Testamentti vaiko kirje lapsille?

öljypumppu siinä keskellä edes.

Minä jätän hautuu ym kommervenkit perikunnan kontolle.

Eipähän minun jäämistössä ole mitään sellaista, mistä ei lapset ja vaimo tietäisi.

Muutoinkin lapset ovat saaneet tehdä oman pään mukaan päätöksensä jo hyvin nuoresta. Mm. esikoistytär meni kihloihin ja muutti kohta sen jälkeen yhteen 16:sta ikäisenä ja 13v. myöhemmin edelleen kihloissa saman pojan kanssa asuen jo melko hyvän osan maksetussa -95. valmistuneessa ok.talossa 'Ninjoineen Xaroineen', mutta ikävä kyllä ilman lapsia.(Tämä viimeinen lause siis minun kannalta katsottuna, heistä en tiedä)

Myös opiskelun ym. suhteen on ollut aivan vapaat kädet

Kyllä isän hommat on hyvin rajalliset ja helpot kunhan itse tee niistä vaikeita.

Vanhat mummot huolehtivat että ne vaaleanpunaiset punttihousut on joka aamu vaihdettu, eihän sitä tiedä milloin noutaja tulee.
Kyllä minäkin joka päivä...
Perinnöistä ei ole riidaksi asti, mutta ikuisuushankkeena on selvittää epämääräisten lippusten ja lappusten rytö, muka runoja,päiväkirjaa, mitä lie, suurin osa uuniin.

Idäniines kirjoitti:

Vanhat mummot huolehtivat että ne vaaleanpunaiset punttihousut on joka aamu vaihdettu, eihän sitä tiedä milloin noutaja tulee.
Kyllä minäkin joka päivä...
Perinnöistä ei ole riidaksi asti, mutta ikuisuushankkeena on selvittää epämääräisten lippusten ja lappusten rytö, muka runoja,päiväkirjaa, mitä lie, suurin osa uuniin.

Lue lisää

Niin. Aikanani poltin pirtin uunissa muutaman sukupolven paperit. Hauta-adressien polttaminen oli muuten yllättävän kova homma. Mutta niitä oli iso laatikollinen tilaa viemässä. Tuli paljon tuhkaa.

Mitään yllättävää ei löytynyt, olivat kai aiemmin siivonneet "epäsopivan" aineiston. Se tavallaan sääli, ei ole tietoa enää joistain asioista missään muodossa.

Kerran vuodessa ollaan ite poltettu nuotiolla kaikenmailman vanhat kuitit jne. Ja totanoin, kirjeet ja sellaiset tuli hävitettyä parinmuodostuksen varmennettua. Sekin vähän sääli, niitä ois voinut joskus olla kiintoisa lueskella.


=DW=

___--___-___- kirjoitti:

Niin. Aikanani poltin pirtin uunissa muutaman sukupolven paperit. Hauta-adressien polttaminen oli muuten yllättävän kova homma. Mutta niitä oli iso laatikollinen tilaa viemässä. Tuli paljon tuhkaa.

Mitään yllättävää ei löytynyt, olivat kai aiemmin siivonneet "epäsopivan" aineiston. Se tavallaan sääli, ei ole tietoa enää joistain asioista missään muodossa.

Kerran vuodessa ollaan ite poltettu nuotiolla kaikenmailman vanhat kuitit jne. Ja totanoin, kirjeet ja sellaiset tuli hävitettyä parinmuodostuksen varmennettua. Sekin vähän sääli, niitä ois voinut joskus olla kiintoisa lueskella.


=DW=

Lue lisää

ajatella että jälkeeni jäävät polttavat kaikki aikaansaannokseni. Harrastan sukututkimusta. Siitä jää rutosti tietoja, sekä tietoloneelle että mappeihin. Jälkeeni jää vain yksi poika jota ei pätkääkään kiinnosta. Vanha kone joutuu romuksi.
Minua kiusaa jäämistössäni yksi asia. Olen ollut työnantaja ja siitä jäi jälkeen palkkamapit. Kun lähden joskus vanhainkotiin niin rollaattorin kyydissä on ne perhanan palkkamapit. Niitä täytyy säilyttää 50 vuotta joten ne saa hävittää kun olen täyttänyt 110 vuotta. Yritin selvittää kuka ne huolisi - ei edes elinkeinoelämän arkisto Mikkelissä ota kantaa asiaan. No se niistä.
Eniten minua harmittaa kun tyttäreni kuoli 18 vuotiaana yllättäen eikä hänellä ollut mitään papereita, ei päiväkirjaa eikä kirjeitä. Olisin halunnut tutustua hänen ajatusmaailmaansa hiukan enemmän.

ja on viisasta tehdä testamentti, eipä ole sitten epäselvyyksiä ja säästytään monelta riitelyltä ja saadaan ennen kaikkea oikeudenmukainen verokohtelu. Turhahan valtiolle on liikaa veroja maksaa jos niitä pystyy ennakoimaan ja omilla ratkaisuillaan niihin vaikuttamaan.
Jos on rintaperillisiä niin kannattaa testamentti tehdä silloinkin, huomioidaanhan siinä, kuka hallitsee ja käyttää yms.

"pennuille olen pälättänyt" monet eteentulevat asiat, etteivät olisi yhtä ummikkoja kuin itse olin kun jouduin eka kerran niitten asioiden kanssa tekemisiin.
Tietävät raha ym asiani, monesti olen neuvoa joutunut kysymään ja yhdessä ollaan pohdittu.
Eipä tarvitse salailla tai kyräillä näissäkään asioissa. Vaikka kyllä ne joskus sanoo, että " voi äiti sun kanssas..."

että lapset tai jotkut apuun hälytetyt sukulaiset penkoisivat omia yksityisiä ajatuksiani. Hävettäisi haudassakin horinani...
Vaikka penkoivat pennut ruojat jonkun vanhan päiväkirjani, lukivat. Pahimpia kohtia vielä ääneen toistelivat...

Idäniines kirjoitti:

että lapset tai jotkut apuun hälytetyt sukulaiset penkoisivat omia yksityisiä ajatuksiani. Hävettäisi haudassakin horinani...
Vaikka penkoivat pennut ruojat jonkun vanhan päiväkirjani, lukivat. Pahimpia kohtia vielä ääneen toistelivat...

Lue lisää

Kivasti kirjoitettu, hävettäisi haudassakin...

Itse en ajattele noin.

miljoona kirjoitti:

Kivasti kirjoitettu, hävettäisi haudassakin...

Itse en ajattele noin.

siinäpä selvittäköön perintönsä jos osaavat,ku eivät eläissäni viittineet käydä katsomassa kuinka voi.
Mikä siinä on ettei nyky nuoret viitti vanhemistaan mitenkään olla huolissaan, vaikka luultavasti saavat perintöäkin?
Vai oisko viisainta lahjoitta jälkeenjäävä omaisuus valtiolle?

tikkua ristiin kirjoitti:

siinäpä selvittäköön perintönsä jos osaavat,ku eivät eläissäni viittineet käydä katsomassa kuinka voi.
Mikä siinä on ettei nyky nuoret viitti vanhemistaan mitenkään olla huolissaan, vaikka luultavasti saavat perintöäkin?
Vai oisko viisainta lahjoitta jälkeenjäävä omaisuus valtiolle?

Lue lisää

Tässä oli pari kolmenkuukauden päänsärkyjakso, voi kyllä sen kynnenet kerrat lapset ja varsinkin nuorin kysyi vointia, hankki toiseten lasten avustamana verenpaineenmittauslaitteen ja vieläpä kunnollisen 'merkkilaitteen', vaikka opiskelee.

Muutoinkin 15-20 kert. vuodessa käy kotona vaikka etäisyys opintopaikkaan on reilu 200km. ja asuu poikakaverinsa kanssa.
Keskimmäinen on yökylässä kovasti usein, liekkö syynä laiskuus vai äidin laittama ruoka.:)
Vahhin asuu lähellä ja kanssakäymistä riittää hänenkin kanssaan.

Ps. Valtio otta perinnöstäkin siivunsa ennemmin tai myöhemmin halusit tai et!;)

emw34 kirjoitti:

Tässä oli pari kolmenkuukauden päänsärkyjakso, voi kyllä sen kynnenet kerrat lapset ja varsinkin nuorin kysyi vointia, hankki toiseten lasten avustamana verenpaineenmittauslaitteen ja vieläpä kunnollisen 'merkkilaitteen', vaikka opiskelee.

Muutoinkin 15-20 kert. vuodessa käy kotona vaikka etäisyys opintopaikkaan on reilu 200km. ja asuu poikakaverinsa kanssa.
Keskimmäinen on yökylässä kovasti usein, liekkö syynä laiskuus vai äidin laittama ruoka.:)
Vahhin asuu lähellä ja kanssakäymistä riittää hänenkin kanssaan.

Ps. Valtio otta perinnöstäkin siivunsa ennemmin tai myöhemmin halusit tai et!;)

Lue lisää

Vanhempi maisterityttö käy kolmen kuukauden välin helsingistä kotota.
Pusertaa minusta itkut pihalle...
Nuorempi hakee pois minun haisevasta keski-iästäni.
Pyrkii johonkin parempaan.
Ja niin hänen täytyy tehdäkin...

tikkua ristiin kirjoitti:

siinäpä selvittäköön perintönsä jos osaavat,ku eivät eläissäni viittineet käydä katsomassa kuinka voi.
Mikä siinä on ettei nyky nuoret viitti vanhemistaan mitenkään olla huolissaan, vaikka luultavasti saavat perintöäkin?
Vai oisko viisainta lahjoitta jälkeenjäävä omaisuus valtiolle?

Lue lisää

Voi kun ikävä kuulla, että kaipaat läheisiäsi ja eivät vieraile luonasi.

Entäs jos ottaisit asiaksesi ja menisit itse kolkuttelemaan niiden ovelle ja kyselemään heidän vointiaan? Nuorilla on myös omat murheensa ja toivovat ehkä myös apua ja tukea.

Itse olen liiankin kiinni omieni elämässä ja kannan huolta heistä. Ja sitä rahallista perintöä minä annan eläessäni sille kenelle se kuuluu.