Kun mielellään monet haluaisivat rikkoa esikoislestadiolaisuutta, eikö teidän mieleenne tule, että joukossamme on erilaisia ihmisiä, erilaisissa uskonvoimissa.
Osa ehkä uskoo ihmisiin ja osa Kristukseen, kuten väitätte.
Eikö näin kuulukin olla?
Eikö juuri Jumala tee työtään tässä yhteisössä ja näissä asioissa rakkaudella?
Pitäisikö mielestänne jakaa seurakunta siksi, että kaikki ei ole samalla tasolla mielenne mukaisesti?
Itse ajattelisin, että siellä missä Kristus on voimakkaasti esillä, niin siellä kuuluu olla myös eksytystä. Sehän on juuri sitä taistelua jota meissä kussakin ihmisessä itsessämmekin on.
Mielestäni voimme vain, ja ainoastaan rakkaudella keskustella näistä asioista. Vaikka joillakin yksilöillä tuntusikin menevän hermot ja haluaisi heikkoutensa kouristelussa tuhota mielensä mukaan yksilöitä, ajatuksia . Sekin on syntiä ja pahaa sellaista mielestäni. Se ei voi olla Jumalan työtä vaan vihollisen, sielun vihollisen.
Olisin sitä mieltä, että älkää lähtekö rikkomaan mitään vaan rakkaudella yritämme ymmärtää kokonaisuutta.
Ei meidän tarvitse puhua pahaa toisista, sillä se ruokkii pahuutta.
Se on täysin väärä henki ja johtaa väärään ja vääryyteen.
Oikea usko ei ole koskaan ollut kiinni meistä ihmisistä tähänkään mennessä vaan se on Jumalalta.
Oikea usko ei tule meistä ihmisistä vaan Jumalasta. Kyllä Jumala kirkastaa rakkauden hengessä omilleen oikean tien.
Ei tarvitse epäillä sitä, etteikö vääriäkin teitä olisi tarjolla runsaasti ja niitä kuuluukin olla.
Kysymykseni onkin, koetteko että Esikoislestadiolaisuus tulisi jakaantua ja hajaantua?
Eikö ihmisillä saisi olla mahdollisuutta löytää tässä yhteisössä oikeaa uskoa vaan se pitäisi rikkoa kunkin ihmisen mutun ( =musta tuntuu) mukaan?
Eikö se olisi vähän itsekästä ja brutaalia toimintaa?
Osa ehkä uskoo ihmisiin ja osa Kristukseen, kuten väitätte.
Eikö näin kuulukin olla?
Eikö juuri Jumala tee työtään tässä yhteisössä ja näissä asioissa rakkaudella?
Pitäisikö mielestänne jakaa seurakunta siksi, että kaikki ei ole samalla tasolla mielenne mukaisesti?
Itse ajattelisin, että siellä missä Kristus on voimakkaasti esillä, niin siellä kuuluu olla myös eksytystä. Sehän on juuri sitä taistelua jota meissä kussakin ihmisessä itsessämmekin on.
Mielestäni voimme vain, ja ainoastaan rakkaudella keskustella näistä asioista. Vaikka joillakin yksilöillä tuntusikin menevän hermot ja haluaisi heikkoutensa kouristelussa tuhota mielensä mukaan yksilöitä, ajatuksia . Sekin on syntiä ja pahaa sellaista mielestäni. Se ei voi olla Jumalan työtä vaan vihollisen, sielun vihollisen.
Olisin sitä mieltä, että älkää lähtekö rikkomaan mitään vaan rakkaudella yritämme ymmärtää kokonaisuutta.
Ei meidän tarvitse puhua pahaa toisista, sillä se ruokkii pahuutta.
Se on täysin väärä henki ja johtaa väärään ja vääryyteen.
Oikea usko ei ole koskaan ollut kiinni meistä ihmisistä tähänkään mennessä vaan se on Jumalalta.
Oikea usko ei tule meistä ihmisistä vaan Jumalasta. Kyllä Jumala kirkastaa rakkauden hengessä omilleen oikean tien.
Ei tarvitse epäillä sitä, etteikö vääriäkin teitä olisi tarjolla runsaasti ja niitä kuuluukin olla.
Kysymykseni onkin, koetteko että Esikoislestadiolaisuus tulisi jakaantua ja hajaantua?
Eikö ihmisillä saisi olla mahdollisuutta löytää tässä yhteisössä oikeaa uskoa vaan se pitäisi rikkoa kunkin ihmisen mutun ( =musta tuntuu) mukaan?
Eikö se olisi vähän itsekästä ja brutaalia toimintaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Muuta kuin rakkautta, kaikkien kanssa, Onhan se varmaasia kaikenlainen jutustelu hajauksista on jo sielunvihollisen työtä. Rehellisesti voin ilmoittaa että näin on, ja tulee olla, ja on tuleva, kirjoittakaamme niin .
Kyse on ollut ja on edelleen Jumalan Sanan opetuksesta! Että kaikki opetus perustuisi vain ja ainoastaan siihen.
Oikea opetus pitäytyy siinä ilman perinnäissääntöjä ja kulttuurisidonnaisuutta.
Ei ole tarvetta "keksiä" uusia syntejä, kymmenessä käskyssä on riittävästi itsekullekkin.
Väärä seurakuntaoppi pitää sisällään ylpeyden synnin! "Vain me, hyvä me". Halveksitaan "uskottomia" ja "vääräuskoisia" eikä tunneta heistä huolta, eikä rakkautta heidän sielujaan kohtaan. Tälläistä opetusta kuuluu. Itseasiassa jo muutama vuosikymmen.
Ongelma todella on myöskin siinä, että osa tarvitsee syntilistan. Se on hänen parannussaarnansa. Sitä seuraamalla voi elää kristittynä ja tuntea olonsa turvalliseksi. (en ole tuossa, enkä tuossa viallinen..)
He eivät vielä ole löytäneet Jeesusta sydämeensä, eivätkä panneet kokonaan turvaansa Häneen.
Ei missään tapauksessa saisi erota! Kunhan saarnaajat (osa) käsittäisi nuo edellä mainitut asiat, luopuisivat syntinä ihmisten palvonnasta ja lakkaisivat luulemasta, että PH on Lapissa.
Vanhempia saa ja pitää kunnioittaa, mutta opetusta seurakunnan pitää valvoa, että se pysyy pettämättömässä Jumalan Sanassa.
Voisit repiä palan kirkosta itsellesi, niin toiveesi toteutuu sata prosenttisesti.
Esikoisuus on ja pysyy sellaisena kun se on ollut Lestadiuksen ajasta tähänkin päivään. Esikoisuudessa on ajettu koko ajan palkkavaimoa pois eikä hänen jälkeläisillekään ole sijaa löydetty.
on antanut muutolinnulle sekä myös Pottuselle ihania Hengen hedelmiä!Ihanaa on lukea selkeitä viestejänne!Kiitos teistä Ylös!AMEN ,varbiina
Monet ns. säännöt ovat väärin ymmärryksiä ja vihollinen sen tekee pienessä ihmismielessä.
Tietenkin niitä ymmärretään kumpaankin suuntaan väärin. Syy on varmaan siinä, että asioita ei selitetä kyllin selvästi( se olisi tärkeää , että ihmisille selvitettäisiin perusteet ja lähtökohdat).
Jos ajattelemme shekkiväärennöstä.
Sitä ei lue Raamatussa , mutta se perustuu Raamatun opetuksissa synniksi ja "älä varasta" johdannaiseksi.
( Tämä näin yksinkertaisena esimerkkinä).
Monet "säännöt" ovat ikäviä, etenkin jos itse on niitä rikkonut ja rikkoo kaiken aikaa.
Se on sitä hengellistä ylpeyttä vihollisen toimialueella ja tuotteena, että sitä on vaikea kuulla, kun niistä mainitaan.
Sitten sanotaan mielellään, että ne ovat vääriä ohjeita.
Jopa uskon itselleen saanut hiipuu uskossaan, uneksii ja liitelee vihollisen jalkoihin.
Se ilmenee jokainen päivä elämässämme, sillä syötteitä tulee joka paikasta.
Yhtään synnitöntähän ei ole.
Jos sinua ei koske jokin "synniksi" määritelty asia, niin se on oma asiasi.
Siksikö siitä ei pitäisi puhua, että sinusta tuntuu siltä, mutta toisesta ei?
Voin kertoa itsestäni sen, että ei minuakaan kosketa jotkut asiat ja ihmettelen välillä, että kenelle puhuvat.
Niin kuuluukin olla.
Olet varmaan huomannut, että Jumala puhuu hengessään ihmisille monella tavalla.
Yhdelle yhdellä ja toiselle toisella tavalla.
Tänävuonna en ymmärrä jotakin, mutta ensivuonna ymmärrän. Niinhän normaalilla ihmisellä kulkee koko elämä.
Ei siis yritetä laittaa Jumalan työtä yhteen muottiin, sillä se ei ole meidän asiamme.
Me emme määrittele Jumalan töitä ihmisissä.
Emme määrittele niitä edes itsessämme.
Sitä itse toivoisin puhujilta, että selvittävät näitä säännöksiä ymmärrettäviksi paremmin, sillä monet ymmärtävät väärin ja vierastavat sitten sitä tärkeää, eli Jumalan yhteyttä seurakunnassa.
Hyvää niillä nk. säännöillä on tarkoitettu varmaankin ja ovat ihan asioihin liitännäisiä.
Voimmehan vaikka ottaa uuden avauksen laitteesta TV ?.. tai mikä sinua sitten risookin.
Tuo kirjoituksesi " halveksitaan uskottomia" ..
Ehkä jossakin ihmisessä on sellasta ja sen ehkä kuuluukin olla niin.
Siinä ihmisessä on tietenkin kasvun varaa, mutta hän kasvaa omaa vauhtiaan, ei meidän vauhtiamme.
Itse kuuntelin tänään mm. Oulusta kuuntelua ja ei siellä puhuttu mitään tuollaista, mistä puhut.
Päinvastoin, olin kuulevinani siitä, kuinka Pyhähenki tuli pakanoidenkin päälle.
Paljon kirjoitat kuitenkin ihan asiaa.
Jumala on kuitenkin läsnä siellä, missä useampi ihminen kokoontuu hänen nimissään.
Lopuksi mietin, että mistä sinä olet saanut uskosi?
Kuulosta varmaan ja ehkä vääristäkin puheista?
Kokonaisuus syntyy Jumalan ohjauksesta.
Siihen kuuluu sekin, että ihminen joutuu miettimään asioita ihan henkilökohtaisesti.
Kukin kohdallaan.
Emme me varmaan saa rakkaudettomasti lähestyä niitä, joilla on " vaihe" menossa.
Kyllä kaikki haluaa sinne taivaan kotiin.
Pottusen teksti on provo. En voi uskoa, että kukaan on tosissaan noin pahasti pihalla esikoisuuden ja kristinopin asioista yleensä.
Täydellistä filmaamista, sanoisin.
provosoimista.
Miten koit joutuneesi provosoinnin kohteeksi?
Kysymyshän on tärkeä seurakunnallisesti.
Täällä tietenkin esille tulevat kirjoitukset ovat vain joidenkin mielipiteitä, mitkä eivät edusta seurakuntaa vaan itseään kirjoittajaa ( eivät siis mitään yleisiä mielipiteitä tai näkemyksiä).
Mukava silti tietää, että onko rikkomisen, repimisen ja raatelun henki ylivoimainen joillekin, jotka puhuvat jatkuvasti negatiivisia asioita esikoisuudesta jossa kristillisyys on.
mietihän, miten raakoja asioita Laestadius kirjoitti kirkostaan.
mietihän, miten raakoja asioita Luther kirjoitti
kirkostaan.
mieti miten raakoja asioita Paavali kirjoitti kirkostaan!!!
Nyt te pulttaatte nykyveljien opetuksen niin tiukasti pöytään, ettei yksikään vaimosta syntynyt saa verrata heidän opetustaan ja elämäänsä Raamattuun, vaikka sana siihen oikein kehottaa. On sulla otsaa, entäs onko silmiä?
Ei ole muuta kuin sokeutta, ennenkuin Herra sanoo: "Effata"!
Ilmeisesti on niin, että Kristuksen työ on ollut turhaa kohdallasi, sillä Paavalikin on kirjoittanut sinusta ra'asti.
Kristillisyys elää Esikoislestadiolaisuudessa hyvin vahvasti ja sen rikkominen ei ole oikean hengen tuotetta.
Aloituksessa käy selvästi ilmi, että Jumala ohjaa ihmisiä.
Kyllä Jumala ohjaa avaamaan sen Raamatunkin.
Jos vihollinen jossakin liikkuu, niin siitä saa olla ilonen, sillä sen varmempaa on silloin oikea hengellisyys, mitä tuskaisempana vihollinen riekkuu.
Yhtään nykyveljeä ei ole pultattu kiinni mihinkään, sillä Jumala tekee töitään heissäkin.
" On sulla otsaa, entäs onko silmiä?" on hengellistä tuotettasi ja kyllä siinä vihollisen ote on matkassa.
Ehkä se tuotti jonkinlaista hyvääoloa rikkinäiseen sieluun?
niin pyhäks käyny toi laplant pappeineen, et ei sitä ny kyl Jumalan sanal auta vesittämään käyrä!
mutta et yhtäkään täyteen miehuuteen kasvanutta hengellistä kristittyä. Miksi pilkkaat ja herjaat ja sitten kirjoitat viestin jossa muka toiset niin tekevät? Jumala näkee kaiken!!!!!!!!!
Olet siis sitä mieltä, että rakkaus on turha asia?
Kun nyt muistelen kirjoituksiasi, niin olet kovasti ollut ihmisten kimpussa tuomion pasuunoinesi( samahenkiset ystäväsi).
Arvasinhan minä, että älähdät asiasta, jossa mietitäänkin yhdistäviä tekijöitä eikä hajoittavia.
Se ei palvelisi sitä henkeä jota täällä julistat.
Esikoislestadiolaisuuden hyvinvointi on ehkä sinulle itsellesi pahoinvointia, koska olet sitä arvostellut kovasti ja täydeltä laidalliselta.
Kirjoitukseni ei ollutkaan tarkoitus palvella rikkovia voimia vaan rakentavia.
En ole jatkossakaan hajoittamassa Esikoislestadiolaisuutta.
Olen samaa mieltä, että Jumala näkee kaiken.
Olethan siis varovainen itsesi kanssa.
En malta olla kysymättä, että mikä on " täyteen miehuuteen kasvanut hengellinen kristitty" ?
Siinä on viitteitä siitä, että jokin olisi määrittelemäsi taso tai mieleisesi aste ihmisen hengellisyydessä.
Unohda se, sillä se mitä sinä katsot hengelliseksi miehuudeksi ( vielä täydeksi) on aivan yhdentekevää normaalille terveelle ihmiselle, joka ymmärtää, että yhden "saaran " mielipiteellä ei ole mitään merkitystä näiden suurenpien asioiden kanssa.
"Saara" joutuu miettimään vaan omaa hengellisyyttään tai hengettömyyttään, mutta ei muiden. Siinä sinulle kylliksi asiaa.
Jos olen kirjoittanut, että olet eksyksissä ajatuksinesi, niin olen tarkoittanut sitä.
Ei se ole herjaa tai pilkkaa.
Uskon, että vastineesi aloitukseen ja tämän keskustelun jatkuminen, luonteensa vuoksi on tyhjäpäistä.
Kiusaantunut sielusi ei anna sinulle rauhaa, mutta yritä kuitenkin. Rukoile voimia itsellesi.
Saara rakastaa ihanalla rakkaudella sitä joka on Jumalasta syntynyt. :-) Siitä tiedän varmasti sen, että hän on Jumalan oma.
1. Joh. 4:6-8 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
"Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, laiskurivatsa". ;))))))))
sanoa,kyllä meitä kristityitä on paljon eri tilassa olevia.Minä olen sen verran vähän elämäni varrella rakentunut että mielelläni otan vastaan ns.´´täyteydessään````òlevien enemmän ymmärtäväisten matkaystävieni Raamattuun pohjautuvia totuuksia.Toisilla on enempi Pyhän Hengen täyteyttä,se on varma totuus!Minä olen ekaluokkalainen siinä mielessä,en häpeä tunnustaa koska se on totuus.Rakkautta sinullekkin EI HUIJAAJA,vaik tuos otsikko niin antaakin ymmärtää.Sana tarttui vaan tuosta viestistä,vaikea löytää sanoja mitkä kelpaavat tuohon otsikkoon!Lämpöä sydämiimme,rak varbiina
Istutettu puu vesiojan (Kristus) tykönä, mutta myös (valitettavasti) laiskurivatsa. :-)))
Mutta armias Rakkaus peittää paljon rikoksia,
- ninkus tiät.
1:1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
1:2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
1:3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
1:4 Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
1:5 Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
1:6 Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.
Jo pidemmän aikaa, väitän että n.28 vuotta, ihmisoppia (mutu) itsekästä ja brutaalia toimintaa lisäisin vielä ahneuden, niin siinä taisitulla jo kaikki tälläkertaa.