Olemme nelikymppisiä ja ollet jo parikymmentä vuotta kimpassa, suurin osa avioliitossa. Mieheni juo joka viikko, milloin enemmän milloin tissuttelu-meiningillä.
Lääkäri on jo asettanut rajat paljonko viikossa saa juoda että maksa kestää. Tuo 'annos' menee vähintäänkin, mutta yleensä tuplaten.
Pelkään todella hänen terveytensä puolesta.
Itse olen alkoholistin tytär ja kärsin todella paljon tilanteesta. Mieheni on mukava ja leppoisa, mutta liian usein kännissä tai ainakin pienessä.
Koen suurta surua tilanteesta, kun en asialle mitään mahda. Nalkutuksen olen lopettanut jo aikaa sitten, eikä asiallinen huomautuskaan auta.
Ei kai ole liikaa elämältä pyydetty, jos haluaa kumppaninsa olevan samalla 'aaltopituudella' vapaa-aikana. Kaikki suunnitelmat tehdään toisen ollessa 'hönössä' ja kyllä niistä usein kiinni pidetään, mutta siltikin....
Itse en juo enää juuri lainkaan, se ei vaan kiinnosta, mutta suon kyllä muille kunhan se ei hallitse elämää.
Kaikki vapaa-aika menee oikeastaan sitä kaavaa, että heti kun mahd. korkataan. Eli jos on joku pakkotilanne, se kidutaan selvinpäin, mutta yleensä ei malteta edes kotiin asti, vaan turvaudutaan johonkin 'hätäkätköön' ja aletaan kaataa.
Alussa ei ollut näin, käytimme kumpikin viikonloppuisin alkoholia ja pidimme hauskaa, mutta sitä mukaa kun minä vähensin, toinen lisäsi.
Mahtaako olla muuta ratkaisua kuin ero?
Siihen en ihan kevyesti lähde vain pakon edessä. Kuten sanottu, mies on muuten oikein hyvä kumppani, mutta näitä raivon tunteita joita juominen nostaa, on aivan liian usein.
Puhuminen tuntuu olevan ihan turhaa, ammattiauttajaakin olen ehdottanut, mutta toistaiseksi ainakin huonolla menestyksellä.
Lääkäri on jo asettanut rajat paljonko viikossa saa juoda että maksa kestää. Tuo 'annos' menee vähintäänkin, mutta yleensä tuplaten.
Pelkään todella hänen terveytensä puolesta.
Itse olen alkoholistin tytär ja kärsin todella paljon tilanteesta. Mieheni on mukava ja leppoisa, mutta liian usein kännissä tai ainakin pienessä.
Koen suurta surua tilanteesta, kun en asialle mitään mahda. Nalkutuksen olen lopettanut jo aikaa sitten, eikä asiallinen huomautuskaan auta.
Ei kai ole liikaa elämältä pyydetty, jos haluaa kumppaninsa olevan samalla 'aaltopituudella' vapaa-aikana. Kaikki suunnitelmat tehdään toisen ollessa 'hönössä' ja kyllä niistä usein kiinni pidetään, mutta siltikin....
Itse en juo enää juuri lainkaan, se ei vaan kiinnosta, mutta suon kyllä muille kunhan se ei hallitse elämää.
Kaikki vapaa-aika menee oikeastaan sitä kaavaa, että heti kun mahd. korkataan. Eli jos on joku pakkotilanne, se kidutaan selvinpäin, mutta yleensä ei malteta edes kotiin asti, vaan turvaudutaan johonkin 'hätäkätköön' ja aletaan kaataa.
Alussa ei ollut näin, käytimme kumpikin viikonloppuisin alkoholia ja pidimme hauskaa, mutta sitä mukaa kun minä vähensin, toinen lisäsi.
Mahtaako olla muuta ratkaisua kuin ero?
Siihen en ihan kevyesti lähde vain pakon edessä. Kuten sanottu, mies on muuten oikein hyvä kumppani, mutta näitä raivon tunteita joita juominen nostaa, on aivan liian usein.
Puhuminen tuntuu olevan ihan turhaa, ammattiauttajaakin olen ehdottanut, mutta toistaiseksi ainakin huonolla menestyksellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koska olet raitistunut alkoholisti, tle AA:han. Meillä et parannu, mutta voit päästä toipumaan.
Muuta vaihtoehtoa miehen suhteen ei ole kuin ottaa ero. Pelasta itsesi!
...juonut kerran viikossa, ei kai se minustakin alkoholistia tee?
Asiaan asiallisia vastauksia toivotaan.
mikä lie tuo edellinen ollu ?
mutta al-anon on yksi paikka, jossa tapaat muita samassa tilanteessa olevia.
se on varmaan hyvä paikka jos haluat jatkaa suhteessa miehesi juomisesta huolimatta.
muuten en osaa neuvoa kuin eromaan.
siinä ne realiteetit.
yleensä tilanteessa jäädään odottamaan jotain muutosta.
mikä se on ? mistä se tulee ?
ei taida kukaan tietää mutta tunteellinen paapoja elää sinnitellen sen varassa pitkään, ihan liian pitkään.
miestäsi kun et voi raitistaa, pelkästään mahdollistaa juomisen jatkumisen.
tästä keskusteluketjusta ehkä voi olla jotakin apua. Selasin vanhoja kirjoituksia ja löysin tämän otsikolla "Onko vaimo juoppo". Oletan, että sillä ei ole merkitystä kumpaa sukupuolta juova puoliso on.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000042728259
Vähintään kerran viikossa tulee täsmälleen samoja kirjoituksia. Nettihäiriköt niitä urakoi uskonsa vahvistamiseksi. Sama ilmiö lähes kaikilla portaalin palstoilla.
Normaali ihminen tekee jotain, eikä kirjoittele satuja nettiin.
alkaako kontrolli pettää ?
Miten miehesi kokee alkoholinkäyttönsä? Ahdistaako se häntä ajoittain tai koko ajan? Haluaako hän lopettaa? Kertomasi perusteella hänen juomisensa on jo pakonomaista, alkoholistista. Hänen mielipiteestään riippuu paljon siitä, miten hänen on mahdollista päästä eroon viinasta. Nimenomaan eroon, hän on ylittänyt rajan jolloin kohtuukäyttö on mahdollista. Jos juominen ei ole hänelle itselleen ongelma, tie viinattomuuteen voi olla liian pitkä tai ei edes mahdollinenkaan.
Pahaksikin päässyt alkoholismi ei ole kuitenkaan välttämättä lopullista. Asiasta kannattaa keskustella hänen kanssaan vakavasti silloin, kun hän on herkimmillään sen kanssa, juomisen tauottua ja pahimman krapulan hellitettyä. Jos teillä on lapsia, kertokaa miehellesi yhdessä, yhtään kaunistelematta, miten hänen juomisensa satuttaa teitä, miltä hän teistä vaikuttaa juovuksissa ja kuvailkaa hänen käytöksensä edellisen juomaperiodin aikana. Tehkää tämä rauhallisesti mutta ilman hienotunteisuutta, ilman myötätuntoa, ilman suojelua. Asettukaa häntä vastaan. Tehkää hänelle selväksi, että näin ei voi jatkua.
Suosittelen, että luet Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". Se on asiantunteva käytännön opas juopon omaisille ja myös juopolle itselleen. Se on auttanut satoja, myös minua.
Päivä kerrallaan Al-Anon perheryhmässä.