Tiedättekö mitä on elää mielisairaan miehen kanssa maaseudulla? En minäkään tiennyt, ennen.Kun on sopivasti sairas, ettei pääse hoitoon. Minä saan tehdä kaikki työt.Toinen vaan tuvassa istuu ja puhuu ihan hulluja välillä.Mielisairaus varjostaa kaikkien perheenjäsenten elämää.Me ei voida käydä kylässä, eikä meille tule sellaiset,ketkä tietää isännän tilan.Onneksi on lääkkeet,mutta joka kevät on päivitettävä niiden annostus.Murheellista on katsoa,miten toinen murenee.Välillä on ylivilkas ja ostelee kaikenlaista, sitten ylirauhallinen ei puhu,hyvä jos nousee edes sängystä.Minusta on tullut vaimon sijaan, äiti ja hoitaja.Avioeroakaan ei voi ottaa.Mitä minun pitäisi tehdä?
Mielisairaus
Annihelena eloveena
121613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Todella raskasta.
Oma elämäni on nyt helpompaa kun sairas vanhempi jo mananmajoilla, mutta muistot kulkee läpi elämän.
Myös ne hyvät.....
"Todella raskasta" Sinunko osasi se sitten vaikein oli? Vähän sama kuin väittäisit että syöpää sairastavan omaisen osa olisi vaikeampi kuin itse potilaan.
Ihminen joka sairastaa, ei itse edes tajua olevansa sairas, (skitsofrenia)jätti monesti lääkkeet ottamatta, toinen vanhempani yritti maatalouden ohella hoitaa ja ymmärtää sairasta.
Me lapset oltiin niin sanotusti oman onnemme varassa, vanhimpana katsoin nuorempien perään.
Että kuvitella voit mitä vain kellä oli raskasta ja kenellä ei.
Tuollaista sairautta en toivo kenellekkään.....
Joku varmaan neuvoo hakemaan vain sitä hoitopaikkaa ja parempaa lääkitystä. Eikä se huono neuvo olekaan jos todellista apua saa, toisaalta eihän loputon lääkitys tai laitoshoitokaan voi tavoite olla.
Toinen lähtökohta olisi saada mies itse jonkun toiminna pariin joka auttaisi häntä itseään tai muuten koko tilannetta. Itse pidän luonnossa liikumisesta ja jos kyse on kalamiehestä, niin sillä esimerkiksi voi olla sopiva tasapainottava merkitys, ja kaveri on myös hetken kodin ulkopuolella. Toisaalta kodin sisällä esimerkiksi ruuan valmistus on jokaisen taito ja välttämättömänä saattaa saada toimintaa aikaan. Oma halu toimia ja työ auttaa rakentamaan sitä jotakin joka ahdistusta syrjäyttää.
Kolmas näkökulma voisi olla muuttaa muiden perheenjäsenten aktiviteettejä tilanteelle edulliseksi tai vain muutoksen aikaan saamiseksi. Yritä välttää passaamista yhdistettynä "nalkutukseen" (anteeksi). Tätä en tarkoitta silti muutoksilla, vaan esimerkiksi vaikkapa kursseille lähtemistä. Tämä saattaisi olla miehellesikin hyväksi.
En kyllä oikeasti osaa neuvoa. Tuo mielisairas-termi kuullostaa vähän kohtalonomaisuudessaan vanhanaikaiselta. Mielellä ei ole rakennetta eikä aikakehitystä siten kuin yleensä asioilla. Oivallus koska tahansa voi korjata tilanteen.
Olen kokenut jotain samaa lapsuudessa.Setä sairastui ja meni niin sekaisin että joutui suljetulle, myöhemmin pääsi avohoitoon siis kotia,johon myös kuoli vanhana miehenä. Setä asui meillä. Pelättiin ihan hirveästi sitä Anttia me lapset, vaikkei se tehny ikään kellekkään mitään, mutta se oli niin outo,karmiva ja karseat jutut.Kaikilla oli raskasta, ketä asui siinä samassa.Jos teillä pahenee tilanne,silloin PITÄÄ viedä mies saamaan oikeaa hoitoa.Ei ole hyvä muillekkaan olla sairaan mielen vaikutuspiirissä.Ja jos vielä sittenkin lisää sekoaa, mikä estää ottamasta eroa? Muista et sun pitää huolehtia myös omasta ja mahd.lasten mielenterveydestä.Jakomielitauti, mikä meidän Antilla oli, on tosi raskas muille,ns.terveille.
juuri tuolta.
Asiat on vain otettava sellaisena kuin tulevat.
itse pohdin aikoinaan parisuhdetta/maataloutta ja jotain vaikeista ratkaisuista kokemusta.
(Ei mitään psyykkisiä sairauksia vaan muusta johtuvaa)
vei vuosia aikaa miettiä mitä ja missä, ja kyllä asiat joskus selviävät.
ihmisellä on vain yksi elämä.
Toivon jaksamisia ja jos karjatila niin voisiko ajatella helpotusta, sijaisapu, tilasuunnan muutos, ei vaatisi asumista koko ajan tilalla. ym.
sinulle, kohtalotoveri.
Jos miehelläsi on tuollaisia taipumuksia (ostelu), niin kannattaa seurata, ettei sorru aivan järjettömyyksiin (esim netissä).
Tällaisestä on kokemusta, kun en ollut seurannut tiliotteita. Pääsi vähän turhan pitkälle.
Mieli sairastuu ja se on kyllä niitä ikävimpiä tauteja mitä voi olla. Olipa ihminen maalainen eli kaupunkilainen.Mutta tiedä se, mielisairaudestakin voi parantua.Niitä on tapahtunut.Lääketiede on niin pitkällä jo että löytyy täsmälääkitys.Joka ihmiselle sopiva.Varoituksen sanana varoitan sinua: Jos alkaa ilmetä väkivaltaisia piirteitä, silloin ei hyvä asua yhdessä vaan on toimitettava sellaiseen paikkaan, mitä kutsutaan mielisairaalaksi.
Kevät on usein mielenterveyspotilailla hankalaa aikaa kun valo lisääntyy. Koita löytää kallonkutistaja joka saisi hänet paremmin tolkkuihinsa sillä ei tuo nyt kuitenkaan miltään toivottomalta tilanteelta vaikuta.
Pelkät lääkkeet eivät kuitenkkan yleensä auta vaan tarvitaan myös säännöllisiä käyntejä kallonkutistajan luona.
Tilanteenne on siitä hyvä että vaikka miehesi olisikin välillä "töistä pois" niin hän ei ole vaarassaa saada kenkää kuten vieraan töissä oleva.
Pitäisi myös ottaa varauksella nämä valittajat.
Vierastakin tekee mieli vai? No, miksi ei voi ottaa avioeroa? Haluat kai nauttia miehesi omaisuudesta liikaa siitä luopuaksesi. Menepä itseesi ja mieti uudelleen.
Kumpi se oikeastaan onkaan se mielisairas?
Miksi ei voi ottaa avioeroa?
Tuollaistako elämää haluat elää?
Eihän se noin ikinä muutu.
Nimimerkki kokemusta Temestasta on eli muijankehveli vetänyt sitä vuosikaudet ja eikun hullummaksi tulevat jutut ja meiningit..
Jaa, että ero?
Joopajoo, harkinnassa on, mutta tarttee olla viisas, ettei mene tila hullun mukana..
Sama juttu, muija vetänyt Temestaa vuosikymmenet ja eikuin tahti paranee eli parantaa ko sika juoksua, muttemmä kotoa tahdo sen takia lähteä eli katselin huvittuneena miten se pöhöttyy ja lihoo ja jutut samaa tasoa, välit soon kaikkiin rikkonut kas kummaa????