Vieläkin mietin, ihan turhaan vaikka ymmärrän täysin..elämä menee eteenpäin niin vauhdilla, silti ajatukset palaa aina samaan. Ikävä helpottaa jo ehkä vähän kun ei olla törmätty :) Näin se puhumattomuus palkitaan. Hiljaa hyvää tulee, niin kai luulin :)
Mikä esti...
Lapsetko?
5604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
periksi? Ethän voi tietää mun tilannetta. Ainahan sitä tekosyitä riittää...
minua ainakaan tarttumasta elämään kiinni.
Itse olen suurin jarru itselleni tällä hetkellä.
suurin vihollinen? Tietenkin mä itse.
olisko minulle ,mut kerran tapahtui näin että ihastuin siis tosi törkeesti ;)...se tuli niin yllättäen ,,että mä en osannut suhtautua asiaan oikein, en usko että mikään voi olla esteenä sille että kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa.(vähiten lapset)!
Päinvastoin heidän pitää tukea ,ymmärtää ja huomioida toistensa elämän tilanne ,päätökset heidän elämäänsä tilanteisiin löytyy vain heiltä itseltäin. kun suhteessa on (lapsista) kyse se voi olla monelle rakastunelle herkkä ja arka asia ,ja on ´huomioitava niin jokaisen tunteet , En minä ainakaan kenekkään elämään haluaa marssia ,noin vaan! vähiten järkyttää jonkun pikkulapsen elämään.
En tiedä oiken mihin kysymyselläsi tähtäsit?
ehkä, sillä minulla ei ole lapsia.