Jo opiskelijat burnout tilassa. Kyllä on meno raskasta. Vaatimukset ja aikataulut tiukkoja. Ei ihme jos henkinen pahoinvointi lisääntyy. Tuli juuri kysely yliopistolta samasta aiheesta. Monista tuntuu kuin olisi sidottu narulla uimaaltaan pohjaan joka täyttyy vedellä. Jos saat roiskittua veden pois selviät mutta tehtävä on äärimmäisen epätoivoinen.
Opiskelijatkin kärsivät jo
Tyttöystävälläni
4570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Byrograatteja kun valmistuvat.
esimerkiksi sota-aikaan ja vaikkapa keskitysleireissä selvisivät. Nykyjengi on niin tavattoman vetelää ja hermoheikkoa.
Olen myös lukenut ja kuullut, että opiskelijoillakin on jo loppuunkärähtämistä. Sitten he menevät YTHS:n lääkäriin ja saavat sieltä reseptin toimintakykyä nostattavaan troppiin, eli heille tarjotaan selektiivisiä serotoniin takaisinoton estäjiä. "Keeps your smiling". Pahimmillaan ne aiheuttavat tunne-elämän latistumista, ylipainoa ja haluttomuutta.
Moni selviää onneksi ilman lääkitystä. On varmaan paikallaan oppia antamaan anteeksi itselleen, jättää liika tunnollisuus. Mutta kun moni tahtoo olla täydellinen.
Kannattaa säästää burnoutit sinne työelämään, tai voihan niitä tietenkin olla useitakin.
No depression! Huomenna on taas uusi päivä.
Suoritukset voi onneksi yliopistolla mitoittaa pitkälti omien kykyjen mukaan. Minusta ei ole tavallista opiskelua tehdä esim. 100 op lukukaudessa ja pyrkiä kaikessa parhaimpaan arvosanaan. Joltakin voi onnistua, mutta useimmilta ei. Se suositeltu 30 op lukukaudessa on aika leppoisa tahti ja ehtii muutakin.
Epävarmuus toimeentulosta ja tulevaisuudesta ovat pahimpia ongelmia. Monia kalvaa epävarmuus siitä, kannattaako opiskelu, saako työtä valmistuttuaan ym.
Muistakaa kuitenkin että se ei ole lääkitystä kaipaava sairaus, jos vaatimukset ja tulevaisuus ahdistavat! Ainoastaan ihan normaalia reagointia olosuhteisiin!
Jos ongelmille antaa periksi ja lähtee psyykelääkkeitten kelkkaan, niin paluu normaaliin lääkkeettömään elämään on aika epävarmaa. Ongelmista tulee osa persoonallisuutta (mitä kemialliset aineet vielä tukevat)eikä niistä ehkä edes halua luopua :(