Puolituttuni sanoivat minua luulotautiseksi kun kerroin että minulla on ollut pitkään kipuja, "tarkistuta pääkoppasi pikimmiten". Onneksi lähiomaiseni passittivat minut tutkimuksiin, sain terveen paperit, lääkäri kehoitti minua lopettamaan tupakanpolton.
Palkinnoksi sytytin tupakan ja marssin lähimpään kuppilaan. Juuri kun asettelin tarjottimelle kahvikuppia edessä oleva erittäin hyvin pukeutunut viisissäkymmenissä oleva mies kääntyi minuun päin ja tokaisi SKITSO. Olin hieman hämmentynyt, ajattelin hänen vain olevan psykiatri ja hän halusi diagnisoida minut kuppilassa kaikkien kuullen. En ole koskaan syönyt mielenterveyslääkkeitä, en koskaan käynyt psykiatrilla. Luonto, tupakan poltto ja kahvi riittävät mielen palkitsemiseen.
Otin tarjottimeni ja valitsin paikan nuoren pariskunnan vierestä. Tämä komea nuori mies katsoi minua ja sanoi KOIRA. Katselin ympärilleni uteliaana että onko joku raahannut koiran kuppilan sisätiloihin. Yhtäkkiä ymmärsin että hän tarkoitti että minä olen koira. Okei, partani ja hiukseni tarvitsevat siistimistä. Olen myös luonteeltani koira, haukun kun huomaan epäoikeudenmukaisuutta ja olen myös uskollinen. En ole koskaan omistanut koiraa mutta jos joskus hankin niin se on ehdottomasti ajokoira.
Join kahvin mielen pahoittaneena, se oli varmaan näiden ihmisten tarkoituskin. Yllätyin kuitenkin heidän käytöstään, mikä sai nämä kauniit ja menestyneet ihmiset käyttäytymään noin minua kohtaan. En oikeastaan kiinnostunut heidän persoonallisista piirteistään, miehet ovat aina miehiä, ikuisia pikkupoikia. Enemmänkin minua rupesi kiinnostamaan millainen ammatti, työhistoria, auto, asunto heillä on. Elämää on julmaa!
Palkinnoksi sytytin tupakan ja marssin lähimpään kuppilaan. Juuri kun asettelin tarjottimelle kahvikuppia edessä oleva erittäin hyvin pukeutunut viisissäkymmenissä oleva mies kääntyi minuun päin ja tokaisi SKITSO. Olin hieman hämmentynyt, ajattelin hänen vain olevan psykiatri ja hän halusi diagnisoida minut kuppilassa kaikkien kuullen. En ole koskaan syönyt mielenterveyslääkkeitä, en koskaan käynyt psykiatrilla. Luonto, tupakan poltto ja kahvi riittävät mielen palkitsemiseen.
Otin tarjottimeni ja valitsin paikan nuoren pariskunnan vierestä. Tämä komea nuori mies katsoi minua ja sanoi KOIRA. Katselin ympärilleni uteliaana että onko joku raahannut koiran kuppilan sisätiloihin. Yhtäkkiä ymmärsin että hän tarkoitti että minä olen koira. Okei, partani ja hiukseni tarvitsevat siistimistä. Olen myös luonteeltani koira, haukun kun huomaan epäoikeudenmukaisuutta ja olen myös uskollinen. En ole koskaan omistanut koiraa mutta jos joskus hankin niin se on ehdottomasti ajokoira.
Join kahvin mielen pahoittaneena, se oli varmaan näiden ihmisten tarkoituskin. Yllätyin kuitenkin heidän käytöstään, mikä sai nämä kauniit ja menestyneet ihmiset käyttäytymään noin minua kohtaan. En oikeastaan kiinnostunut heidän persoonallisista piirteistään, miehet ovat aina miehiä, ikuisia pikkupoikia. Enemmänkin minua rupesi kiinnostamaan millainen ammatti, työhistoria, auto, asunto heillä on. Elämää on julmaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viestisi oli hauska:)
pitkästä aikaa ajatusta.
tiedän kyllä mitä tarkoitat tällä kirjoituksellasi. Niin, toisaalta ehkä he näkivät itsensä sinussa, tiedä sitten, elämä on kummallista. Onneksi minä olen jo melkein läpikuultava ja kuuro. :) Hyvää pääsiäistä sinulle.