoutumat erottuvat nyt parhaiten, koska niiden välisiä aukoja katsotaan paksumman sumuverhon läpi kuin itse kukkuloita (ks. kuitenkin kpl 110). Peräkkäiset mäennyppylät tai metsiköt sävyttyvät kauniisti järjestyksessä: lähinnä teitä ovat tummimmat, ja etäisemmät ovat jatkuvasti kirkkaampia, koska valoa sirottavaa sumukerrosta on sinne pitemmälti. Hyvin kaukana näkyvyys heikkenee jo selvästi. 3. Kauniina kesäpäivänä, kun ilmapuntakin näyttää korkeata lukemaa, ilmassa on aljon pölyhiukkasia ja taivas on hyvin kiras muttei kovin sininen. Valon ja varjon vastakohtaisuus on silloin vähäistä, ja lisäksi havaitsija sokaistuu helposti taivaan kirkkaudesta. 4. Kuun valossa maisema on kauneimmillaan, kun sumua ei ole ollenkaan, sillä sumu himmentää valoa, loiventaa kontrasteja ja voi muuttaa näkymän yksitoikkoisen harmaaksi. 5. Ilmaperspektiivin johdosta myös merimies näkee rannikon häämöttävän sinisenä ja eteerisenä kaukaisuudessa vastakohtana tummemman sinisille aalloille, joiden voimakkaat piirteet muodostavat maiseman etualan. Kaukainen maa näyttää hänestä rauhan tyyssijalta, merentakaiselta kuningaskunnalta ..." Minä pidän kirjan vanhahtavasta (alkuperäisteos 60-luvulta) tyylistä, joka on säilytetty 80-luvun käännöksessä.

Lue lisää

Sateenkaarkin on "väärän" värinen. Näköaistin osalta kallistun energiahiukkasiin (fotoniteoriaaan) Lluulen, että fotonit aiheuttavat näköaistimuksen (ei valon nopeus joka kyllä liittyy silmän toimintaan) Luuloni perustuu valon kanssa askarteluun Turun yliopiston Wihurin laitoksella. Ehkä minäkin uskallan luntata viisaammilta: Oulun seudun ammattikorkeakoulu http://www.oamk.fi/sote/hakijalle/koulutusohjelmat/optometria/silman_toiminta2.php?PHPSESSID=e4e946aeb8863a29b057a372cedfa219 "Valolla on myös toinenkin luonne aaltoluonteen ohella, se esiintyy energiahiukkasina - fotoneina. Juuri fotonit aiheuttavat näköaistimuksen osuessaan silmän verkkokalvolle. Valonsäde osuu ensimmäisenä sarveiskalvon pintaan saapuessaan silmään. Silmän sisällä on erilaisilla taitekertoimilla olevia väliaineita (sarveiskalvo, etukammio, mykiö, lasiainen jne.), jotka taittavat valoa siten että saapuvan valon nopeus hidastuu ja kuva muodostuu verkkokalvolle." Ovatkohan nuo oululaisetkin "vääräoppisia"

Kimmo Koo kirjoitti:

Väliaine ei vaikuta valon taajuuteen, jonka ihminen tajuaa värinä. Ilma käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin aineet. Jos ilmaa on paljon (kuten kilometrejä) ollaan käytännössä ulkona ja siihen tulee siroavaa valoa (ainakin taivaalta tulee aina valoa). Vaikka katsottaisiin vaakasuoraan, avaruudesta tulevasta valosta sironnan takia osa siirtyy vaakasuoraksi valoksi ja siten sotkee esineestä lähtevää "kuvaa". Auringosta tuleva valo on kellertävää. Ilmassa tästä valosta siroaa suhteessa eniten sinistä, jolloin jäljelle jäävä valo näyttää punaiselta. Mitä pitempään valo kulkee ilmakehässä, sitä enemmän valoa siroaa. Kun aurinko paistaa lähellä taivaanrantaa, valo kulkee pitkän matkan ilmakehässä; siksi iltarusko on punainen. "näemmekö esim. kuun oikean värisenä?" Kuu lienee melkoisesti mullan värinen. Kuun sirpin vieressä näkyy loppu kuu maan ilmakehän läpi kulkeneessa valossa. Se on tietenkin himmeämpi kuin kuu, mutta se on myös eri värinen. En ole koskaan nähnyt, mutta väittävät, että yöllä tapahtuvassa täydellisessä kuunpimennyksessä kuu olisi ruskea. Näitä asioita käsitellään monissa kirjoissa. Ensimmäisenä minulle tuli valokuvaajinakin tunnetut fyysikkoystävykset Sakari Mäkelän ja Timo Suvannon kirja Milloin Kuu on keltaisin?, jota en löytänyt hyllystä (mikä ei ole mitenkään poikkeavaa). Kirjaa etsiessinä löysin Göran Grimvallin Miksi taivas on sininen? ja M. Minnartin Maiseman valot ja värit. Näistä viimeiseksi mainittu on paras. Tuskin kehumisen jälkeen kukaan oikeuksien omistaja loukkaantuu vaikka vainaan Minnartin kirjasta pitkän pätkä Omnipagesin tarkkuudella "198. Ilmaperspektiivi Kaukainen metsä muodostaa erinomaisen tumman taustan ilmakehässä tapahtuvan sironnan tarkkailemiseen. Mitä kauempana metsä on, sitä utuisemmalta ja sinisemmältä se näyttää. Katsojan ja metsän välinen paksu ilmakerros, jota Aurinko valaisee sivulta, sirottaa valoa, joka yhdistyy taustalta tulevaan valoon ikään kuin peittävä huntu. Tällä tavoin kirkkaiden ja pimeiden alueiden väliset erot pehmenevät ja taustasta tulee tasaisempi ja sinisempi. Vaistomaisesti arvioimme metsiköiden etäisyyksiä sillä perusteella, kuinka voimakas tämä ilmaperspektiivi on. Sadan metrin päässä oleva puu on jo sinertävämpi kuin lähellä oleva. Niittyjen viherrys muuttuu sinivihreäksi ja sitten siniseksi hämmästyttävän nopeasti. Vielä kauniimmin tämä näkyy keväällä itävissä oraissa, jotka ovat silloin puhtaan ja kylläisen vihreitä. Kaukaiset kukkulat ovat usein kauniin sinisiä, kuten monien 1400-luvun maalarien teoksissa, esimerkiksi van Eyckin ja Memlingin taustamaisemissa. Myös rannikoiden reheväkasvuiset dyynit, joiden harjat jatkuvat kaukaisuuteen kuin loputtomat laineet, sinertyvät kauniisti kohti taivaanrantaa. Ilmaperspektiivin johdosta jokainen sävy lähenee samaa sinistä ja sulautuu harmonisesti muihin väreihin; vain aivan lähellä talojen puna ja niittyjen vihreys ovat silmiinpistäviä ja murtavat väriharmonian. Tarkista tämä itse maisemasta! Toisaalta voimme havaita vastakkaisia värinmuutoksia kirkkaassa taustassa. Vuoristoisessa maassa voi nähdä lumipeitteisiä huippuja, laakealla maalla cumuluspilvien rivejä, jotka ovat lähistöllä häikäisevän valkoisia, mutta muuttuvat etäämpänä vähitellen kellertäviksi. - Tummaa taustaa vasten näkyvä sironnut sininen valo on kuitenkin paljon selvempi kuin kirkkaampien alueiden kellertävä väri. Edellisessä tapauksessa pimeys korvautuu pienellä valomäärällä, ja jälkimmäisessä tapauksessa jo alun perin huomattava kirkkaus muuttuu vain vähän: suhteellinen ero on paljon pienempi (kpl 77). Pilvivuori purjehti auringon ohi, riisti kaiken mukanaan ylväässä vauhdissaan, mutta törmäsi valtavaan valkoiseen pilvivuoreen, murtu kahtia, repesi ja hajaantui vaaleansinisiksi juo viksi kavuten yhä korkeammalle ja takertui vihdoin keskelle taivaan kupua pieninä valkoisina hattaroina. Tällä välin oli maan takaa noussut rusottava vuorenharjanne, joka levittäytyi eteläisen näköpiirin rajaan. Se muodosti rykelmän ruusunpunertavia kallioita, joiden yläpuoli välkkyi valkoisena kuin tuore lumi selvästi erottautuen taivaan kirkasta sineä vasten. Felix Timmermanns, Muheva maa (suom. Aune Brotherus) Sittemmin F.W. Went on osoittanut vakuuttavasti, että sinertävä hämy, joka näkyy erityisesti lämpimänä kesäpäivänä kauniisti metsien ja vuorien tummaa taustaa vasten, ei voi syntyä pelkästään ilman molekyylien tai kaupunkiemme savujen sirottamana. Hän on todistanut, että havumetsistä, nummilta ja pudonneista lehdistä nousee orgaanisten höyryjen (tärpätti ym.) pilvi, jota auringonvaloja otsoni osaksi hapettavat ja muuttavat suuriksi makromolekyyleiksi. Nämä hiukkaset aiheuttavat ilmeisesti huomattavan osan naiseman sinisestä sävystä. Maan alavien seutujen etäisissä taivaanannoissa ilmaperspektiivi kehittyy täyteen Distoonsa, ja kosteuden vaihdellessa ilman molekyylien sininen sironta ja utuisen taivaan voimakkaampi mutta harmaampi valo vuorottelevat jatkuvasti. 1. Joskus kahden kuurosadealueen välillä korkeapaineen selänne kulkee ohitsemme, ja ilma on hyvin läpinäkyvää ja puhdasta. Toisinaan taas matalapaineen alueen mentyä taivas on juuri seljennyt ja puhaltaa luja länsituuli. Ilmaperspektiivi katoaa nyt miltei kotonaan, paitsi suurilla etäisyyksillä; alituiseen katsoja tulee ihmetelleeksi maiseman teräväpiirteisyyttä, voimakkaita vastakohtia a tummien alueiden syvää mustuutta. Kaukaisten rakennusten ja tornien yksityiskohdatkin erottuvat hämmästyttävän hyvin, vain värit ovat etäisyyden vuoksi hiukan puuttuneet. - Harjaantunut silmä havaitsee tämänkin ilmakehän tilan jo 100-200 m säässä olevien kohteiden perusteella. 2. Utuisena päivänä etuala ei ole kovin värikäs, pikemminkin harmaan sävyinen. keskietäisyyksillä olevat kohoutumat erottuvat nyt parhaiten, koska niiden välisiä aukoja katsotaan paksumman sumuverhon läpi kuin itse kukkuloita (ks. kuitenkin kpl 110). Peräkkäiset mäennyppylät tai metsiköt sävyttyvät kauniisti järjestyksessä: lähinnä teitä ovat tummimmat, ja etäisemmät ovat jatkuvasti kirkkaampia, koska valoa sirottavaa sumukerrosta on sinne pitemmälti. Hyvin kaukana näkyvyys heikkenee jo selvästi. 3. Kauniina kesäpäivänä, kun ilmapuntakin näyttää korkeata lukemaa, ilmassa on aljon pölyhiukkasia ja taivas on hyvin kiras muttei kovin sininen. Valon ja varjon vastakohtaisuus on silloin vähäistä, ja lisäksi havaitsija sokaistuu helposti taivaan kirkkaudesta. 4. Kuun valossa maisema on kauneimmillaan, kun sumua ei ole ollenkaan, sillä sumu himmentää valoa, loiventaa kontrasteja ja voi muuttaa näkymän yksitoikkoisen harmaaksi. 5. Ilmaperspektiivin johdosta myös merimies näkee rannikon häämöttävän sinisenä ja eteerisenä kaukaisuudessa vastakohtana tummemman sinisille aalloille, joiden voimakkaat piirteet muodostavat maiseman etualan. Kaukainen maa näyttää hänestä rauhan tyyssijalta, merentakaiselta kuningaskunnalta ..." Minä pidän kirjan vanhahtavasta (alkuperäisteos 60-luvulta) tyylistä, joka on säilytetty 80-luvun käännöksessä.

Lue lisää

Ajauduimme loitolle alkuperäisestä ja aihe alkoi kiinnostaa laajemminkin joten aloitan uuden keskustelun: "Oikea väri kuvassa?"

SE&O kirjoitti:

Sateenkaarkin on "väärän" värinen. Näköaistin osalta kallistun energiahiukkasiin (fotoniteoriaaan) Lluulen, että fotonit aiheuttavat näköaistimuksen (ei valon nopeus joka kyllä liittyy silmän toimintaan) Luuloni perustuu valon kanssa askarteluun Turun yliopiston Wihurin laitoksella. Ehkä minäkin uskallan luntata viisaammilta: Oulun seudun ammattikorkeakoulu http://www.oamk.fi/sote/hakijalle/koulutusohjelmat/optometria/silman_toiminta2.php?PHPSESSID=e4e946aeb8863a29b057a372cedfa219 "Valolla on myös toinenkin luonne aaltoluonteen ohella, se esiintyy energiahiukkasina - fotoneina. Juuri fotonit aiheuttavat näköaistimuksen osuessaan silmän verkkokalvolle. Valonsäde osuu ensimmäisenä sarveiskalvon pintaan saapuessaan silmään. Silmän sisällä on erilaisilla taitekertoimilla olevia väliaineita (sarveiskalvo, etukammio, mykiö, lasiainen jne.), jotka taittavat valoa siten että saapuvan valon nopeus hidastuu ja kuva muodostuu verkkokalvolle." Ovatkohan nuo oululaisetkin "vääräoppisia"

Lue lisää

"Näköaistin osalta kallistun energiahiukkasiin (fotoniteoriaaan)" Fotonien ja valon suhde on samanlainen kuin sähkövirran ja elektronien. Meillä on sähköhella, mutta kun ajattelen sähkön ja laitteiden vuorovaikutusta, on virran tilalta helpompi ajatella hiukkasia. Fotonin energia on kvanttiontunutta eli energian määrä on Plankin vakio kertaa taajuus. Minä ajattelen asiaa fotonien kautta, kun mietin valoisuutta (eli fotonien määrää), mutta värin miellän aalto-ominaisuudeksi (fotonien energia on suoraan verrannollinen taajuuteen, joka taas on samassa väliaineessa kääntäen verrannollinen aallonpituuteen). Itse asiassa aallonpituus, fotonit ja taajuus kuvaavat aivan samaa asiaa. "Juuri fotonit aiheuttavat näköaistimuksen osuessaan silmän verkkokalvolle." Tämä on tyhmästi sanottu, sillä fotonilla on aina aalto-ominaisuus samoin kuin elektronilla ja sinulla ja minulla. De Broglien aallot eivät alun perin perustuneet mihinkään muuhun kuin symmetriaan, mutta ne pystytään nykyään havaitsemaan monessa asiassa (esimerkiksi elektroneilla) http://nanokoulu.jyu.fi/verkkokurssi/valo-aalto-ja-hiukkanen/de-broglien-aallot "Ovatkohan nuo oululaisetkin 'vääräoppisia" Ainakin ahdaskatseisia :-) Hiukkaset, aallot, kentät … ovat fysiikassa olevia ominaisuuksia, joiden tarkoitus on helpottaa asian ajattelemista. Monet fysiikan käsitteet ovat kuin tilillä oleva raha, joka on oikeasti vain numero tiedostossa, mutta käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin kahiseva tai kilisevä. Ymmärtämisen kannalta on helpompaa ajatella hiukkasen ja solun välistä vuorovaikutusta kuin aallon tai kentän vaikutusta materiaan. Ensimmäinen mieleen jäänyt kokemus internetistä on 80-luvulta, jolloin tutkin magneettikenttää. Sain yllättäen viestin Saksasta, jossa suomalainen tutkija kirjoitti, että hänen väitöskirjansa käsittelee aivan samaa asiaa. Hän lähetti minulle vieraskielisen kirjan. Luin Schrödingerin yhtälöä http://fi.wikipedia.org/wiki/Schrödingerin_yhtälö käsittelevän tutkimuksen, mutta en tänäkään päivänä tiedä, miten se sivusi työtäni. Kun minä ajattelin kenttää, hän näki ongelman puhtaasti matemaattisena ja kansanomaisessa esityksessä puhuttaisiin hiukkasista ja kuitenkin todellisuus on yksi, mutta näkökulma vaihtuu. Toisessa kirjoituksessasi "aloitan uuden keskustelun: "Oikea väri kuvassa?" Värinhallinta ei ole minulle ongelma. Olen lievästi puna-vihreä värisokea, joten en ole koskaan erityisesti kiinnittänyt huomiota väreihin. Oma värinhallintani perustuu Bruce Fraser, Chris Murphy & Fred Bunting – Värinhallinta –kirjaan. Jos tarvitsen tarkaan oikeita värejä (kuten tyttöjen iltapukuja kuvattaessa) käytän harmaakorttia. Kuvaan kaiken RAWlle ja näyttöni on luonnollisesti kalibroitu (mutta työhuone ei ole vakioitu) ja tulostuksissa käytän profiileja. Tavallisesti en käytä harmaakorttia, nostan värilämpötilaa 50-150 K ulkona ja lasken saman verran sisällä. Koska olen harrastelija, voi kuvata niin kuin haluan. Työaikani on järjestetty siten, että voin (melkein) kokopäiväisesti opiskella toukokuun värinhallintaa ja typografiaa. Siirryn tässä värikeskustelussa kirjoittajasta lukijaksi. Värikästä kesää Sinulle toivoen Kimmo Koo

täydellisistä vastauksistanne taas kerran.Saitte minut hyvin iloiseksi."tyhmiä kysymyksiä ei olekaan".Tämä palsta on helmi Teidän ansiostanne!

Kiitos myös edellisille asiallisesti vastanneille.