Hei!
Oliskos täällä hyviä vinkkejä miten selviäis tuosta päälle puskevasta uhmaiästä?
Koiruli on nyt 11kk. Lenkillä menee ihan kivasti ja toisten koirien ohittamista työstetään ja musta onnistunutkin ihan hyvin. Ongelmana on lähinnä harrastaminen. Eli pienikokoisen koiran kanssa on agility aloitettu jo ajoissa varovasti ja osaakin nyt jo kaikki muut esteet paitsi A:n. Kepeissä vaatii vielä lisä treeniä mutta kuitenkin onnistuu... koira ei kuitenkaan enää malta keskittyä esteisiin kun kaikki hajut kiinnostaa paljon enenmmän. Kerran karkasikin minulta jo ja tuolloin ei korvatkaan liikahtanut kun sitä huusin...huoh... luokse tulo oli todella vahva ennen 9kk, mutta nyt tuntuu ettei oikein mikään onnistu...en uskalle enää oikein laskea hihnastakaan ettei karkaa minnekkään...Myös tokossa saan motivoitua koiran vaan hetkittäin...
Pitäisikö vain rauhassa odottaa murkku iän ohi menemistä vai pitäisikö näihin ongelmiin puuttua heti? Olen myös kuullut sellaista että toiset sanoo ettei murkkuikää olekkaan vaan se on vain selvän aseman puutosta. Meillä on kyllä edelleen selvää että ihmiset on pomoja eikä koira tunnu sitä niin kovin kyseenalaistavankaan. Toisia koiria kuitenkin koittaa nyt selvästi pompottaa...
Oliskos täällä hyviä vinkkejä miten selviäis tuosta päälle puskevasta uhmaiästä?
Koiruli on nyt 11kk. Lenkillä menee ihan kivasti ja toisten koirien ohittamista työstetään ja musta onnistunutkin ihan hyvin. Ongelmana on lähinnä harrastaminen. Eli pienikokoisen koiran kanssa on agility aloitettu jo ajoissa varovasti ja osaakin nyt jo kaikki muut esteet paitsi A:n. Kepeissä vaatii vielä lisä treeniä mutta kuitenkin onnistuu... koira ei kuitenkaan enää malta keskittyä esteisiin kun kaikki hajut kiinnostaa paljon enenmmän. Kerran karkasikin minulta jo ja tuolloin ei korvatkaan liikahtanut kun sitä huusin...huoh... luokse tulo oli todella vahva ennen 9kk, mutta nyt tuntuu ettei oikein mikään onnistu...en uskalle enää oikein laskea hihnastakaan ettei karkaa minnekkään...Myös tokossa saan motivoitua koiran vaan hetkittäin...
Pitäisikö vain rauhassa odottaa murkku iän ohi menemistä vai pitäisikö näihin ongelmiin puuttua heti? Olen myös kuullut sellaista että toiset sanoo ettei murkkuikää olekkaan vaan se on vain selvän aseman puutosta. Meillä on kyllä edelleen selvää että ihmiset on pomoja eikä koira tunnu sitä niin kovin kyseenalaistavankaan. Toisia koiria kuitenkin koittaa nyt selvästi pompottaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muutamia huomioita mitä tehnyt omastani...
Kannattanee ehkä jättää kaikkein vaativimmat treenit vähäksi aikaa. Ei kokonaan mutta vähemmälle ja antaa koiran olla koira.
Mutta ihan normaaleista käyttäytymissäännöistä kannattaa pitää kiinni ja edellyttää että niitä noudatetaan. Siis miten normaalisti lenkillä kuljetaan, ohitetaan muut koirat ja ihmiset.
Sekä ne kaikki ihmeelliset kulkuneuvot, vekottimet, sekä villieläimet, joita saattaa olla kiva härnätä ja katsoa miten reagoivat.
Eli kaikista turvasäännöistä pidä kiinni tiukasti, mutta muista asioista älä kiristä pipoa liikaa, eli jos aqissa ei jokin ota sujuakseen yhdellä kerralla niin toisella jo paremmin.
Kun kuitenkin jatkuvasti tahkoat niitä oppeja koiran päähän, ja vaikka ne lentävät toisesta korvasta viheltäen ulos, niin sinne jää aina kuitenkin jokin muistijälki visiitillä käyneestä käskystä. Ja kun sitten hormoonimylläkkä aikanaan helpottaa niin siellä on kuitenkin valmis käskykanta miten milloinkin toimitaan.
Eli vaikka koiralla on nyt vaikeata kuunnella käskyjä ja ottaa niitä vastaan niin sitä opettamista ei kannata jättää väliin vaan jatkaa sinnikkäästi. Vaikka välillä tuntuisi että tässä hakkaa päätään betoniseinään ja LUJAA. Siellä on vain kuoriutumassa juuri sellainen herrasmies/ladyhaukku, kuin olet aina halunnut. Edellyttäen että et anna periksi nyt.
Jep täytyy koittaa sinnitellä... tokossa käydään varmasti, mutta luulen että jätän agilityn nyt vähemmälle ettei ota karkailua tavaksi... taidan palata takaisin metsään harjoittelemaan luoksetuloa superhyper palkkioin ja vasta sen jälkeen palailla agilityn pariin... Tuntuu vaan niin toivottomalta aina välillä
on se mörkö- elikkäs uhmaikä päällänsä, kannattaa uusien isojen asioiden opettaminen pistää kertaheitolla jäihin.
Keskittykää sen sijaan vanhojen, jo opittujen jippojen toistoon, yhdessä leikkimiseen ja temmeltämiseen, mikä parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta.
Kun pahin myllerryskausi on ohi, suhteenne on hurjasti parantunut ja on kiva jatkaa taas uusien asioiden opettelua!
Näin meillä tehdään!
Tsemppiä!
...viisas neuvo.
Koiralla on identiteettikriisi, jota kutsutaan uhmaiäksi, sillä se on suunnilleen sama kuin ihmsen lapsen teinivuodet, tekisi mieli olla lapsi vielä, mutta keho vaatii jo olemaan aikuinen. Kaiken kaikkiaan kyse on siis äärettömän suuren epävarmuuden ajasta.
Silloin kaikki varmistaminen on plussaa, koiran itseluottamusta pitää nostaa ja se tehdään todellakin tekemällä näitä helppoja treenejä, joissa koira varmasti onnistuu. Myös sitä on syytä varmistella silloin koiralle, kuka on se luottoihminen, kenen välittäminen ja oleminen on täysin varmaa...
Sitten kun koira on taas varma itsestään on mahdollisuus uusien asioiden opetteluun.
Sinäänsä harmi että tätä puolta ei kovinkaan paljon nosteta esille! Enemän tulee kuultua sitä neuvoa että koira kokeilee nyt onko se pomo vai ei ja periksi ei saisi nyt yhtään antaa... Meillä koiruli reakoi kaikkeen nopeasti, niin olekin huomannut että kun on vaan varma itestään ja rauhallinen niin koirakin toimii paremmin!
Syytä miksi uhmaikä tulee harvemmin muuten todellakaan tuodaan esiin. Varmaan johtuu juuri siitä, että se on itsestään selvyys ihmisille jotka ovat asiaa ajatelleet. eli me kaikki tiedämme mistä koiran uhmaikä johtuu, me tiedämme mistä lasten uhmaikä johtuu, miksi tällaisia itsestään selvyyksiä kertomaan. Mutta se taas miten tästä itsestään selvyydestä lähdetään selviämään, on koulutus tai kasvatustapa valinta. Siitä lähdetään selviämään joko vahvistamalla koirassa tai lapsessa tapahtuvaa kasvua tai sitten arvovallalla nujertamalla vääränlainen käytös käytösmalleista pois.