kuinka pitkälle

Mutta miten ne vanhemmat voi mitään neuvoa, kun mustalaistytöt muuttaa pois kotoa vanhempien katseen alta jo murrosikäisinä? Niin tuli meijänkin naapuriin nuori tyttö vielä lenkkareissaan ja urheiluhousuissa, pois kotoo jonkun serkkunsa luokse asumaan, koulu jäi siihen tietenkin, oli 14-vuotias tyttö.

Sitten alko miehen hakeminen, joka päivä netissä roikkuminen tuntitolkulla ja kännykkä korvassa, löytyhän sieltä sellanen sälli ettei kukaan äiti tai isä tytölleen mieheksi toivoisi, kovat oli nyrkit, tytöllä naama mustana ja silmät turvoksissa, laitettiin hameet ja lapsi tulemaan samantien, nyt on "mies" linnassa ja tytöllä kaksi lasta helmoissa, ikää 18 vuotta.

Äitiään en ole nähnyt tähän päivään mennessä, vaikka vanhemmat on kyllä elossa ja olemassa ihan, ainakin niin on tyttö mulle puhunut, joskus jutellaan ja ollaan kahviteltu yhdessä. Yritin jo silloin sanoa että älä hyvä tyttö tuota ota, näkeehän siitä heti minkälainen mies se on kun on aina nyrkit pystyssä ja huutaa ja räyhää koko ajan, mutta kun on sen kerran ottanut niin siinähän sitten on. Ja eihän se mun sana mitään merkitse mutta olisiko sitten äidin tai isän, se serkkunsa ei tuntunut yhtään välittävän, vähän samanlainen kun on omakin miehensä.

Ihmettelen just tätä käytäntöä, että miks nuoren pitää muuttaa kotoa pois juuri silloin kuin oikeestaan eniten niitä vanhempiaan tarvitsisi ja saada niiltä ohjausta ja neuvoja. Olen käsittänyt että tää on aika yleistä, ei varmaan kaikilla tietenkään.

naapurin tyttö kirjoitti:

Mutta miten ne vanhemmat voi mitään neuvoa, kun mustalaistytöt muuttaa pois kotoa vanhempien katseen alta jo murrosikäisinä? Niin tuli meijänkin naapuriin nuori tyttö vielä lenkkareissaan ja urheiluhousuissa, pois kotoo jonkun serkkunsa luokse asumaan, koulu jäi siihen tietenkin, oli 14-vuotias tyttö.

Sitten alko miehen hakeminen, joka päivä netissä roikkuminen tuntitolkulla ja kännykkä korvassa, löytyhän sieltä sellanen sälli ettei kukaan äiti tai isä tytölleen mieheksi toivoisi, kovat oli nyrkit, tytöllä naama mustana ja silmät turvoksissa, laitettiin hameet ja lapsi tulemaan samantien, nyt on "mies" linnassa ja tytöllä kaksi lasta helmoissa, ikää 18 vuotta.

Äitiään en ole nähnyt tähän päivään mennessä, vaikka vanhemmat on kyllä elossa ja olemassa ihan, ainakin niin on tyttö mulle puhunut, joskus jutellaan ja ollaan kahviteltu yhdessä. Yritin jo silloin sanoa että älä hyvä tyttö tuota ota, näkeehän siitä heti minkälainen mies se on kun on aina nyrkit pystyssä ja huutaa ja räyhää koko ajan, mutta kun on sen kerran ottanut niin siinähän sitten on. Ja eihän se mun sana mitään merkitse mutta olisiko sitten äidin tai isän, se serkkunsa ei tuntunut yhtään välittävän, vähän samanlainen kun on omakin miehensä.

Ihmettelen just tätä käytäntöä, että miks nuoren pitää muuttaa kotoa pois juuri silloin kuin oikeestaan eniten niitä vanhempiaan tarvitsisi ja saada niiltä ohjausta ja neuvoja. Olen käsittänyt että tää on aika yleistä, ei varmaan kaikilla tietenkään.

kova kiire maailmalle. Ei ne kaikki uskalla lähteä vain semmoset jolla ei ole niin vanhempain pelkoa. En minä aikaan päästäs 14 vuotiasta maailmalle, penikoitahan ne vielä on