Kovasti ihmettelen, kun palstalla harmitellaan miten ihastuksen edessä jännittää yms. Eikö se ole aivan normaalia? Onhan kyseessä suuret tunteet? Olisiko parempi olla kuin viilipytty ja todeta että jos tämä ei onnistu, onhan nurkan takana seuraava odottamassa...
Jos on vakavasti ihastunut johonkin, on usein myös menettämisen pelko suuri.
Tosin nykyään ihastuksia vaihdetaan kuin sukkia, joten cool-käytös on kovin yleistä!
Jos on vakavasti ihastunut johonkin, on usein myös menettämisen pelko suuri.
Tosin nykyään ihastuksia vaihdetaan kuin sukkia, joten cool-käytös on kovin yleistä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
sellainen, että täytyy olla kokenut, jotta pärjää elämässä.
työelämässäkin. Pääset töihin, jos olet 20 ja sinulla on vähintään 15 vuoden työkokemus:)
päin, sitten kun sun suuret postiiviset tunteet ovatkin muuttuneet negatiivisvoittoisiks siis ero tullut tai muuten riidelty, niin ihan yhtä vaikeaa on se toinen ihminen silloinkin kohdata.
ne teini-ihastumiset, kun näki toisen vain jonkinlaisena kuvitelmana. Tavallaan itsekin tiesi, ettei se toinen ole oikeasti sitä, millaiseksi sen päässään kuvitteli ja siksi olikin niin helppoa olla ihastunut. Ei ehkä edes halunnut, että se kiinnostus olisi molemminpuolista. Ja sitten ne tunteet hälveni nopeasti ja löytyi uusi kohde.
Ei sen suurempaa tunnetta välttämättä löydä koskaan, sellaista yhteenkuuluvuudentunnetta, joka siis olisi jo alusta asti. Toki toista oppii rakastamaan tutustumisen ja ajan myötä ilman sitä alun huumaakin, mutta silloin voi käydä niin, että ne suuremmat tunteet jää aina puuttumaan.
Ja tosiaan, silloin kun se tunne on aito, ei se kohde niin vain vaihdu. Tuo käyttäytyminen tietysti voi eri ihmisten kohdalla vaihdella, osa kun onnistuu piilottamaan tunteensa paremmin kuin toiset. Mutta jos on tunteellinen ihminen, niin varmasti käyttäytyy ihastuksensa edessä erilailla kuin muiden ja erilailla kuin normaalisti käyttäytyisi.
Eniten kai täälläkin harmitellaan sitä, kun ihmisten on niin vaikea avautua tunteistaan sille ihastukselleen. Ja ehkä jokainen haluaisi näyttää vain parhaat puolensa silloin kun toinen on läsnä, ja olla oma itsensä? Harva tulee ajatelleeksi, että silloin sitä juuri on aidoimmillaan, kun näyttää omat heikkoutensa. Nykyään kun nimenomaan on niin hienoa olla niin ´cool´...
silloin tunteet on niitä suurempia, se saa silmät avautumaan ja näkee selkeästi tekemänsä virheet, omat heikkoutensa samalla kun ei voi kuin ihailla toisen täydellisyyttä virheineen kaikkineen. Kaikki vain on yhtäkkiä niin kaunista, mutta samalla mielessä pyörii kuitenkin pelko sen kaiken menettämisestä.
"Ja tosiaan, silloin kun se tunne on aito, ei se kohde niin vain vaihdu. Tuo käyttäytyminen tietysti voi eri ihmisten kohdalla vaihdella, osa kun onnistuu piilottamaan tunteensa paremmin kuin toiset. Mutta jos on tunteellinen ihminen, niin varmasti käyttäytyy ihastuksensa edessä erilailla kuin muiden ja erilailla kuin normaalisti käyttäytyisi."
-> tää on niin totta!