Minulla on ollut teininä ahmimishäiriö. Ei bulimia, mutta ahmimista ja jatkuvaa ruuan ajattelua jne. ja painon heilahteluja. Olen ollut pitkään ihan ok koska en ole ajatellut syömisiä. En voi kuvitellakaan laihduttavani tai pitäväni ruokapäiväkirjaa, sillä silloin ahmiminen iskee. En katso laihdutusohjelmia, en lue laihdutusjuttuja jne. ja pysyn terveenä ja kunnossa normaalipainossa. Nyt raskauden aikana terveydenhoitaja pyysi minua pitämään ruokapäiväkirjaa eikä ymmärtänyt tätä ongelmaani. Sanoin kyllä siitä. Lisäksi th puhuu kokoajan syömishistoriastani ja ruuasta. Nyt on iskenyt sitten valtava ahdistus painosta raskauden aikana ja syömiset kummittelee mielessä enkä pysty hillitsemään niitä, ahmin taas aika ajoin. Lopettaisin koko neuvolassa käynnin, mutta vauvavakuutuksen otto sitoi meidät neuvolajärjestelmään (vakuutusehdoissa lukee että on kuuluttava neuvolajärjestelmään). Miksi ruuasta ja kaikesta on tullut ihan hysteeristä neuvolassa ja kaikkea pitäisi seurata? Miksei painoa saa tulla sen verran kun tulee (en ollut ylipainoinen raskautuessani) ja miksei th tajua tällaisia asioita? Miksi joku missi saa kerätä vaikka 30 kg painoa raskauden aikana eikä sille sanota mitään? Tuskin ne alkavat heille paasata.
syömisongelma
raskaana..
3532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on ollut monta vuotta kans ahmimishäiriö. Ekan raskauden aikana mulle tuli 34kg.. Nyt olen rv24 ja yritän hillitä syömisiäni. ekan 15 vkon aikana mulle tuli 10kg. Sitten heräsin ja päätin lopettaa joka päiväsen mässäilyn. Nyt olen laskenut kaloreita, syön kulutukseni verran tai ali (kulutus 1800kcal/pvä).. esim. tänään on mennyt 1500kcal. kerran vkossa ratkeen ahmimaan ja ahmin 3000-7000kcal.. painoni on nyt kuitenkin pysynyt samassa pari kk..
Mulle sanoi hoitaja että painoa ei sais tulla kauheesti enää.. sen seurauksena söin päivässä vain 1200kcal.. ja sitten ahmin 4 päivää putkeen.
Huok, kai tästä jotenkin selviää.
Se on totta jos ei itellä ole syömishäiriöä niin ei voi sitä ymmärtää. Esim. avomieheni ei ymmärrä miks olen niin tarkka ruokani suhteen ja mitkä pienet asiat laukasee ahmimisen.
Voimia sinulle!! et ole yksin.
Kyllä se onkin ilmeisesti mennyt ihan älyttömäksi tuo Suomen neuvolatouhu. Juuri tuo painon sairaalloinen tarkkailu ja syömisistä varoittelu. Olen raskaana viikolla 37 ja asun tällä hetkellä toisessa pohjoismaassa, jossa aion myös synnyttää. Täällä minulle ei olla KERTAAKAAN puhuttu painonnoususta, itse asiassa tuntuu, että se ei todellakaan kiinnosta neuvolan tätiä. Minut on punnittu muistaakseni yhteensä kolme kertaa koko raskauden aikana ja yksi niistä kerroista oli sellainen, että pyysin itse päästä punnittavaksi kun olin utelias. Painoa minulle on nyt tullut yhteensä melkein 20kg lisää, mutta mitään kommenttia ei ole tullut. (Olin normaalipainoinen raskauden alussa ja nytkään minussa ei voi noista kiloista huolimatta sanoa olevan ylimääräistä, mahassa tuntuu kaikki paino olevan.) Ruoasta on sanottu sen verran, että syö monipuolisesti ja siinäpä se melkein oli. Tuntuu tuo suomalainen hysteria aivan älyttömältä, kun painoa tarkkaillaan hullun lailla ja sanotaan tarkat grammamäärät kuinka paljon se paino saa viikossa nousta. Aivan sairasta! Sinulle sanoisin, että pysy vahvana ja anna neuvolan tädin juttujen mennä korvasta sisään ja ulos. Syö niinkuin ennenkin söit (tietysti kypsentäen ruoat hyvin ja tavallista varovaisuutta käyttäen) ja pidä itsestäsi huolta. Tsemppiä!
jauhot suuhun. Teeppä vaikka ihan kotona kuivaharjoituksia siitä miten sanot napakasti niin ettei täti voi inttää vastaan.
Pahus, kun minä olen siinä hyvä, joskus ihan tarkoittamattanikin. Neuvolantätikin haukkoi henkeään kun vähäsen vain kerroin hänelle mistä tipu pisii.
Määrää ne käynnit minimiin, niin minä tein. Sanoin, että käyn vain pakolliset, eikä se todellakaan ollut montaa käyntiä. Ja niilläkin osasi täti jo pitää suunsa kiinni. Osapuilleen rokotteet ja muut testit. siinä se.