ympärikäännettyjen päivien summa
sanojen lakoontunut vilja
pakoa todellisuudesta
silti
en voi välttyä
olla huomaamatta sitä
kuinka ihoani polttaa
miksi kieltäisin totuuden
että kanssasi olen sielullani alastomin
herkin
että suudelmasi
jää kareilemaan aina huulilleni
ja että käteni
ovat riittämättömät kertomaan
olisi löydettävä
juuri Sinuun istutettavat oikeat sanat ...
sanojen lakoontunut vilja
pakoa todellisuudesta
silti
en voi välttyä
olla huomaamatta sitä
kuinka ihoani polttaa
miksi kieltäisin totuuden
että kanssasi olen sielullani alastomin
herkin
että suudelmasi
jää kareilemaan aina huulilleni
ja että käteni
ovat riittämättömät kertomaan
olisi löydettävä
juuri Sinuun istutettavat oikeat sanat ...
Vastaukset 18
Vanhimmat
... kaunista runouttasi.
päivät seesteisenä virtaavat
unelmat ja haaveet
niistä pois yrittävät kuljettaa
ja ihosi kaipuusta värisee
menneitten aikojen hehkumaa
muistelee ...
vaikka sydän tietää
silti korvat tahtoo kuulla
rakkaimmat ja kauneimmat sanat
hellyyttä täynnä
sulosten sanojen hunajana
rakkaasta rakkaudella ...' minä rakastan sinua'.
olipa taas niin mahtava runo sinulta
että se vei mennessään ja lumosi.
hyvä upea linda !!!
et varmaan huomannut itse, mutta se on taaskin
kuin runo - palautteesi. Mutta hyvin tarkkaan
olet tulkinnut omani sisältöä, annan sille suuren
arvon. Maailman kaunein lause ' minä rakastan
Sinua ' Kaunein tosiaan, mutta ei suinkaan hel-
poimpia lausua ainakaan kaikille.
Olet ylitsevuotavainen sanoissasi, silti sydämes-
täni Sinua kiitän.
löydänkö koskaan vastausta?
Paljon sanoja,silti jotain
tärkeää jää sanomatta.
Kaipaan vastausta?
Kumpa sanasi polttaisivat ihollani
jospa huuleni jähmettyisivät
suudelmiesi jälkeen
sillä en tahdo sen tunteen poistuvan.
Mitäkö pakoilen? Itseäni
tunteitani,tätä päivää
kuitenkin aina kaipaan
siihen takaisin,todellisuuteen.
Herkin sanoin koottu runo
rakkauden raiteilla
kiitävästä junasta
joka pitäisi pysähdyttää
tunteiden laaksossa.
Kiitos lukuhetkestä.
taitaa olla pohjaton kaivo, niin kuin olen aina
sanonut mies-v57:llekin.
Minusta on hienoa, että oma runo voi inspiroida
lukijan kirjoittamaan vastarunoa. Siinä käy vaan
yleensä niin, että itse kirjoitettu tuntuu kovin
heppoiselta. Juuri niin, koska tässä Sinun runos-
sasi on sama asia kirjoitettu todella kosketta-
vasti. Nappaan sen talteen, ehdottomasti.
Lukuhetken nautinto oli oma runosi joten siitä
noyrä kiitokseni, kuin sanoistasi muutenkin.
...niin sinäkin jätät jälkeesi tavattoman kauniita runoja...
Ne "oikeat sanat" löytyvät tästä runosta. Erittäin hienoa runoutta, todellinen ylistys rakastetulle tämän tärkeydestä ja erilaisuudesta verrattuna muihin (pahoittelen sanavalintaani - en osaa oikein nyt kirjoittaa mitä tarkoitan).
Runosi on kaunis - pidin.
pahoittelisit sanavalintojasi, kyllä ne minulle
on mannaa usko pois, vaikka en itse olekaan ru-
noni kokonaisuuteen lainkaan tyytyväinen.
Lämmin kiitos lempeydestäsi sitä kohtaan Tomppa.
pääsiäis maanantaita lindalle , olipas jälleen mukavaa käydä lukemas sinun runoo, niin kuin yleensä
pääsiäistä sinnekin Sakru.
Kiva että miellytti, kiitos Sinulle.
En tahtonut pilata meiltä
kaikkea sanojen kabareella.
Rakkautemme tivolilla, jossa
Välkkyvät neonvalot. Olemme
kuin yön valaistu haamu välkehtien.
Minä tahdoin meille onnea!
Että olisimme sinä ja minä.
Meillä olisi aito yhteys. Niin, Aito!
Ei mitään, mikä kuuluu hyviin tapoihin
tai Rakkauden oppikirjoihin. Tahdoin
kulmikasta, kömpelöän Tahdoin oikeaa!
Onnen takertumista sydänalaan!
Sinä ja minä. Ylpeyttämme, että meillä
on Rakkaus. Ei sanaleikkinä riisuttujen
vaatteiden käänteissä, vaan mielen
herkimmissä istukoissa. Oikeana,
kirpeänä. Naisen ja Miehen tuoksuisena.
Nyt ehkä ymmärrät, mitä tarkoitin.
Mitä on miehen kypsyys. kuinka tuntuu
olla miehen sylissä. Käsivarsien lihasten
puristuksessa. Sydämen jyskeessä ja
verisuonten sykkeessä. Nyt tunnet sen.
Nyt tunnet päästä varpaisiin.
http://www.youtube.com/watch?v=2_lubPosi-o&feature=related
Kiitos runostasi.
Rakkaus on kuin henkäys yössä.
Sitä ei näe, mutta sen tuntee
kokonaan.
Kuin voikukkien lentävät untuvat,
jotka laskeutuvat kämmenelle ja
tajuaa luonnon ihmeen.
Kuin auringonlaskun värit pilvien
verhoista. Kauneutta, jota piirtää
suuri, tuntematon, käsi.
Rakkautta, jonka suuruudessa
sydän huokaa ja mieli nörtyy
päiväuneen.
Kauniin herkkää
Rakkausrunoa sinulta.
Hyvä runo kuljettaa mielen
hetkessä jonnekkin omiin
sokkeloihin, tunteisiin,
kokemuksiin.
Tämä runo teki juuri
sen.
Oli helppoa eläytyä ja
elää runossasi.
Säkeet, tunnelma kohdallaan.
Aitoutta ja vilpitöntä tahtoa
kirjoitta Runo ja onnistuit
suorastaan loistavasti.
Hieno oli Runosi.
Voimia ja kannustusta,
hymyä koko päivääsi
sydämestäni.
kyllähän minä ymmärrän, mitä tarkoitit. Kaiken
sen, mitä kirjoitit miehen kypsyydestä, hänen sy-
lissäolostaan ja kaikesta muusta minkä siihen sä-
keeseen sisällytit. Ymmärsin varsin hyvin myös
kaiken muun runostasi, runosta joka on sanoin
paljon, paljon enemmän kuin omani.
Siinä on jälleen niin hiveleviä osioita, esim
' kaikkea sanojen kabareella
rakkautemme tivolilla
jossa välkkyvät neonvalot '
Kyllähän se rakkaus todellakin on verrattavissa
vaikka tivolin hulinaan, se on sellaista hullun-
myllyä toisinaan.
Luen uudelleen ja uudelleen runoasi, enkä saa
siitä silmiäni irti - sen herkkyydestä ja
sielusta, jota en omaani tavoittanut. Ja musiik-
kivalinta jälleen nappivalinta.
Mielestäni voisit poiketa tavoistasi edes joskus,
ja tuoda omina aloituksinaan näitä upeuksiasi.
Niin että niistä saisi nauttia muutkin, mieti nyt
edes vaihtoehtoa.
Minulta kuitenkin suuremmoiset kiitokset upeudes-
ta, jonka tähän taioit.
Pako todellisuudesta hmm...
niinpä, voisi pistäytyä vaikka satujen
maailmassa haaveillen ja unelmoiden. :)
Tosin todellisuus koskettaa,
niin kuvainnollisesti kuin myös fyysisesti,
jossa saa konkreettisen kosketuksen, joka
aina haavemaailman voittaa.
Sekin on totta, mitä pitäisi sanoa,
että osaisi sanoa oikein, tulkita itsensä oikein.
"Jätit jälkeesi jotain" on hyvä runo, joka sai aikaan pohdintaa!
niin mieluusti sukeltaisinkin sinne satujen
maailmaan, pakenisin tätä todellisuutta. Siinä
on nimittäin niin paljon kompastuskiviä, että se
olisi helpotus. Se ei kuitenkaan ole mahdollista,
siksi on yritettävä vain jaksaa tarpomista.
Lause ' jätit jälkeesi jotain '
kuvaa tunnetta, ikävää jonka varmaan ymmärsitkin.
Faktan ja fiktion sekoitusta runoni tällä kertaa,
aina se ei kuitenkaan ole sitä.
Lämmin kiitokseni kommentoinnista ja ajatuksis-
tasi.
tähden lento saavutti ilmakehän
salamointi särötti taivaan
jotain outoa on tapahtumassa
jotain mitä en voi kieltää
outoa magiikkaa läpi ajatusten
tunnen olevani taivaassa tai menossa sekaisin
joka kerta kun kohtaamme, saan tämän tunteen
joka kerta kun suutelemme, voisin lentää
tunnetko sydämen nopeat lyöntini
staattisen sähkön kun kosketamme
tunne jatkuu ja kliimaa
hurrikaani Linda, voimakkuudeltaan kymmenen rakkauden asteikolla
aikaansaa ukkosen kaltaista pauhua
taivaalliset rakkauden myrskyt seurasivat toinen toistaan
tuntuu kuin maa vavahtelisi allamme
outoa magiikkaa läpi ajatusten
tunnen olevani taivaassa tai menossa sekaisin
suutelit minulle siivet, en minä lennä pois
minä vain levitän ne sojaksi sinun yllesi
jos lähdenkin, en minä kauan viivy
ja jos en palaisikaan, kanssani olisit
maailman halki, siipieni alla kuin kevättuuli
jätit jälkeesi jotain, rakkauden hurrikaani linda
kymmenen rakkauden asteikolla
vai olen minä sellaisenkin nimityksen nyt saanut,
kerrassaan hurmaavaa.
Mutta kuka sitten lienetkään Sinä salaperäinen,
niin kirjoittaa Sinä ainakin osaat. Magiikkaa on
RUNOSI, sitä staattista sähköä kulkee sen säkeis-
sä - mystiikkaa. Mykistävää tekstiä, olen myyty.
Voin vannoa, että Sinäkin jätit jälkeesi jotain.
Runostasi nousee kyllä jokin muisto mieleeni,
mutta luulen että sillä ei ehkä kuitenkaan ole
mitään tekemistä kirjoittamasi kanssa. Se on vain
intuitio, jolle en mahda mitään.
En kykene sanomaan muuta kuin KIITOS !
taas aamuyön tunnit kuluu pois hiljalleen
yksi valvottu yö lisää listaan
seiniin maalatut varjot hiipuvat sijoilleen
kuinka katsettas kaipaankaan
oi hurrikaani
missä viivyt, en tiedä on vain levottomuus
en unessa oo, en kai valveillakaan
piinaa mieltä nää hetket, kalvaa tää hiljaisuus
kuinka katsettas kaipaankaan
palavalla katseella, sinä katsoit silmiin
kuumalla kosketuksella, minut polttomerkittiin
hehkuvilla hiilillä, vuokses joudun kulkemaan
katseesi polttaa, hurrikaani
hiipii mieleeni yöt, kun kanssas taivaita koin
liu'uin katseesi kiihkeään virtaan
tunsin suudelmat kuumat, kun ne huuliltas join
ei syytä valehdella, ei tarvetta teeskennellä
olen kiitollinen kaikesta, elääkseni uudestaan
olen peloton lentämään ja tavoittelemaan uusia tuulia
but now it's time to fade away ;)
voisin peesata ' yksi valvottu yö lisää listaan '
sillä se on kovinkin tuttua minulle, samoin var-
jojen hiipumisesta.
Mielestäni runosi olisivat esilletulon arvoisia,
omien aloituksiensa arvoisia. Kirjoitat tunteella
ja sellaisin ilmaisukeinoin, joista moni varmaan-
kin voisi Sinua kadehtia. Itse tyydyn nautiskele-
maan jokaista lausetta, säettä ja kokonaisuutta.
Niissä on kuin aito tunne elävänä, vaikka olemme
toisillemme mitä ilmeisimmin täysin vieraita.
Jos joku olisi kirjoittanut nimenomaisesti
minulle nämä kokonaisuudet jotka olet runoni si-
sään jättänyt, olisin kaiketi rakkauden peittämä.
Kaikki on kuitenkin VAIN tekstiä, ainutlaatuista
tekstiä tuntemattomien välillä.
Joka tapauksessa voin myöntää, että ne on jättä-
neet jälkensä minuun - kuin kulumattoman tatu-
oinnin.
Hurrikaani kiittää sydämellisesti Sinua.
Harkitse kuitenkin niitä omia aloituksia, että
moni muukin pääsisi nauttimaan taidokkuudestasi.
..jälkeesi jotakin ainutlaatuista. Taidokkaasti rakennetun runon, jota oli taas ilo lukea *AHH* ne monet kerrat eilen ja tänään : )
Kiitoksia taas lukuhetkestä : )
kiitos kauniista sanoistasi, vaikka tämän runon
kohdalla en koekaan olevani onnistunut.
Hiomista se olisi kaivannut ja paljon, liian
hajallinen.
Pääsiäisen jälkeistä arkeen paluuta Sinulle,
runosuonen kiihkeää sykintää myös toivotan.