Itselläni on kamala kuolemanpelko, ja mennyt jo siihen asti että vähänki tulee ylilyöntejä/särkyä, niin ajattelen pahinta. Mulla on todettu paniikkihäiriö, mutta eniten kuolemanpelko rajoittaa elämää, en pysty enää nauttimaan oikein mistään, sain juuri pari viikkoa sitte sektiolla vauvan, ja ennen sektiota olin varma että kuolen siihen... etc. Heti jos särkee niin katson netistä pahimmat mahd, vaihtoehdot että mistä vois olla kyse ym... :S haluisin taas nauttia elämästä! onko kokemuksia/onko ketään, joka olisi päässyt eroon? tää ahdistaa niin paljon, joskus menee päiviäkin sillai ettei pysty muuta ajattelemaan. :( niin ja ps. psykiatriin kyllä hoitosuhde/psykologille... Mikä auttais??? :S
Kokemuksia kuolemanpelosta?
kertokaa.
3351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun on kipuja ja jos ne ovat kovia ja epämääräisiä että ei oikein tiedä mistä ne johtuu, niin tulee kyllä mieleen vakavat sairaudet. Joskus sitä yrittäää muistaa mitä ajatteli aiemmin kun kauan sitten oli kipuja tms outoa tunnetta kehossa. Ja ajatella että olenhan jo ehtinyt elää melkosen pitl´källe että senkun sitten on syöpä tms. Mutta sitten kun on parempi aika kausi niin unohtuu kaikki ja huomaa taas elävänsä ja olla elämässä mukana. Sitten kun joku pistos jossain tuikkaa heti tulee mieleen että olenkohan varmasti terve siis fyysisesti eikä ole mitään vakavaa sairautta. haluaa mennä lääkäriin tarkistamaan asian.
ottamalla selvää asijoista,esim siitä et kun kuollaan niin ei ole enään mitään,joten elä nyt.
Eläkä tuhlaa sitä pelkoihin.
Kuulostaa tutulta.. Itse olen kieltänyt itseltäni menemästä nettiin katsomaan sairauksia. ( tänään kävin kyllä diagnosoimassa itselleni lisämunuaisten uupumuksen ) Mutta siis moneen kuukauteen ennen tätä päivää en ole googlettanut vaivoja vaan yritän ajatella esim. rytmihäiriötuntemuksissa niin että jos se olisi oikeasti vakavaa, en sitä tässä miettisi.. Samoin esim. hengenahdistus loppuu kummasti kun saan jotain mielenkiintoista ajateltavaa.. Pelkään myös aika usein kaikenlaista.. Ahdistus ja paniikkihäiriö on minulla todettu ja liittyyhän nämä pelot selkeästi noihin mutta eipä se tieto paljon auta! Yritän ajatella myös niin että jos minulla joku on / tulee niin en pysty siihen itse vaikuttamaan. Olen lopettanut miettimisen "menisinkö lääkäriin" koska olen siellä muutama vuosi rampannut kaikenlaisten outojen vaivojen vuoksi eikä mitään löydetty.. Täytyy vaan yrittää luottaa siihen että kun on oikeasti vakavasti sairas, tajuaa kyllä mennä lääkäriin.. Jotenkin pitäisi saada usko elämään palautumaan ja niinkuin sanoit itsekkin, pitäisi nauttia elämästä! Ei ole helppoa, itse olen taistellut tämän kanssa vajaa 5v.. Tsemppiä ja onnea uudelle äidille!!!