Viina vie

Olemme nelikymppisiä ja ollet jo parikymmentä vuotta kimpassa, suurin osa avioliitossa. Mieheni juo joka viikko, milloin enemmän milloin tissuttelu-meiningillä.
Lääkäri on jo asettanut rajat paljonko viikossa saa juoda että maksa kestää. Tuo 'annos' menee vähintäänkin, mutta yleensä tuplaten.
Pelkään todella hänen terveytensä puolesta.
Itse olen alkoholistin tytär ja kärsin todella paljon tilanteesta. Mieheni on mukava ja leppoisa, mutta liian usein kännissä tai ainakin pienessä.
Koen suurta surua tilanteesta, kun en asialle mitään mahda. Nalkutuksen olen lopettanut jo aikaa sitten, eikä asiallinen huomautuskaan auta.
Ei kai ole liikaa elämältä pyydetty, jos haluaa kumppaninsa olevan samalla 'aaltopituudella' vapaa-aikana. Kaikki suunnitelmat tehdään toisen ollessa 'hönössä' ja kyllä niistä usein kiinni pidetään, mutta siltikin....
Itse en juo enää juuri lainkaan, se ei vaan kiinnosta, mutta suon kyllä muille kunhan se ei hallitse elämää.
Kaikki vapaa-aika menee oikeastaan sitä kaavaa, että heti kun mahd. korkataan. Eli jos on joku pakkotilanne, se kidutaan selvinpäin, mutta yleensä ei malteta edes kotiin asti, vaan turvaudutaan johonkin 'hätäkätköön' ja aletaan kaataa.
Alussa ei ollut näin, käytimme kumpikin viikonloppuisin alkoholia ja pidimme hauskaa, mutta sitä mukaa kun minä vähensin, toinen lisäsi.

Mahtaako olla muuta ratkaisua kuin ero?
Siihen en ihan kevyesti lähde vain pakon edessä. Kuten sanottu, mies on muuten oikein hyvä kumppani, mutta näitä raivon tunteita joita juominen nostaa, on aivan liian usein.
Puhuminen tuntuu olevan ihan turhaa, ammattiauttajaakin olen ehdottanut, mutta toistaiseksi ainakin huonolla menestyksellä.