Hei!
Kerron ensin vähän taustatietoa.
Olen jo täysi-ikäinen nuori (ainoa lapsi joka asuu vielä kotona) mutta asustelen vielä vanhempieni koska ei ole varaa muuttaa pois. Vanhempani ovat olleet naimisissa 20-30 vuotta ja on ollut ylä- ja alamäkiä. Isäni on ollut masentunut ja hän on aina ollut hirveän hermostunut. Hän on aina ollut äidistäni hyvin mustasukkainen ja hän ei ole antanut äidin koskaan lähteä mihinkään, edes äidin naispuolisille kavereilleen.
Nyt sitten itse asiaan.
Isäni nimittelee äitiäni huoraksi ja kertoo meille lapsille perättömiä juoruja äidistä. Hän soittelee sukulaisillemme ympäri maailmaa ja kyselee minkälainen äitimme on heidän mielestään ja kertoo heillekkin täysin keksittyjä juttuja. Hän käyttää henkistä väkivaltaa ja muutenkin yrittää saada meidät lapset äitiämme vastaan. Heillä on nyt ero menossa ja jos satun edes puhumaan äidilleni, isäni alkaa huutamaan ja raivoamaan että olen äidin puolella.
Isäni yrittää tehdä äidin elämästä mahdollisimman vaikeaa mm. hän piilottaa/rikkoo kaikki äidin puhelimet, heittelee kaikki äidin vaatteet ja tavarat yhteen läjään, katkoo sähkö, piilottaa sulakkeita, ei anna äidin nukkua vaan herättää hänet puolen tunnin välein ja räpsyttelee taskulamppua äitini naaman edessä.
En tiedä mitä voin tehdä ettei kumpikaan suuttuisi. Itse en halua olla isäni kanssa missään tekemisissä mutta en uskalla tehdä mitään koska pelkään että hän alkaa tekemään samoja asioita minulle kuin äidilleni. Koko suku on sitä mieltä että isäni on hullu eikä kukaan oikeastaan ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Olen sanonut isälleni että hän on sairas ja hänen pitäisi hankkia hoitoa mutta hän vain alkaa raivoamaan että äiti on hullu ja äiti manipuloi meitä lapsia.
Hän on myös sanonut että hän inhoaa lapsiaan ja että hän tekee äidin elämästä niin vaikeaa että äiti katuu että on syntynyt. Koskaan hän ei ole käsiksi käynyt, hän on niin hyvä suustaan.
En enää tiedä ketä uskoa tai mihin mennä. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä miten vaikeaa tämä on minulle olla väli kappaleena heidän välillään.
Halusin vain purkaa vähän mieltä tänne:) En tiedä kuuluuko aihe tänne mutta laitoin nyt. Ehkä isälläni on jonkinlainen mielialahäiriö tai sitten hän on muuten vaan todella outo =)
Kerron ensin vähän taustatietoa.
Olen jo täysi-ikäinen nuori (ainoa lapsi joka asuu vielä kotona) mutta asustelen vielä vanhempieni koska ei ole varaa muuttaa pois. Vanhempani ovat olleet naimisissa 20-30 vuotta ja on ollut ylä- ja alamäkiä. Isäni on ollut masentunut ja hän on aina ollut hirveän hermostunut. Hän on aina ollut äidistäni hyvin mustasukkainen ja hän ei ole antanut äidin koskaan lähteä mihinkään, edes äidin naispuolisille kavereilleen.
Nyt sitten itse asiaan.
Isäni nimittelee äitiäni huoraksi ja kertoo meille lapsille perättömiä juoruja äidistä. Hän soittelee sukulaisillemme ympäri maailmaa ja kyselee minkälainen äitimme on heidän mielestään ja kertoo heillekkin täysin keksittyjä juttuja. Hän käyttää henkistä väkivaltaa ja muutenkin yrittää saada meidät lapset äitiämme vastaan. Heillä on nyt ero menossa ja jos satun edes puhumaan äidilleni, isäni alkaa huutamaan ja raivoamaan että olen äidin puolella.
Isäni yrittää tehdä äidin elämästä mahdollisimman vaikeaa mm. hän piilottaa/rikkoo kaikki äidin puhelimet, heittelee kaikki äidin vaatteet ja tavarat yhteen läjään, katkoo sähkö, piilottaa sulakkeita, ei anna äidin nukkua vaan herättää hänet puolen tunnin välein ja räpsyttelee taskulamppua äitini naaman edessä.
En tiedä mitä voin tehdä ettei kumpikaan suuttuisi. Itse en halua olla isäni kanssa missään tekemisissä mutta en uskalla tehdä mitään koska pelkään että hän alkaa tekemään samoja asioita minulle kuin äidilleni. Koko suku on sitä mieltä että isäni on hullu eikä kukaan oikeastaan ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Olen sanonut isälleni että hän on sairas ja hänen pitäisi hankkia hoitoa mutta hän vain alkaa raivoamaan että äiti on hullu ja äiti manipuloi meitä lapsia.
Hän on myös sanonut että hän inhoaa lapsiaan ja että hän tekee äidin elämästä niin vaikeaa että äiti katuu että on syntynyt. Koskaan hän ei ole käsiksi käynyt, hän on niin hyvä suustaan.
En enää tiedä ketä uskoa tai mihin mennä. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä miten vaikeaa tämä on minulle olla väli kappaleena heidän välillään.
Halusin vain purkaa vähän mieltä tänne:) En tiedä kuuluuko aihe tänne mutta laitoin nyt. Ehkä isälläni on jonkinlainen mielialahäiriö tai sitten hän on muuten vaan todella outo =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
No oletpa joutunut epämukavaan tilanteeseen. Hienoa kuitenkin että kevensit mieltäsi.
Termiä "narsisti" viljellään nykyään ehkä turhan ahkerasti vähän joka toiseen henkilöön, mutta kuvauksesi perusteella isääsi tuntuisi kyllä sopivan melkoisen hyvin juuri tuo vaikea persoonallisuushäiriö.
Patologisesti narsistinen ihminen yrittää hallita toisia ihmisiä omitushaluisesti syyllistämällä, manipuloimalla ja kiusaamalla eikä näe itsessään mitään vikaa. Empatiakyky ja toisten ihmisten tunteiden ja tarpeiden huomioonottaminen on olematonta.
Käsittääkseni narsistit ovat usein älykkäitä ja hyviä suustaan, he pystyvät selittämään asiat kieroutuneella ja sumuttavalla tavalla omaksi edukseen. Pahimmillaan he saavat täydellisen valheen näyttämään totuudelta. Ulkopuolisille he saattavat näyttää aurinkoista naamaa ja neljän seinän sisällä sitten muuttua toisenlaisiksi. En tiedä voiko yleistää, mutta olen jostain lukenut, että narsisti saattaa joskus olla syvällä sisimmässään erittäin pelokas ja alemmuudentuntoinen. Hän ei kykene luottamaan siihen, että joku välittäisi hänestä aidosti ja spontaanisti. Hänestä tulee hyvin epävarma ja mustasukkainen ja hän yrittää (toisen ihmisen vapautta loukkaavin konstein) pakottaa toiset ihmiset yhteyteen kanssaan.
Isäsi käytös tuntuu aika raflaavalta. Onneksi sentään väkivaltaa ei ole ilmennyt. Mutta myös henkinen väkivalta ja nimittely on vakava asia eikä sitä tarvitse sietää. Jos tilanne menee pahaksi, poliisiin voi ottaa yhteyttä ja hankkia jopa lähestymiskiellon.
Asiasanoilla "narsismi", "luonnehäiriöt", "psykopatia" tai "persoonallisuushäiriöt" löytää kirjaston tietokannasta paljon aihetta koskevia teoksia, esim. Raimo Mäkelän ja Jorma Myllärniemen kirjoittamia.
Mikään järkipuhe ja "keskustelu" tuskin auttaa isääsi, ellei hänellä itsellä ole kykyä rauhoittua ja mennä itseensä. Ehkä on parasta, että te muut perheenjäsenet pidätte nyt yhtä ja yritätte jättää isän puheet omaan arvoonsa. Hän ei mieleltään epävakaana ihmisenä luultavasti itse lainkaan tiedosta, miten huonosti hän tosiasiallisesti käyttäytyy vaimoaan ja lapsiaan kohtaan. Avioero toivottavasti helpottaa äitisi tilannetta ja varmasti sinäkin pääset ennen pitkää omaan asuntoon tms. Hyvä asia on sekin, että suvussanne osataan suhtautua oikealla tavalla isäsi juttuihin, olipa hän kuinka taitava asioiden vääntelijä ja sepittäjä tahansa.
Toivon Sinulle voimia, eiköhän asioihin tule ajan myötä jotain selvyyttä. Jos siltä tuntuu, niin harkitkaa myös psykologin pakeilla käymistä te perheenjäsenet, vaikkei isänne sinne lähtisikään.
suhteesta ,oletteko keskustelleet äitinne kanssa asiasta.Jos kerrot tukevasi häntä vaikka muuttaa pois isäsi luota, olisi hänenkin elämä helpompaa ja myös sinun.Ehkäpä isäsi myös tajuaa siinä vaiheessa käyttäytyneen väärin.
Olemme monet kerrat olleet muuttamassa pois, esim. koko viime viikon olemme etsineet asuntoa ym. mutta taas olemmekin jäämässä tänne.
Olen sanonut äidilleni etten jaksa enää mutta aina hän silti jää isän luokse. Minua itseäni todella alkaa pelottamaan etten jaksa tätä enää ja teen itselleni jotain tai sitten tilanne menee todella pahaksi.
Aloin itse miettimään tuota narsismia ja lueskelin netistä jotain aiheesta. Kaikki asiat täsmäävät isääni joten olen nyt aika varma että hän on narsisti.
Kiitos paljon avusta, taidankin käydä kirjastosta lainaamassa jotain kyseiseen aiheeseen liittyvää:)
Voi tuntua siltä että, helppoa se on sanoa. Itselläni oli samanlainen nuoruus ja lähdin pois kotoa. Se onnistuu hyvin siten (jos olet 18 v.)jos ei ole tuloja, niin haet kaupungin vuokra-asuntoa ja sitten siihen asumistukea. Tulot ei ole suuret kun asuu tukien varassa, mutta pääset tuosta helvetistä pois. Aluksi voitte mennä äidin kanssa turvakotiin ja sieltä haette asuntoa. Uskon että kun asutte turvakodissa se edesauttaa asunnon saannissa.
olla niinkin että isäsi pelkää että hänet jätetään. Ja riehuu sen takia, vaikka voikin kuulostaa erikoiselta mutta silleen narsistit ajattelevat. Jos isäsi pystyy tämän asian ymmärtämään voi olla että isäsi rauhoittuu. Mutta tämä tarkoittaa sitä että isäsi joutuu myöntämään tämän asian ilman huijaamista. tämä juttu kyllä kuuluu parisuhde puolelle...
impulssien hallintaan ja toisten henkisenväkivallan lopettamiseksi.. Kuullostaa että se mies ei ole kasvanut henkisesti sitten uhmaiästä,toisin sanoen "narsistiseksi jäänyt". Psykologin kautta terapiaan.
Isäsi voi muuttua jos sen itse näkee tarpeelliseksi.