Haluaisin tietää kuinka moni juttelee vauvalleen mahaan? Tai laulaa? Vauvahan tunnistaa äidin äänen ja tutut laulut syntymän jälkeen...
Tietääkö joku miten menee unilintu-laulun sanat? Netistäkään ei löydy :( Alkaa näin: "Lasta nukuttaa kohta silmät hän sulkee, unten ihmemaa siellä pieni nyt kulkee, kukkia poimien, lintuja kuunnellen....unilintu vaan pysyy piilossaan". Oli aikoinaan ala-asteen musiikkikirjassa (olen syntynyt v. 77).
Tietääkö joku miten menee unilintu-laulun sanat? Netistäkään ei löydy :( Alkaa näin: "Lasta nukuttaa kohta silmät hän sulkee, unten ihmemaa siellä pieni nyt kulkee, kukkia poimien, lintuja kuunnellen....unilintu vaan pysyy piilossaan". Oli aikoinaan ala-asteen musiikkikirjassa (olen syntynyt v. 77).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huomenta!
Itsellä alkaa tää raskaus olemaan pikkuhiljaa loppusuoralla. Mä olen puhunut tosi vähän vauvalle, joskus laulan sille iltalaulun aina saman jotta hän tunnistaisi myöhemmin sen. Emmä näe mitään järkeä jatkuvasta höpinästä vauvalle, kyllä itellekkin tulee typerä olo kun vatsalle puhuu. Kyllä hän lapsi kuulee sun ääntäsi kuitenkin melkein koko ajan. mukavaa odotusta
Kyllä mun on ihan pakko nimenomaan vauvalle puhua, sillä olen kotona työttömänä enkä höpise itseksenikään. Mies on pitkät päivät (yli 12 h) töissä. Jos en laulaisi/puhuisi, niin vauva ei kuulisi juuri mitään. Ja tutkimuksen mukaan äänen kuuleminen edistää vauvan puhumisen ja älyn kehittymistä.
Minä puhuin ja lauleskelin vauvalle raskausaikana tosi paljon. Isänsä höpötteli vatsalle myös juttuja varsinkin loppuraskaudesta paljon ja yhtä vakibiisiä hoiloteltiin muksulle kumpikin vähän väliä. Ihan hyvä vauva siitä syntyi, että ei se piloille mennyt vaikkei meitä niin erityisellä laulutaidolla olekaan siunattu.
Että laulele ja höpöttele masuasukille niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Ei siitä vahinkoa ole, päinvastoin. Toisiltahan tämä höpöttely ja lauleskelu käy luonnostaan ja toisille on hankalampaa. Ei siitä ongelmaa kannata tehdä. Kyllähän vauva äitiään ja isäänsä kuulee joka tapauksessa.
Tuon aloittajan unilintu-laulun muistan minäkin ala-asteen musiikkikirjasta. vm77 minäkin:)
En koskaan laula tai juttele vauvalle. Voipi olla psyyken juttu, en tiedä. Olen rv34 mutta vauvan tulo tuntuu kovin etäiseltä. Johtuuko sitten siitä, etten ole voinut jakaa raskautta kenenkään kanssa, ympäristöni ei pitänyt raskaudestani enkä ole tekemisissä vauvan isän kanssa enää. Lapseni kyllä puhelee vauvalle ja halailee ja pussailee häntä tuosta masun päältä, koska hän toivoo kovasti, että vauva sitten synnyttyään tuntisi hänen äänensä...mutta toisaalta en usko, että vauva on voinut välttyä isosiskonsa ääneltä...kyllä hänestä nimittäin ääntä lähtee. Toisaalta kyllä vauva ääneni tunnistaa varmasti, niin paljon joudun puhelemaan lapseni kanssa ja laulelen ihan huvikseni kuten yleensäkin (mutta en varsinaisesti vauvalle), että en nyt ihan tuppisuukaan ole. Mutta en oikein osaa suunnata huomiota vauvaan...annan kaiken huomion tällä hetkellä isommalle...Mutta kyllä vauva tietenkin on ajatuksissani ja rukouksissani.
Tämä nyt ei liity äidin tai isän äänen tunnistamiseen, mutta itse olen ajatellut soittaa pianolla lastenlauluja/muitakin lauluja kyllä, sitten kun raskaus tästä hieman etenee. Tuskinpa se vauveli vielä rv 10 kauheasti reagoi. Tai mistä minä tiedän, en ole tutkimuksia lueskellut. Yksi äiti kerran sanoi, että hänen vauvansa sitten synnyttyään selvästi tunnisti yhden laulun, jota hän oli kuoron kanssa raskausaikana paljon laulanut.
Mieheni jonkin verran juttelee masuasukille, lähinnä toivottaa hyvät huomenet ja hyvät yöt pusun kera. Itse en jotenkin osaa. Puhun kyllä muuten paljon, töissäkin joudun olemaan äänessä valtaosan päivästä, joten varmasti ääneni tunnistaa. Emme kumpikaan ole musikaalisia, minun lauluääntäni on haukuttu niin paljon, etten pidä laulamisesta. Joten laulamisen ajattelin jättää kokonaan väliin sekä nyt, että sitten kun vauva on syntynyt. Tuutulaulun sijaan luen sitten satuja kun sen aika on.
en puhunut juurikaan nimenomaan vauvalle, tuntui jotenkin hassulta puhua vatsalleen, vaikka ymmärrän kyllä hyvin mikä sen jutun pointti onkin :) Hieno poika lapsesta tuli, puhe kehittyi todella hyvin ja nyt nelivuotiaana pojalla on uskomattoman rikas sanavarasto! Mutta puhuin ja lauloin sitten syntyneelle vauvalle paljon. Nyt odotan toista ja vauva tuntuu itse ottavan kontaktia, lieko sitten olen herkempi ottamaan vastaan. Laulettua tulee paljon kun kotona on laulamista rakastava poika, mutta en kyllä taaskaan vatsalleni puhu. Mieheni vähän ja poikani lörpöttelee välillä. Ajettelin kyllä kokeilla "opettaa" jonkun unilaulun josko pieni sillä sitten rauhottuisi helposti.